kierretään verot

Alhaisimmat veroprosentit ovat usein kaikkein varakkaimmilla yksityishenkilöillä ja yrityksillä.

Componentan pääomistaja Heikki Lehtonen suivaantui hallituksen viime syksynä esittämästä verouudistuksesta – jossa yritys- ja pääomaverotusta ehdotetaan alennettavaksi puolisen miljardia euroa – ja siirsi omistuksensa luxemburgilaiseen sijoitusyhtiöön, jonka ainoa omistaja on hän itse.

Hän teki tämän julkisesti, ja lain silmissä mitään rikosta ei ole tapahtunut. Kun hän yrittää kotiuttaa voittojaan Suomeen, hän joutuu periaatteessa maksamaan veroja, mutta tämänkin välttämiseen on keinot olemassa.

Hän voi ottaa vaikka halpakorkoisen lainan yhtiöltään ja elää näin itselleen velaksi. Mitään ”tuloja” ei ole, ja Luxemburgin tiukka pankkisalaisuus ei päästä ketään tutkimaan tarkemmin hänen tilejään. Tai hän voi viedä rahat veroparatiisiin ja ottaa sieltä luotollisen tilin. Sitten voi kortilla maksaa vapaasti maksuja Suomessa.

Heikki Lehtonen on poikkeus. Äärimmäisen harvoin saamme tietää yksityiskohtaisesti, miten verosuunnittelua hoidetaan siirtämällä voitot suomalaisen verottajan ulottumattomiin.

Alhaisimmat veroprosentit ovat usein kaikkein varakkaimmilla yksityishenkilöillä ja yrityksillä. Tämä on tuskin ollut – ainakaan suomalaisen – lainsäätäjän tavoitteena. Moderni verosuunnittelu menee käytännössä usein myös lain kiertämiseksi.

Eräs karmeimmista esimerkeistä on WorldCom-yhtiön tekemä veronkierto, jossa yhtiö vältti satojen miljoonien dollarien verot vuosina 1998–2001 kirjaamalla tileihinsä hyvin kyseenalaisia rojalteja.

Keskeinen menetelmä oli KPMG-kirjanpitoyhtiön kehittänäinmä idea, jossa ”huippujohdon tulevaisuudenennakointi” kirjattiin tileihin varantona. Tätä pääomaa lisensoitiin tytäryhtiöille mittavia rojaltimaksuja vastaan. Huippujohto yrittää nyt ennakoida, miten selviäisi raskaista veronkierto- ja kirjanpitorikoksista.

Suuryritykset pystyvät minimoimaan veronsa paremmin kuin muut, ja suuresta koosta on tässä selvää hyötyä. Sisäisillä siirtohinnoilla voidaan voittoja siirtää hyvin vaivattomasti maasta toiseen.

Kansainvälisen veronkiertoa selvittelevän Tax Justice Networkin jäsen, kirjanpidon professori Prem Sikka on tutkinut yritysten sisäisiä siirtohintoja ja löytänyt ällistyttäviä esimerkkejä.

Vai mitä sanoisitte tsekkiläisestä muovisangosta, joka maksaa 973 dollaria? Entä litra appelsiinimehua Israelista, vain 2 052 dollaria. Toisaalta löytyy vesivessa säiliöineen, joita vietiin Hongkongiin alle kahdella dollarilla kappale, ja 388 dollarin kappalehinnalla vietyjä maansiirtokoneita Venezuelaan.

Yhteys todellisuuteen ja työntekoon on lähes täysin katkennut.

Maailman kauppatilastot kertovat samaa tarinaa: 60 prosenttia maailmankaupasta käydään ylikansallisten yritysten sisällä, ja puolet rahavirroista kulkee veroparatiisialueiden kautta. Siirtohinnoilla keinottelu aiheuttaa nähtävästi merkittävämpää varainsiirtoa tavallisilta ihmisiltä yrityksille kuin mitkään otsikoihin nousseet kirjanpitoskandaalit, kuten Enron tai WorldCom.

Suuryrityksistä on tullut vapaamatkustajia. Ne käyttävät julkisia palveluja ja infrastruktuuria, mutta eivät osallistu niiden maksamiseen. Samalla tavalla vapaamatkustajia ovat ne varakkaat yksityishenkilöt, jotka ovat siirtäneet liiketoimensa Luxemburgiin tai tileille, joista suomalainen verottaja ei saa tietoa.

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ja näiden taustajärjestöillä olisi pätevä syy vaatia hallitukselta toimia veroparatiisien sulkemiseksi ja veronkierron estämiseksi. Tällä hetkellä pienet ja keskisuuret yritykset eivät kilpaile alkuunkaan samalla viivalla ylikansallisten toimijoiden kanssa.

(JP)

alennetaanko veroja, jotta työeläkemaksuja voidaan korottaa?

Veroalennusten vastustamisella vaalit voittaneet poliitikot suunnittelevat taas uusia veronalennuksia. Perustelujen mukaan veroja on pakko laskea, jotta kansantalous ei tukehtuisi niihin.

Vastaavaa huolta ei kuitenkaan kanneta työeläkemaksuista. Tällä hetkellä ammattialoittain vaihteleva työeläkemaksu on keskimäärin vähän päälle 20 prosenttia palkkasummasta. Työntekijä maksaa tästä 4,6 prosenttia ja työnantaja loput.

Työeläkemaksu tulee lähivuosina nousemaan suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tarkkaa kehitystä on vaikea ennustaa, mutta ilman huomattavaa ja jatkuvaa talouskasvua tulee maksu kasvamaan selvästi seuraavan 20 vuoden aikana.

Tämä verotuksen muoto ei kuitenkaan tunnu veroaleja vaativien mielestä uhkaavan kansantaloutta millään tavalla, vaikka sen tulisi olla aivan samalla viivalla muiden verojen kanssa. Ei tarvitse olla erityisen vainoharhainen, jos tästä yhtälöstä saa tulokseksi sen, että veroja pitää laskea, jotta ihmisillä olisi varaa maksaa tel-maksunsa eli käytännössä suurten ikäluokkien eläkkeet. Nykyisen veroprosentin päälle kun ei oikein voi laittaa mahdollisesti 10–15 prosenttia nykyisestä kasvavaa tel-maksua.

Verojen alentaminen tarkoittaa käytännössä hyvinvointiyhteiskunnan purkamista, mikä näyttää olevan jo poliitikkojenkin joukossa hiljalleen hyväksytty eläkkeiden kova hinta.

”Nuoret ovat saaneet paljon hyötyä vanhempiensa työstä. On reilua, että saatu hyöty maksetaan takaisin eläkkeinä juuri heille.” Näin todetaan Eläketurvakeskuksen verkkosivulla, jossa pohditaan sukupolvien välistä sotaa.

Sinänsä asiallinen toteamus herättää kuitenkin kaksi kysymystä. Ensinnäkin voi kysyä, miksi tätä reiluutta ei katsottu asialliseksi toteuttaa suurten ikäluokkien ja heidän vanhempiensa välillä. Toiseksi voi ihmetellä, miksi nuorilla ei ole oikeutta pitää itsellään omasta työstään saamaansa hyötyä. Nykyinen eläkejärjestelmä perustuu oletukseen vahvasta talouskasvusta, eli nuorten työssäkävijöiden luoma lisäarvo siirretään suoraan eläkkeisiin.

Tästä viimeksi mainitusta asiasta kantoi vastikään huolta perin yllättävä taho. Washington Postin arvostettu kolumnisti George F. Will oli suuressa yleisötilaisuudessa puhuessaan huolissaan siitä, että eläkkeiden suhteen annetut lupaukset ovat liian suuria, koska ne syövät kaiken kasvun. Eläkeikää lähestyvä kolumnisti muistutti, että 65 vuoden eläkeikä asetettiin aikana, jolloin elinikäodotus Yhdysvalloissa oli 62 vuotta.

(ME)

Suomen sosiaalifoorumi 3.–4.4. Helsingin työväenopistolla, Helsinginkatu 26. Attacin & Tax Justice Networkin järjestämä Veropolitiikka veronkierron & verokilpailun puristuksessa -seminaari 3.4. kello 14. Sosiaalifoorumin koko ohjelma löytyy nettisivuilta www.sosiaalifoorumi.fi.

Mattias Erkkilä, Jorma Penttinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu