london calling

Lukuaika: < 1 minuutti

london calling

Kun nousee melkein rakentamattomalle kukkulalle, on vaikea kuvitella olevansa Lontoossa. Silmät sulkiessaan voi kaukaisen mutta läpitunkevan autojen jylynkin kuvitella olevan tuulen huminaa.

Victoria Parkista Itä-Lontoossa alkaa hämmästyttävän piikkisuora virkistyspolku nimeltään Green Way. Nimitys ”Vihreä polku” on kyllä vähän kyseenalainen, sillä maisema, jonka poikki se kulkee, on osin betonia ja teollisuusaluetta. Jokunen puistokin löytyy reitiltä, ja reunustavathan sitä puut ja murattiköynnöskin osittain.

Kun nousee melkein rakentamattomalle kukkulalle, on vaikea kuvitella olevansa Lontoossa. Silmät sulkiessaan voi kaukaisen mutta läpitunkevan autojen jylynkin kuvitella olevan tuulen huminaa. Kanava, jota reitillä voi seurata, on tupattu täyteen tennispalloja ja muovipusseja, ja laskuveden aikaan voi rannoilta löytää tonnikaupalla mutaa. Kanadanhanhet, haikarat ja kanavan pohjasta heinää riipivät joutsenet kyllä viihtyvät.

Kesäisin keskustan puistojen nurmikot ovat läpipalaneen vaaleita, ja talvisin mudasta esiin työntyvä vihreys läikittää maata. Jos kuljeksii kaupungin laita-alueilla eli outskirtseillä, huomaa olevansa keskellä aavemaista asutusaluetta. Kolmikymmenkerroksisten kerrostalojen jokaisessa ikkunassa on samanlaiset valkoiset pitsiverhot. Kun vastaantulijatkin ovat melko harvassa, syntyy tunne, että paikka on aikaa sitten hylätty. Tower-Hamletsin jättimäinen ja vanha hautausmaa tuo oman lisänsä tunnelmaan.

Kaupungin arkkitehtuuriin syntyy kontrasteja, kun vanhat ja kolossaaliset, joonialaisin pylväin varustetut talot toimivat nykyisin Blockbuster-videoliikkeinä tai muina vastaavina ja niiden kattoja peittävät sähköjohdot ja muut nykyaikaiset vempeleet.

Kirjoittaja opiskelee graafista suunnittelua Lahden muotoiluinstituutissa ja oli vaihto-oppilaana London Metropolitan Universityssä.

Reetta Nykänen

  • 9.9.2009