pilluparvella on asiaa

Millaista on kasvaa naiseksi uuden vuosituhannen alun Pohjoismaissa? Sitä selventää ruotsalainen feministiantologia Pilluparvi.

Millaista on kasvaa naiseksi uuden vuosituhannen alun Pohjoismaissa? Sitä selventää ruotsalainen feministiantologia Pilluparvi (Fittstim), johon on koottu joukko nuorten naisten kirjoittamia artikkeleita tyttöydestä ja naiseudesta. Kirjan artikkelit käsittelevät aiheita aina koulujen seksuaalivalistuksesta syömishäiriöihin, musiikista huumoriin ja homoseksuaalisuudesta tyttöjen jalkapalloharrastukseen.

Kaikkia artikkeleita yhdistää henkilökohtaisuus, kirjoittajat puhuvat omista kokemuksistaan ymmärrettävällä kielellä.

Suomalaiseen painokseen on lisätty myös kolmen suomalaisnaisen puheenvuorot naisliikkeen vaiheista Suomessa, naiseuden esittämisestä mainoskuvissa sekä Helsingissä sijaitsevasta tyttöjen ja nuorten naisten kohtaamispaikasta Tyttöjen talosta.

Useat kirjan artikkeleista koskettelevat enemmän tai vähemmän kouluihin liittyviä aiheita, muun muassa viime aikoina keskustelua herättänyttä yhä nuorempien lasten seksualisoitumista ja sen näkymistä kouluissa. Pilluparvi muistuttaa, että esimerkiksi tyttöjen seksikkäät vaatteet eivät ole ongelman ydin, ne ovat pikemminkin seuraus todellisesta ongelmasta – siitä tosiasiasta, että tyttöihin ja poikiin suhtaudutaan eri tavalla päiväkodeista lähtien ja lapsiin kohdistettujen roolien ja odotusten erilaisuus vain korostuu kouluikään tultaessa.

On outoa, että tyttöjen pukeutumisen valitetaan häiritsevän poikien keskittymistä, kun samaan aikaan poikien annetaan julkisesti kommentoida ja käpälöidä kehittyviä tyttöjä ja häiritä heidän oppimistaan ”poikamaisella” riehumisellaan oppitunneilla. Syyt ovat syvemmällä kuin tytöissä ja pojissa, ja muutoksen tulisi alkaa konkreettisista muutoksista yhteiskuntamme tavoissa tuottaa sukupuolia.

Linna Johansson kertoo koulussa saamastaan seksuaalivalistuksesta: nuorille kerrottiin siemensyöksyistä ja suojautumisesta, mutta tuskin lainkaan naisen orgasmista. Pojille sanottiin, että nyt puhuttaisiin ”jännistä asioista”, tytöille korostettiin hygienian tärkeyttä kuukautisten aikana. Pojille korostettiin masturboinnin luonnollisuutta, tytöille ei mainittu koko asiaa.

Jos seksuaalivalistus on tällä pohjalla, ei kai ole ihme, että pojat ahdistelevat tyttöjä seksuaalisesti jo ala-asteella eikä tytöille jää muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua seksikkäästi; niinhän musiikkivideoiden laulajatkin tekevät ja heistä on tullut niin suosittuja.

Mikä siis neuvoksi, jos halutaan seurauksien sijaan puuttua syihin? Sen sijaan että nuoret tytöt puettaisiin kaiken peittäviin kaapuihin, olisi hedelmällisempää opettaa poikia jo nuorina kunnioittamaan tyttöjen fyysistä itsemääräämisoikeutta. Tällä voisi olla pidempikantoisiakin positiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi raiskaustilastoissa. Tytöille on tärkeää korostaa heidän arvoaan osaavina persoonina ennen sukupuoltaan.

Pilluparvi sekä raivostuttaa että ilahduttaa. Tosiasiat, joita se käsittelee, raivostuttavat, mutta tapa, jolla asioita käsitellään, ilahduttaa. Jälleen kerran on syytä todeta, että nuoret naiset eivät ole pelkästään seksikkäitä koristuksia, vaan kuten kirjan tekijät julistavat: ”Olemme cooleja, hyvännäköisiä, tiukkoja, fi ksuja ja hauskoja – ja ennen kaikkea feministejä.”

Nuoriin kirjoittajiin on todella helppo samastua. Olisikin suotavaa, että mahdollisimman moni yläasteikäinen nuori lukisi tämän kirjan. Itse olisin omina yläasteaikoinani kaivannut juuri tällaista teosta kertomaan, etten ole yksin.

Pilluparvi-sana oli alun perin ruotsalaisen ay-pomon suustaan päästämä sammakko, mutta Pilluparven kirjoittajien käsissä sana saa aivan päinvastaisen merkityksen henkien voimaa, valtaa ja tahtoa. Kirjan provosoivaa nimeä ei kannata kavahtaa, teos on oiva luettavaksi myös vanhemmille. Se valaisee osuvasti sitä, millaista nuorten arki kouluissa ihan oikeasti on. Lisäksi aikuisetkin tuntuvat kaipaavan silloin tällöin muistutusta asiasta, jonka Pilluparven tekijät nostavat esille kirjan esipuheessa: ”Toivomme, että lukemalla Pilluparven tytöt ehkä oppivat asettamaan rajansa entistä nuorempina, ymmärtävät oman arvonsa ja tajuavat, että he itse päättävät omasta elämästään.”

Linda Skugge, Belinda Olsson & Brita Zilg (toim.): Pilluparvi. Like.

Heli Pottonen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu