ahdistuksen eleganssia

Filosofi E. M. Cioran oli yksityiselämässään niin pessimistinen, että hänen masentava vaikutuksensa oli liikaa jopa Samuel Beckettille.

Tässäpä mies, jolle tapahtumat ovat ajan kasvaimia ja joka saa todellisesta astman! Romanialais-ranskalainen filosofi E. M. Cioran (1911–95) oli yksityiselämässään niin pessimistinen, että hänen masentava vaikutuksensa oli liikaa jopa Samuel Beckettille.

Cioran syntyi Romaniassa, mutta muutti 30-luvun lopulla Ranskaan ja alkoi kirjoittaa kokonaan ranskaksi. Cioran sai elämänsä aikana useita kirjallisuuspalkintoja, mutta kieltäytyi jokaisesta, kuten myös kaikista muistakin kunnianosoituksista.

Katkeruuden syllogismeja ilmestyi vuonna 1952. Vielä 50-luvulla teos ei silti herättänyt juuri minkäänlaista huomiota. Ensimmäistä painosta myytiin vain kuutisenkymmentä kappaletta.

70-luvulla tapahtui sitten todellinen läpimurto ja Cioran nousi elämän ja kuoleman arvoitusten filosofisiksi. Katkeruuden syllogismeja on ensimmäinen häneltä suomennettu teos.

E. M. Cioranin mukaan maailma näyttäytyy epäjohdonmukaisena. Siksi hänen koko tuotantonsa koostuu syllogismeista, loogisista päätelmistä. Hänen lauseensa ovat lyhyitä ja sisältävät vähän vastauksia. Hän kysyy mieluummin kuin vastaa.

Cioran on aito filosofi. Katkeruuden syllogismeja käsittelee etenkin olemisen käsitteitä ja paljastaa niiden onttouden. Katkelmat vievät pois ehdottomien totuuksien tasapainosta.

Tosiskeptikkona Cioran onkin nasevimmillaan: ”Elämään sopeutumisen salaisuus? Olen vaihtanut epätoivoa kuin paitaa.”

Epätoivo ärsyttää häntä, koska se on niin selvää ja perusteltavaa, kuin reportaasia.

Myös toivo on vastenmielistä: ”Herätä ihmeidentekijänä, päättäväisenä täyttämään päivänsä ihmeillä, ja sitten kaatua sänkyynsä märehtimään iltaan asti rakkauteen ja rahaan liittyviä tuskia.” Auts, osui.

Ihmisen olemassaolo on Cioranin mukaan siedettävää vain ei-olemisessa. ”Elän ainoastaan siksi, että minun vallassani on kuolla silloin kun se minusta hyvältä tuntuu: ilman itsemurha-ajatusta olisin tappanut itseni aikoja sitten.” Elämänfilosofia koostuu – elämisen kumoamisesta.

Onko Cioran sitten hapan, elämään katkeroitunut mies? Cioran perustelee: ”Kun dogmatismini on hajonnut kirosanoiksi, mitä muuta voin tehdä kuin olla skeptinen?”

Mutta Cioran näkee myös oman skeptisyytensä naurettavuuden: ”Yhteydessä ihmisiin olen menettänyt neuroosieni koko raikkauden.”

Näyttää siltä, että Cioranin halveksunnan tai happamuuden kohde ei olekaan elämä itse, vaan falski turvallisuudentunne elämän tarkoituksesta. Jokainen ihmisolento etsii elämän merkitystä, vaikka elämän salaisuus on se, ettei merkitystä ole. Onni on houre, joka on väärää terapiaa pelkoa vastaan. Cioran on tuskallisen tietoinen rakkauden illuusiottomuudesta.

Elämän positiivisuutta ylläpitävien illuusioiden sijasta Cioran korostaa ulkopuolisuutta ja traagisuuden tajua, absurdiutta ja rappiota. Hän vieroksuu yltiöpäisesti pateettisuutta ja on tietoinen tuskasta. Onnellisuuden tavoittelulla ei kuolemaa voi siirtää.

Kuoleman näkymä kauhistuttaa Ciorania. Iän myötä tottuu omiin kauhuihinsa, ei enää yritä tehdä mitään vapautuakseen niistä, ”porvaristuu Syvyydessä”. Onneksi ”vanhetessaan osaa vaihtaa pelkonsa ivanauruun”.

Ciorania voi lukea sekä vahvistuksena omalle skeptisyydelle että osoituksena sen takana piilevästä ihmisen mahdollisuuden siemenestä. Skeptikot löytävät katkeransuloista nautintoa Cioranin ”ahdistuksen eleganssista”: ”Uskon ihmiskunnan pelastukseen ja syanidin tulevaisuuteen.”

Mutta ei Cioran ole nihilisti, vaan vastustaa pateettisuutta nihilismin keinoin. Vaikka Cioran korosti olevansa maailmankansalainen, on hänessä balkanilainen pohjavire.

Cioranilla on myös vapauttavia oljenkorsia. Vai miten tulkita katkelma ”Kukaan ei voi varjella yksinäisyyttään, ellei osaa esittää inhottavaa”? Tulkinta on tietenkin lukijan, mutta Cioranin kohdalla tulee määritelleeksi koko oman elämänasenteensa, tiedostamattaan tai sarkastisen naurun säestyksellä. ”Rakkauden arvokkuus piilee siinä selvänäköisessä kiintymyksessä, joka elää yli hetken kuolan.”

Vaikka Cioran kumoaa itse omat väitteensä ja katkaisee johdonmukaisuutensa, älkäämme silti antako sen häiritä omaa cioranismiamme: kiihkeä aforistien rakastaja voi ottaa sitaatin sieltä, toisen täältä. Netissä on sivusto, jossa jokaiselle horoskooppimerkille on oma kiva Cioran-sitaattinsa. ”Pikemminkin kuin täyttä erehdystä elämä on maun puutetta, jota ei kuolema eikä runous pysty korjaamaan.”

E. M. Cioran: Katkeruuden syllogismeja. Suomennos Juhani Ihanus & Carla Schubert. Loki-Kirjat.

Nora Varjama

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu