LEVYT ihanaa & kaunista

Häiriintyneen hiphopin ystäville tarjoillaan taas helmiä hopeatarjottimella.

Häiriintyneen hiphopin ystäville tarjoillaan taas helmiä hopeatarjottimella. Anticonin antisankarit Why?, Odd Nosdam ja Doseone ovat lyöneet toistamiseen hynttyyt yhteen ja julkaisseet platan Ninja Tunen puhelauluun keskittyneellä alaleibelilla Big Dadalla. Ihanaa.

Meininki on samansuuntaista kuin parin vuoden takaisella esikoisella, mutta – jos mahdollista – vieläkin erikoisempaa. Odd Nosdamin viimevuotinen sooloinstrumentaali No Wig For Ohio antoi jo esimakua tulevasta, ja nyt miehen taustat ovat sanalla sanoen päräyttäviä. Syvää ja läskiä. Myös vokaalit vakuuttavat, vaikka niitä onkin lähes mahdoton kategorioida. Räppiä, laulua, lausuntaa tai jotain perusmutinaa, en tiedä, mutta hyvältä kuulostaa.

Skitsofreeninen kauneus kestää koko levyn alusta loppuun, ja bonari-cd:n Boards of Canada -mix kruunaa kokonaisuuden.

cLOUDDEAD: ten. Big Dada.

Viisi tähteä.

_______________

Ceebrolisticsistä tutun M. Pentikäisen kymppituumainen on vitun hyvä. Ehkä Suomen kauneinta hiphoppia getoissa kansissa.

Olen diggaillut Ceebrojen saundia jo muutaman vuoden 0.ep:stä lähtien, ja mielestäni saanti on tähän mennessä ollut kerta kaikkiaan hyvää, mutta tällä kerralla Matti on päässyt kyllä burnaamaan. Tekele nousee aina Serkkupoikien tasolle asti, ja jos en ihan väärässä ole, jopa yli. Taustat toimisivat täydellisenä chillailulevynä jo sellaisenaan, mutta Matin flou ei myöskään petä hetkeksikään. Lyriikat soljuvat eteenpäin miellyttävästi ja pehmeästi kuin Ukko-Pekka liisterissä.

Mielellään tätä kuuntelisi enemmänkin kuin vain neljän biisin ja kahden runon verran.

mattipee: kingsong10inch. murmur.

Viisi tähteä.

_______________

Kuusumun Profeetta on ihan kingi bändi, ja Sanansaattaja… on heidän tähän mennessä paras levynsä. Ja se taas on paljon se.

Levyllä liikutaan snadisti mahtipontisemmissa fiiliksissä kuin kahdella ensimmäisellä pitkäsoitolla, mutta tunnelma pysyy silti aika hartaana koko ihanuuden ajan. Seisarisaundit puskevat ajoittain läpi tyylin vaihdellessa aina Black Sabbath -henkisestä Rankaisun ylhäinen ruhtinas -kappaleesta kingcrimsonmaisiin Hämärän enkeli- ja Saa rakkaus vuoria odottaa -kipaleisiin asti, unohtamatta upeita kuorotaustoja muun muassa Jumalat liekeissä -hehkutuksessa. Mihinkään plagiointiin ei silti sorruta missään vaiheessa, sillä juuret ovat syvällä Porissa ja ideat tuoreita.

Pakko antaa vielä erikoismaininta Mika Rätölle, joka tulkitsee erikoisia tekstejään kuin enkeli konsanaan, välillä kiirastulessa kirkuen, välillä taivaan porteilla kuiskien. Täydellistä.

Kuusumun Profeetta: Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu. Ektro.

Viisi tähteä.

(AB)

_______________

Vonkale on kaksi hassua naista, monta kanteletta ja suomalaisesta kansanperinteestä ammentavia lauluja naisesta ja miehestä. Ensilevy Seppo huokuu lämpöä, lempeä, tradition tajua ja – ammattitaitoa. Pauliina Kauhasen kanteleenkäyttö on ihanaa: erilaisia kanteleita on ainakin neljä, ja niistä lähtee hämmästyttävän monimuotoinen saundi. Ilona Korhosen ylä-äänet soivat kauniisti. Lauluissa kerrotaan saunaparatiisista, meijerikoulusta ja rakkaudesta tämän maailman seppoihin. Kaunein mutta haikein on Sitten kun:

Järven rantaan multaan tai santaan/surullinen sydämeni kannetaan.

Vonkale: Seppo. Roimamusiikki.

Viisi tähteä.

(NV)

_______________

Antti Berg, Nora Varjama

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *