opiskelijoita barrikadeilla

Lukuaika: 2 minuuttia

opiskelijoita barrikadeilla

Opiskeleva aktivisti toimii sujuvasti monella eri sektorilla, omaa lukemattomia eri rooleja ja tasapainoilee kameleontin lailla erilaisissa viitekehyksissä.

Luennolla, töissä, mielenosoituksessa ja kokouksessa. Opiskeleva aktivisti toimii sujuvasti monella eri sektorilla, omaa lukemattomia eri rooleja ja tasapainoilee kameleontin lailla erilaisissa viitekehyksissä. Ilmeisen tehokasta. Kuinka lukemattomista elämän tuomista rooleista voi selvitä ja samalla säilyttää sisäisen tasapainon?

Voima kysyi Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoilta, kuinka kansalaisaktivistin rooli on vaikuttanut tavalliseen elämään ja sen mukanaan tuomiin muihin rooleihin.

Kansalaisaktivismi voidaan nähdään arjen läpäisevänä. Rooli heijastuu kaikkeen toimintaan ja elämiseen.

”Aktiivinen järjestötoiminta, tekstien tuottaminen ja muu vaikuttaminen uusintaa tietopohjaa koko ajan. Se pitää yllä jatkuvaa maailmanparannuseetosta”, toteaa sosiologian opintoja tekevä Johanna Sumuvuori.

”Oma järjestöpuuhastelu on edellyttänyt valmiutta ruksia kalenterista viikoittain tuntikaupalla aikaa kokousteluun, tapahtumiin, seminaareihin ja tapaamisiin”, jatkaa Sumuvuori, joka on tullut tunnetuksi yliopistopolitiikassa ja kunnallispolitiikassa.

Edustuksellinen demokratia on yleisesti hyväksyttyä. Opiskelijat osallistuvat kuitenkin monenlaiseen toimintaan. Radikaali kansalaisaktivismi saattaa silloin tällöin turvautua myös laittomuuksiin tai ainakin avoimeen kansalaistottelemattomuuteen. Kuinka mielenosoituksiin tai esimerkiksi kadun- ja talonvaltauksiin osallistuminen vaikuttaa muihin rooleihin?

”Toiminta, johon olen itse osallistunut, on pelkästään parantanut elämääni ja tukenut tai muokannut muita rooleja myönteisesti”, lataa toimittajaksi Soc&komissa opiskeleva Markus Drake, joka omassa toiminnassaan suosii myös avointa kansalaistottelemattomuutta.

Joidenkin mielestä kansalaisaktivismin rooli voi olla ainoa merkityksellinen, jolloin kaikki muut roolit jäävät abstraktiksi angstaamiseksi tai kahvipöytäkeskusteluksi.

”Jos toiminta syntyy niistä tarpeista, jotka aktivistilla itsellään on ja huomaa muillakin olevan, niin se on väistämättä muodoiltaan sosiaalista, kollektiivista ja perustuu yhteisten tavoitteiden rakentamiselle. On mielekkäämpää muodostaa yleinen vaatimus ja kollektiivi tämän vaatimuksen ympärille kuin vaatia asiaa yksilönä. Toisaalta vastakkainasettelun kiristyessä pitää olla valmis olemaan myös muuta kuin aktivisti”, Drake pohtii.

Voi olla hyvä, että roolit pidetään erossa toisistaan eikä niitä käytetä tarkoitushakuisesti välineinä, joilla ajetaan itselle tärkeitä asioita. Jos esimerkiksi yliopisto-opiskelijana tai toimittajana jättää huomioimatta kaikki muut näkökulmat asioihin kuin ne, joita itse kannattaa, voivat uskottavuus ja ammattitaito olla helposti vaarassa.

”Jotkut odottavat ympäristöjärjestöaktiivien olevan syväekologisen elämäntavan malliesimerkkejä 24 tuntia vuorokaudessa. Vaikka ideologinen vakaumus olisikin kaikessa toiminnassa läsnä, niin mielestäni on myönteinen asia, että järjestöaktiivin elämään mahtuu paljon muitakin rooleja”, sanoo valtio-oppia opiskeleva Maria Svanström.

Aktiivisesti Maan ystävissä toimiva Svanström on tarkoituksella hakeutunut yhteisöihin, joissa hänen eri roolejaan ei koeta ristiriitaisiksi ja joissa kansalaisjärjestökokemusta osataan arvostaa.

_______________

”aktivistin cv on seksikkäämpi”

Onko kansalaisaktivistin rooli seksikäs ja mielenkiintoinen? Siitä ollaan muissa piireissä hyvin kiinnostuneita ja uteliaita. Toisaalta

pakoon ei pääse mihinkään. Sukulaisetkin peilaavat käytöstä ja puhuttuja mielipiteitä aktivistin roolin kautta. Sukujuhlilla joutuu vastaamaan ja esittämään mielipiteitään maailman kaikkiin ongelmiin. Mitä vastata kun työkaverit tivaavat oikeaa ratkaisua milloin Irakin sotaan, milloin ilmastonmuutokseen tai kun anoppi kyselee puoluekantaa?

Voidaan ajatella, että on skitsofreenista työskennellä yksityisellä sektorilla ja samalla toimia liikkeessä, joka kritisoi vallitsevaa talousjärjestelmää. Kannattaako työnantajalle mainita olevansa monella muullakin sektorilla aktiivinen? Ristiriitatilanteita tulee varmasti esimerkiksi silloin kun pitäisi lähteä työmatkalle ja ainoana kulkuvälineenä nyky-yhteiskunnassa on lentäminen, joka on epäekologista ja tekee valintatilanteesta sietämättömän.

Entä opiskelijana tai tutkijana? Voiko aktivisti ottaa etäisyyttä omiin yhteiskunnallisiin näkemyksiinsä? Onko liian lähellä kenttää? Itse näkisin, että kansalaisaktivistina toimiminen antaa eturivin näköalapaikan tarkastella yhteiskunnan virtauksia ja niitä tekijöitä, joita on tärkeää tutkia.

_______________

mainos

Kirjoittaja työskentelee tietoliikennealalla, opiskelee Tampereen yliopistossa ympäristöpolitiikkaa & toimii kansalaisaktivistina, Maan ystävien puheenjohtajana & on jäsenenä Suomen Kestävän kehityksen toimikunnassa.

Leo Stranius

  • 9.9.2009