saara cantell | mustavalkoista

M ja N tulevat molemmat työpaikalleen silmä mustana. Toiselta heistä työkaverit kyselevät, jokainen vuorollaan ja naureskellen, onko kyseessä kenties perheväkivalta.

A ja B ovat molemmat suomalaisia. He käyvät samaa koulua ja harrastavat samanlaisia asioita. Toisella heistä on vaalea, toisella tumma iho. Vain A joutuu toistuvasti vastaamaan vieraiden esittämiin kysymyksiin siitä, mistä hän on kotoisin, miksi hän on tullut Suomeen ja jopa kuinka kauan hän aikoo täällä vielä olla.

E ja F hakevat samaa työpaikkaa. He ovat samanikäisiä, yhtä korkeasti koulutettuja ja heillä on kutakuinkin saman verran työkokemusta takanaan. Toinen heistä on nainen, toinen mies. Vain F:ltä kysytään työpaikkahaastattelussa, onko hänellä lapsia ja jos ei ole, aikooko hän joskus hankkia niitä.

I ja J elävät molemmat tahollaan pitkässä ja vakaassa parisuhteessa. I:n puoliso on samaa sukupuolta kuin hän itse, J:n eri. Ainoastaan toinen heistä joutuu miettimään, tuoko sukupuolisen suuntautumisensa esille työpaikallaan ja harrastusporukassa. Ja jos tuo, mitä se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. Ainoastaan toinen heistä voi adoptoida lapsen yhdessä puolisonsa kanssa.

K on nainen, L mies. Kummallakin heistä on kolme lasta. Sekä K että L jäävät kumpikin kotiin hoitamaan lapsia puolison tehdessä uraa. Ainoastaan toisen heistä kohdalla ratkaisua pidetään poikkeuksellisena, joko outona tai ihailtavana. Ainoastaan toisen heistä puolisolta kysellään, uskooko tämä kotiväen tosiaan pärjäävän arjen pyörityksestä ilman häntä.

M ja N tulevat molemmat työpaikalleen silmä mustana. M on mies, N nainen. Toiselta heistä työkaverit kyselevät, jokainen vuorollaan ja naureskellen, onko kyseessä kenties perheväkivalta. Toisen kohdalla työkaverit epäilevät, jokainen vuorollaan, että kyseessä on perheväkivalta, mutta ajatus ei ole kenestäkään huvittava. Eikä kukaan kysy asiasta suoraan, vaan kaikki yrittävät esittää, etteivät ole huomanneet koko mustaa silmää.

O ja P inhoavat kumpikin rusinoita maksalaatikossa, liian kireitä kaula-aukkoja ja yksin nukkumista. O on aikuinen, ja P on lapsi. Vain toinen heistä pakotetaan syömään maksalaatikon mössööntyneet rusinat, vetämään kireä villapaita väkisin pään yli ja jäämään illalla yksin pimeään huoneeseen.

S ja T kirjoittavat molemmat joka toinen kuukausi kolumnin kerran kuussa ilmestyvään ilmaisjakelulehteen. S on syntynyt fyysisesti terveenä, T vaikeasti vammaisena. Toisin kuin T:n, S:n ei ole tarvinnut murtautua hankalien esteiden läpi löytääkseen keinot kommunikointiin. Kaksi itseään tutkijaksi kutsuvaa miestä ei ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti sen paremmin S:ää kuin T:täkään. Se ei kuitenkaan estä heitä esittämästä järjettömiä väitteitä siitä, että kolumnit olisivat jonkun muun kuin ne kirjoittaneen henkilön luomia. He eivät väitä näin sekä S:n että T:n teksteistä, ainoastaan toisen.

U ja V ovat molemmat ihmisiä, kumpikin ainutlaatuisia persoonia yksilöllisine piirteineen. Monen mielestä kuitenkin vain U on normaali. Siihen, että V:tä ei pidetä normaalina, on ilmeisesti syynsä. Vai onko?

Saara Cantell, saara.cantell@kolumbus.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *