usa:n asia on meidän!

Miksi kaikki inhoavat meitä? yhdysvaltalainen patriootti Michael Moore kysyy retorisesti mutta vilpittömän huolestuneena.

Miksi kaikki inhoavat meitä? kysyy yhdysvaltalainen patriootti Michael Moore retorisesti mutta vilpittömän huolestuneena.

Mooren näkemyksen mukaan amerikkalaiset ovat iloinen ja hyväsydäminen kansa, joka mielellään laulaa ja tanssii auringon alla eikä paljon murehdi huomispäivää… Tai ei sentään, eri tilastojen mukaan amerikkalaiset kyllä ajattelevat huomispäivää. He ovat rauhaarakastavia, ekologisesti vastuuntuntoisia tiedostavia kuluttajia, jotka harjoittavat myös kierrätystä mahdollisuuksiensa mukaan. He suhtautuvat liberaalisti rotusekoitukseen ja kannattavat seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa!

Ohhoh, tuo kyllä sotii hiukan meidän jenkkikliseetämme vastaan, mutta näin sanovat tilastot, ainakin Mooren mukaan. Herää tosin kysymys, missähän päin USA:ta näitä galloppeja on tehty, tuskin ainakaan Al Cappin satiirisarjakuvan Li’l Abnerin maassa, jossa väki – jos osaa tai viitsii – ei lue muuta kuin Raamattua ja Guns & Ammo -lehteä.

Mutta kyllä Mooren Mikko varmaan tietää, kansanmies kun on, näkeehän sen jo lippiksestä.

Ja kyllä tuollainen kansa ansaitsee nykyistä parempia hallitsijoita.

Amerikan kulttuurinen, taloudellinen ja ideologinen merkitys muulle maailmalle huomioon ottaen – esim. Plymouth Valiant (auto), Elvis (kuningas)! – niin kaipa meidänkin pitäisi kantaa vastuumme amerikkalaisten hyvästäolosta. Eihän vaihto saa olla vain yksisuuntaista, että suu kiinni ja lompakko auki. Ei, USA:n asia on meidän! Sivistyneenä länsimaisena demokratiana velvollisuutemme on auttaa kansakuntaa hädän hetkellä!

Mitä me sitten voimme tehdä? No, Dude, where’s my country? -kirjan voitot ainakin menevät George II:n vahvimman haastajan kampanjaan, eli kipinkapin siitä vaan kirjakauppaan. Äänestysoikeutta USA:ssa meillä ei valitettavasti ole, vaikka syytä ehkä olisi. Mutta voimmehan vaatia puolueettoman vaalitarkkailukomission lähettämistä rapakon taakse valvomaan tulevien vaalien ääntenlaskentaa. Muutenhan niitä (siis niitä ääniä) saattaa ilmaantua vaikka mistä bushikosta…

Ja ovathan myös jotkut Amerikan-visiitillä olleet suomalaiset saaneet tuta Patriot Act -lain nazistisia vaikutuksia. Siis, niin kauan kun USA mopottaa kaikkia, joilla on vääränlainen ihonväri, uskonto, ruokavalio, pärstäkerroin, väärä you name it, niin meidän ja kaikkien muiden maailman ei-deedeeärrävikaisten maidenhan tulisi vastata samalla mitalla.

Ihan aluksi voisimme ruveta tarkkailemaan, seurailemaan ja miksei pidättämään ja kuulustelemaan kaupungilla havaitsemiamme jenkkikorostuksella englantia puhuvia henkilöitä. Hehän voivat olla vaikka vakoojia tai soluttautujia, jotka kavaltavat kaikki McDonald’sia, Nikeä tai Cokea boikotoivat meikäläiset. Ole siis valppaana, tarkkaile naapuriasi, kirjaa ylös mahdolliset amerikkalaismyönteiset mielipiteet ja raportoi poikkeavuuksista!

Astronomisella arvovallalla varustettujen tai muuten vain avaruudellisesti korkealentoisten henkilöiden pitäisi puolestaan pyrkiä vaikuttamaan Yhdysvaltain kongressiin, jottei se hyväksyisi Tähtien sota -ohjelman budjettikorotusta. Bushin esittämää lisäbudjettia nimittäin perustellaan Marsin miehittämisen tarpeella, sillä luotettavien tiedustelulähteiden mukaan planeetta on punainen, satelliittikuvissa on havaittavissa mahdollisia joukkotuhoasekätköjä eivätkä kytkökset al-Quaeedaan ole poissuljettuja. Voihan w…

Kepposteluun taipuvaiset amerikanmatkaajat voivat harjoittaa seuraavia käytännön piloja:

Tilaa lennolla muhamettilaisruokaa, mitä se sitten ikinä lieneekään, gastronomisesti varmaan ihan mielenkiintoinen kokemus. Kasvissyöjäksi ilmoittautuminenkin yksinään riittänee hätäpuheluun saapumiskohteen viranomaisille hampurilaismaassa.

Pukeudu Arafat-huiviin taikka kirgiisimyssyyn. Ota matkalukemiseksi Arabian kielioppi – kiertokansakoulun alkeiskurssi tai silmäile huomiotaherättävästi vaikka Mawlana Rumin eroottisia runoja. Voit varautua lähes valtiollisen vakavaan vastaanottoon, ja kenties häkki heilahtaa. Mutta olethan Amerikassa, tuottoisan jurismin luvatussa maassa, joten muista vaatia ihan sikatörkeitä vahingonkorvauksia.

Pahimmassa tapauksessa keikka voi tosin venähtää, jos käy ilmi, että olet joskus muinoin musisoinut kaupungin etnopiireissä ja eräs egyptiläinen soitinrakentaja, jolla on suomalainen vaimo ja Suomen kansalaisuus jo vuodesta 1975, on hyvä ystäväsi. Guantánamo Bayn täysihoitola saattaa tulla tutuksi sisältäpäin, mutta hei, elämysturismi on in! Kun (jos…) pääset kotiin, niin kyllähän tuo kokemus päihittää mediaseksikkyydessä jonkun Jolon sieppausdraaman. Varaudu talkshowesiintymisiin ja hyvään elämään, kun päiväkirjastasi tehdään maukasta bestselleriä.

Michael Moorekin vitsailee (?), että jokainen Dude, where’s my country? -kirjan ostaja merkitään Pentagonin globaaliin antiamerikkalaisten potentiaalisten terroristien rekisteriin. O’boy, onhan se kieltämättä aika siistii, kun tällainen pasifistinen puunhalaajavätyskin voi tuntea itsensä terroristiksi, kerta Bush uhoaa, että ”kaikki, jotka eivät ole minun puolellani, ovat minua vastaan”.

Michael Moore: Dude, where’s my country? Warner Books.

Saliven Gustavsson

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *