kulttuuri

Lastenkirjallisuus on noussut marginaalista osaksi valtakulttuuria. J. K. Rowlingin Harry Pottereita lukevat kaikki ikäluokat.

harry potterin suosion selitys

Lastenkirjallisuus on noussut marginaalista osaksi valtakulttuuria. J. K. Rowlingin Harry Pottereita lukevat kaikki ikäluokat. Monet kirjallisuuskriitikot ja intellektuellit marisevat – eräskin kirjailija sanoo näkevänsä painajaisia, että Enid Blyton saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon – mutta kuluttajat äänestävät lompakollaan.

Osa lastenkirjallisuuden ja yleensäkin lasten kulutuksen kasvusta selittyy sillä, että kapitalistisissa yhteiskunnissa aikuiset hankkivat yhä myöhemmällä iällä yhä vähemmän lapsia. Sen seurauksena lapsilla on yhä runsaammin käytettävissään vanhempiensa rahaa. Tähän saumaan kaupalliset yritykset iskevät. Lapset ympäröidään mainoksilla.

Silti Pottereiden suosio ei selity pelkästään markkinoinnilla.

Ensimmäinen Potter julkaistiin ilman suurempaa hälyä. Mutta lukijat pitivät kirjasta, suosittelivat sitä eteenpäin, ja yhä useammat ostivat sen. Markkinat hyppäsivät mukaan vasta kun kirjan suosio oli jo alkanut. Pottereissa täytyy siis olla jotakin enemmän.

Kulttuurintutkija Andrew Blaken mukaan Potterit ovat retrolutionaarisia. Termi on alun perin keksitty Jaguarin markkinointiosastolla. Jaguarin suunnittelijat esittelivät uuden XJ-loistosarjan mallin Pariisissa vuonna 1994. Uusi auto oli kuin 60-luvun Mark 10, perinteisellä nahka- ja puusisustuksella. Perinteisyys piti kuitenkin sisällään kaikki kovimmat high tech -uutuudet. Uusi oli pistetty vanhaan pakettiin, jotta sen voisi myydä markkinailmastossa, joka ei Jaguarin tutkijoiden mukaan piitannut uudesta.

Pottereissa yhdistyy perinteinen englantilainen sisäoppilaitos-lajityyppi perinteiseen fantasiaromaaniin ja perinteiseen blytonilaiseen seikkailukertomukseen. Mutta Pottereiden henkilöt ovat hyvin nykyaikaisia. Kirjojen nuoret päähenkilöt ostavat keräilykortteja, karkkeja, urheiluvälineitä ja vaatteita. Nuoret velhot ovat kuluttajia, joihin lasten on helppo samastua. Pottereissa ei pohdiskella vaan taiotaan. Kuten vanhemmat tekevät R-kioskilla. Mikäpä sen hauskempaa.

Andrew Blaken mukaan rationalismi, luonnontieteet ja yhteiskuntatieteet ovat johtamassa malliin, joka aiheuttaa vallan ja varallisuuden epätasaista jakautumista. Syrjäytyjät, eli suurin osa kuluttajista, kääntyvät sellaisten henkisten ilmiöiden puoleen, joissa saavat asioista jonkin otteen. Se on kaiken maagisen toiminnan takana oleva halu. Velalliset pätkätyöläiset kaipaavat turvaa ja jotakin kadonneen yhteisöllisyyden tilalle.

Siksi Potterit vetoavat myös meihin venytettyä lapsuutta eläviin aikuisiin. Ne ovat täynnä ostosterapiaa, urheilua ja magiaa, tunneyhteyden korvikkeita. Visa vinkuu, eikä kukaan kuole tuberkuloosiin. Mutta silti kaikki on niin kuin mummon muistoissa.

(SK)

Andrew Blake: Harry Potterin ilmestys. Lastenkirjallisuus globalisoituvassa maailmassa. Vastapaino. J. K. Rowling: Harry Potter & Feeniksin kilta. Tammi.

_______________

kulttuurivaihtoa

Mitä pitäisi ajatella, kun katselee raja-aseman liepeillä teipillä ja muovilla korjattua autonikkunaa puhdistaen Steven performanssin jäljiltä kananmunaa housuistaan kassi täynnä joulukoristeita ja kaikki haisee makrillilta? Ei kai paljon mitään. Voi vaikka yrittää palauttaa mieleen sen hetken, kun hyppäsi hiekkarannalla ilmaan narua pakoon ja vähän aikaa tuntui, että kaikella on joku tarkoitus tai ainakin mukava tarkoituksettomuus.

(J-E S)

Ratas, Suomi-Liettua-kulttuurivaihtoprojektin ryhmänäyttely 8.5.–31.5. Siuron Voimalassa Nokialla. Avoinna ti–pe 13–19, la–su 12–16. Näyttelyn päätteeksi Koskifestivaali 28.–30.5. aamusta iltaan. www.ratas.tk

_______________

elämä voittaa

Aamulla Biumbassa oli paksu sumu. Kansanmurhaa karkuun lähteneet evakot seisoskelivat vaiteliaina toppatakeissaan punatiilisen kirkon seinustalla. Kirkon sisältä kuului laulua, evakkonaisten laulua, joka kuulosti kuin enkelten esittämältä.

Nyarubuyen kirkossa ja sen edustalla oli vähän aikaa sitten surmattu 20 000 ihmistä. Kaborondon kirkossa tapettiin 2 000 ihmistä. Monissa muissakin Ruandan kirkoissa henkensä menettivät kymmenet tuhannet ihmiset, jotka uskoivat, että ainakin Jumalan talossa he olisivat turvassa.

Monet kirkkojen työntekijät osallistuivat myös innokkaasti tappamiseen. Sisar Julienne Butaren luostarista kantoi äärihutuille kanistereittain bensaa, jota käytettiin luostariin paenneiden tutsien polttamiseen hengiltä.

Kirkon ulkomaanapu on tietoinen Ruandan kirkkojen roolista kansanmurhassa. Järjestö on tuonut Suomeen saksalaisen Thomas Lohnesin valokuvanäyttelyn elämästä Ruandassa kymmenen vuotta kansanmurhan jälkeen. Mukava nähdä, että arki voittaa, vaikka kansanmurhasta eloonjääneiden, yleensä kaikki omaisensa menettäneiden ihmisten elämä ei kyllä enää ikinä palaa.

(PJ)

Paluu elämään, kymmenen vuotta kansanmurhasta, Thomas Lohnesin valokuvia Ruandasta 11.5. asti Saksan suurlähetystössä Helsingin Kuusisaaressa, Krogiuksentie 4. Avoinna ma–to 9–16.30, pe 9–15, la 10–16. Näyttely on esillä myös 14.5.–14.6. Helsingin Pasilan pääkirjastossa. Avoinna ma–to 10–20, pe–la 10–16.

_______________

Peik Johansson, Susanna Kuparinen, Susanna Okker, Jere-Ensio Seppänen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu