akateemisia aineidenkäyttäjiä

Ensimmäinen kokeilu oli positiivinen, mutta siihen sisältyi pelottavampikin puolensa.

Syrjäytynyt, työtön, rikollinen, epäsiisti, riippuvainen ja kaikintavoin yhteiskunnan ulkopuolinen. Tällaisilla adjektiiveilla moni suomalainen varmasti kuvailisi tyypillistä huumeidenkäyttäjää.

Mediassa, elokuvissa ja kirjallisuudessa huumeita käsitellään yleensä ongelmakäyttäjien kautta, ja tämä on varmasti voimakkaasti vaikuttanut edellisen kaltaisen kuvan muodostumiseen. Näin yksipuolinen näkemys ei kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta.

24-vuotias Ville kokeili lukion ensimmäisellä luokalla ensimmäistä kertaa ruohoa. ”Olin silloin aika masentunut ja kyllästynyt koulunkäyntiin ja halusin vähän erilaista toimintaa.”

Ville kuvailee ensimmäistä kannabiskokeiluaan varsin myönteiseksi, siitä tuli hänelle hyvin rauhallinen olo. Hän alkoikin käyttää ainetta säännöllisin väliajoin, noin kerran pari kuussa.

Alle vuoden päästä hän kokeili ensimmäisen kerran lsd:tä, koska se kuulosti hänestä mielenkiintoiselta sen pohjalta, mitä hän oli kuullut kavereilta ja nähnyt elokuvista.”Parin tunnin jälkeen värit alkoivat muuttua ja alkoi näkyä kauniita hallusinaatiota jokapuolella”, Ville kuvailee.

Ensimmäinen kokeilu oli positiivinen, mutta siihen sisältyi pelottavampikin puolensa. Villen melko vaikeaselkoinen kuvaus siitä saattaa valottaa sitä epärationaalista tilaa, jonka lsd:n käyttäjä kohtaa: ”Välillä pelkäsin, että minän kontrolli häviää. Sitä mietti, että onko oma mielenterveys jäljellä, mutta toisaalta ei tiennyt, mitä mielenterveys tarkoittaa.”

Ville jatkoi peloistaan huolimatta lsd:n käyttöä. Yhteensä hän käytti sitä parin vuoden aikana10–15 kertaa ja kokeili muutamia kertoja myös ekstaasia ja amfetamiinia sekä kerran heroiinia. Kannabiksen ohella lsd oli kuitenkin ainoa aine, josta hän varsinaisesti piti. Senkin vaikutukset alkoivat mennä ajan myötä huonommiksi pelkotilojen lisääntyessä.

Viimeiseksi jäänyt kerta sai pelottavuudellaan Villen lopettamaan kovien aineiden käytön.Silloin Ville sai kokea hallusinogeenien negatiivisen puolen, kun hänen ”lsd-matkansa jäi päälle”. Tämä tarkoittaa sitä, että aineenvaikutus ei häivykään normaalissa 12 tunnissa, vaan vaikutukset jäävät pysyviksi. Tämä saattaa aiheuttaa jopa loppuelämän kestävän skitsofrenian kaltaisentilan. Ville oli kuitenkin onnekkaampi, sillä hänen matkansa jäi päälle vain osittain ja lyhyemmäksi ajaksi.

”Sitä on vaikea selittää. Pystyin toimimaan ihan normaalisti, eikä kukaan huomannut minussa mitään outoa, mutta itsestäni tuntui siltä kuin olisin kulkenut muutaman kuukauden ikään kuin sumussa”, hän kertoo.

Ajan kuluessa Villen olotila palautui hiljalleen normaaliksi. Armeija-aikanaan hän kuitenkin ajautui masennuksen kouriin, ja tähän vaikuttivat osaltaan myös aikaisemmat huumekokemukset. Nykyään hän tuntee itsensä tasapainoiseksi sekä onnelliseks ihmiseksi ja aikoo valmistuttuaan tulla opettajaksi.

25-vuotias Janne on sitä mieltä, ettei huumeidenkäytöllä ole ollut oikeastaan minkäänlaista vaikutusta hänen elämäänsä.Hän on poltellut kannabista 18-vuotiaasta saakka, välillä päivittäin, mutta yleensä satunnaisemmin. Ekstaasia hän käytti vähän alle kymmenen kertaa muutaman vuoden aikana, mutta lopetti sen käytön saatuaan kerran huonon kokemuksen epäpuhtaasta ekstaasista. Se aiheutti hänelle pariksi tunniksi ahdistavan fyysisen olotilan, muun muassa käsien tärinää.

Janne sanoo käyttävänsä huumeita lähinnä hauskanpidon vuoksi. Hän käyttää juhlimistarkoitukseen myös alkoholia, mutta huumeet ovat antaneet juhlimiseen oman pienen lisänsä. Hänelle huumeista saadut kokemukset eivät kuitenkaan ole koskaan olleet mitenkään erityisen suuressa osassa, vaan tärkeämpää on ollut menestyminen opiskelussa ja yleensäkin elämässä.

”Minulla on ollut koko ajan paljon suunnitelmia ja haaveita, joita olen halunnut toteuttaa”, hän kertoo.

Jannen mukaan hänen kaveripiiristään ei löydy ketään, joka olisi passivoitunut huumeidenkäytön myötä tai tullut niistä riippuvaiseksi. Hän kuitenkin myöntää, että jotkut ihmiset voivat huumeidenkäytön seurauksena ajautua ongelmiin. ”Jotkut ottavat koko asian liian rennosti, eikä heillä ole mitään muuta elämää. Totta kai sitä tulee riippuvaiseksi, jos elämän ainoa sisältöon huumeet. Sama pätee alkoholiinkin”, hän analysoi.

Janne vaikuttaa iloiselta ja elämänmyönteiseltä ihmiseltä. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa, ja tulevaisuudensuunnitelmat siintävät korkealla. Janne itse on sitä mieltä, että terveet ja henkisesti vahvat ihmiset voivat melko huoletta käyttää kannabista ja ekstaasia, kunhan muistavat kohtuuden.

Nykyään Ville ja Janne ovat aivan tavallisia yliopisto-opiskelijoita. Kovia huumeita he eivät enää aio käyttää, mutta kannabis kuuluu ainakin vielä toistaiseksi heidän elämäänsä satunnaisesti. Suomalaisten huumeasenteista heillä molemmilla on samankaltaiset mielipiteet. He pitävät suomalaista huumekeskustelua lähinnä kiihkoiluna.

”Ei Suomessa keskustella huumeista. Täällä sanotaan, että huumeet on pahoja, ja kaikki ovat samaa mieltä”, Janne tiivistää. ”Suomessa myös leimataan helposti narkkariksi samantien, jos polttaa yhdenkin sätkän ruohoa.”

Villellä ja Jannella ei omasta mielestään ole juuri mitään yhtäläisyyttä”oikeiden narkkareiden” kanssa. Kumpikaan heistä ei ole syrjäytynyt, kumpikaan heistä ei ole koskaan rahoittanut käyttöään varastamalla eikä kumpikaan heistä ole koskaan ollut väkivaltainen. Heillä molemmilla on aivan tavallisia tavoitteita elämässään: työ, perhe ja onnellinen elämä.

Ville ja Janne sanovat suostuneensa haastatteluuni, jotta he levittäisivät järkevää ja kiihkotonta kuvaa huumeidenkäytöstä. Heidän mukaansa liiallisella kiihkoilulla voi olla negatiivinen vaikutus suomalaisten huumekäyttäytymiseen. Huumeita käyttävä nuori saattaa syrjäytyä helpommin, kun hän tuntee yhteiskunnan hylkivän häntä huumeiden käytön vuoksi. Huumeet saavat helposti myös kielletyn hedelmän makua, joka saa kapinoivan nuoren kokeilemaan niitä helpommin.

Myös huumevalistajat ovat huomanneet, ettei liiallisella huumeiden vaarojen pelottelulla saavuteta välttämättä mitään. Nuorelle syntyy pelottelusta helposti sellainen kuva, että jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeen löytää itsensä katuojasta. Kun sitten vaikkapa kokeiltuaan kannabista huomaa, ettei näin käykään, nuori saattaa hylätä kaiken valistuksestaan saamansa tiedon ja omaksua liioitellun positiivisen kuvan huumeista. Tämä voi ajaa hänet helposti kokeilemaan yhä vahvempia aineita ilman pelkoa.

Monet asiantuntijat ovatkinnykyään sitä mieltä, ettei huumevalistuksen pitäisi keskittyä niinkään huumeiden vaaroihinvaan pikemminkin huumeettomuuden hyviin puoliin.

Myös Ville ja Janne haluavat painottaa, etteivät he ikinä suosittelisi huumeita kenellekään. He myös toivovat, että heidän omilla lapsillaan olisi tarpeeksi elämänsisältöä ilman huumeitakin.

Haastateltujen nimet on muutettu. Huumeiden vaikutuksista & vaaroista kannattaa tutustua esimerkiksi YAD:n julkaisemaan Päivi Dahlin & Tanja Hirschovitsin opukseen Tästä on kyse – tietoa päihteistä, Thomas Lundqvistin väitöskirjaan Cognitive dysfunctions in chronic cannabis users observed during treatment & Pauliina Seppälän tutkimukseen Ravekulttuuri & laittomat päihteet: yhteisöllisyyttä, etiikkaa & identiteettiä.

Sami Anttila

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu