jouko ei tykkää työstä

Ennen viime pääsiäisenä alkanutta puolen vuoden työrupeamaa Saksio onnistui pysyttelemään työttömänä kuusi vuotta ja kolme kuukautta. 20 vuoden aikana hän on ollut työttömänä yhteensä 14 vuotta.

Jouko Saksio, 39, haluaisi muusan. Hän on kyllästynyt nöyristelemään työvoimaviranomaisia. Tässä kuussa on jälleen mentävä ilmoittautumaan, jottei työmarkkinatuki loppuisi. Saksio ei tekisi enää päivääkään palkkatyötä, jos keksisi, millä rahalla eläisi.

”Muun muassa Rousseaulla on ollut rikas muusa. Filosofit vain ovat nykyisin huonossa huudossa.”

Ennen viime pääsiäisenä alkanutta puolen vuoden työrupeamaa Saksio onnistui pysyttelemään työttömänä kuusi vuotta ja kolme kuukautta. 20 vuoden aikana hän on ollut työttömänä yhteensä 14 vuotta.

Saksio ei mene työvoimatoimiston tarjoamiin työhaastatteluihin esittämään parastaan. Hän pyrkii mahdollisuuksien rajoissa esittäytymään ihmisenä, jota ei kannata ottaa töihin.

”Työn välttely on aika kovaa työtä”, Saksio huokaa.

Liinatukka löysi itsensä viime keväänä vanhuksia kuskaamasta, kun entiset naistyötoverit eivät myöntyneet Saksion vastusteluihin.

”Osastonhoitajalle oli ihan sama, mitä minä siellä puhuin. Olin hänen mielestään tunnollinen työntekijä, koska työtodistuksissa ei näkynyt työn keskeytyksiä.”

Terveen suomalaisen helposti odottaisi tekevän työtä. Saksio on silminnähden terve. Hän harrastaa pitkänmatkanjuoksua. Hän ei ole käyttänyt mielenterveyspalveluja. Rauhallisella ja miellyttävällä miehellä on puhdas tukka ja siistit vaatteet.

Saksiolle ihmisarvo ei kuitenkaan synny työnteosta. Tärkeämpää on käyttää oma aika mielekkäästi. Saksio edistää mielestään hyvää elämää minimoimalla kulutusta, lukemalla filosofiaa ja järjestämällä yhden miehen tempauksia.

”Ei ole oikeastaan merkitystä, oletko neljä vai kahdeksan tuntia vieraan palveluksessa. Päivä on joka tapauksessa jotenkin mennyt, sen on menettänyt itseltään.”

Mies on toistumiseen tyrmännyt kummastelut siitä, mitä sitten tapahtuisi, jos kaikki lopettaisivat työnteon.

”Ei huolta, suomalaiset potevat työhulluutta. Suurin osa haluaa tehdä palkkatyötä, kuluttaa saamansa palkan innokkaasti ja polttaa itsensä loppuun.”

Saksio elää niukasti, mutta vakaasti. Hän saa tällä hetkellä Kelalta työmarkkinatukea ja asumistukea yhteensä 578 euroa kuussa. Puolen vuoden työnteolla hän välttyi kolmannelta karenssilta, jolloin olisi jäänyt ilman työmarkkinatukea, sosiaaliviraston varaan.

”Siellähän ei yleensä ole kuin vankilakundeja ja rappioalkoholisteja”, hän kuittaa.

”Ei minun ystäväpiirini tietystikään tarvitsisi muuttua miksikään, vaikka tuloni olisivat sata euroa kuussa. Kysymys on vain siitä, kuinka pienellä rahalla pärjäisin.”

Verkkaisesti artikuloiva mies on tosissaan. Omatunto ei kolkuta.

”Minulla ei ole tilaisuutta ratkaista materiaalisesti köyhää elämääni moraalisemmalla tavalla. Olen esittänyt, että vapaaehtoisesti työttöminä oleville maksettaisiin vastikkeetonta elämänmuototukea.”

Saksio ehdotti malliansa europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupille pari kuukautta sitten pohjoisen valtalehdessä Kalevassa. Kauppi ei ole toistaiseksi luvannut viedä asiaa eteenpäin.

Saksio kuitenkin korostaa, ettei viihdy muiden työttömien parissa. Hän ei voisi kuvitellakaan menevänsä työttömien yhdistykseen aktiiviksi.

”Kaikki ovat varmaan nähneet stereotyyppisiä kuvia työttömistä, jotka hoippuvat ymmärtämättömän näköisinä jossakin palvelukeskuksen liepeillä. En hyväksy sitä, että työttömänä ihminen ikään kuin muuttuu tyhmäksi, ymmärtämättömäksi ja maailmasta vieraantuneeksi.”

Saksio tuli työttömän kaapista ulos kaksi vuotta sitten. Hän lähetti tiedotusvälineille kutsun leivoskahveille viisivuotisen työttömyysuransa kunniaksi. Kutsussa Saksio totesi, että silloin kun hän ei työskentele itselleen, hän hermostuu ja masentuu.

Saksio yllättyi itsekin, kun paikalle tuli peräti kolmen tiedotusvälineen edustus.

”Kaveri sanoo, että Jouko on tuommoinen yksilöpoliitikko. Mehukkaimmat jutut viritän yksin.”

Saksio sanoo viettävänsä työttömänä loppujen lopuksi tavallista kotielämää. Siihen kuuluu ruuanlaittoa, pyykinpesua, lenkkeilyä, lukemista, radionkuuntelua. Tällä hetkellä hän lueskelee länsimaisen filosofian historiaa ja tutkii sivuaineena Merleau-Pontyn fenomenologisia näkemyksiä taiteesta.

”Sanoin joissakin kotibileissä isännälle, että minä olen tällainen tavallinen suomalainen mies.”

Minna Peltola

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu