london calling

Itälontoolaisen Aldgate Eastin metroaseman paikkeilla seinään on maalattu kissankokoisin haalistuvin kirjaimin: ”Bin Laden lives in E1.”

Itälontoolaisen Aldgate Eastin metroaseman paikkeilla seinään on maalattu kissankokoisin haalistuvin kirjaimin: ”Bin Laden lives in E1.” Tänne sekamelskaan olisikin helppo hukkua. Lontoo on jakautunut osittain melko selkeästi alueisiin ihmisten perimän perusteella: idässä asuvat bangladeshilaiset, etelässä mustat, ja juutalaisillekin on oma kaupunginosansa. On trendikästä seurata tv-sarjaa nimeltä Eastenders, mutta tokkopa moni pesunkestävä britti haluaisi tosissaan elää sen kaiken idän hulabaloon keskellä.

Englanti on melko konservatiivinen maa, ja sen kansalla on hyvä muisti. Sen voi havaita esimerkiksi siitä, että Ranskan armeijan maastohousut naisella kohottavat kulmakarvoja jopa taideteollisuusalan työpaikalla.

Planeetta Maan päällä on silti vaikea löytää vertaa brittien kohteliaisuudelle. Joskus se tosin kumahtaa yhtä ontosti kuin Big Benin kellonlyönnit. Mr. Bean vaihtaa kadun puolta, jos näkee jonkun rauhassa syövän eväitä penkillä sillä puolen katua, jolla kävelee. Hän tarjoaa teetä ja sympatiaa, jos elämä kolhii. Töihin tullessasi hän kysyy, oletko kunnossa, ja hyvästellessään hän käskee sinua pitämään itsestäsi huolta.

Täytyy olla kova homma pitää kasassa sellaista paukkuvaa ja toisinaan räjähtelevääkin organismia kuin Lontoon valtiomainen kaupunki on. Ei suomalainen voi sellaista yritteliäisyyttä kuin veljellisesti ihailla ja rakastaa.

Reetta Nykänen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu