kuinka vaatteet kuormittavat luontoa?

Tekstiilejä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen niiden ympäristöystävällisyyden perusteella.

Tekstiilejä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen niiden ympäristöystävällisyyden perusteella. Asiaan vaikuttavat raaka-aineen tuotantotavat, tekstiilin valmistustapa ja kuljetus sekä valmiin tekstiilin käyttö.

Teollisuusmaissa vaatteiden kulutus on 5–10-kertainen kehitysmaihin verrattuna, mutta suuri osa vaatteista tehdään kehitysmaissa. Vaatteen valmistusmaaksi ilmoitettu maa voi usein olla esimerkiksi sen suunnittelupaikka, vaikka raaka-aineet ja työvoima ovat itse asiassa aivan muualta.

Kehitysmaissa tuotanto on edullisempaa mutta myös saastuttavampaa kuin teollisuusmaissa, sillä ympäristöpäästöjä ei usein ole rajoitettu. Eniten päästöjä aiheutuu tekstiilien värjäyksestä, koska osa väristä valuu jätevesien mukana luontoon. Suomessa värjäysmenetelmiä on kehitetty ympäristöystävällisemmiksi.

Luonnonvärit ovat ympäristöystävällisempiä, vaikka myös niiden käytössä tarvitaan kemikaaleja, vettä ja energiaa. Puuvillaa on onnistuttu jalostamaan niin että se kasvaa värillisenä.

Puuvillan osuus kaikista tekstiilikuiduista on noin 45 prosenttia. Viljelymenetelmien, lannoituksen ja torjunta-aineiden käytön takia puuvillantuotannosta johtuvia ympäristöhaittoja ovat muun muassa maaperän ja vesistöjen erilaiset saastumiset. Yhden puuvillakilon tuottamiseen käytetään noin kilon verran kemikaaleja sekä 200–300 litraa vettä.

Kehitysmaat tuottavat noin kaksi kolmasosaa maailman puuvillantuotannosta. Luonnonmukainen puuvillanviljely on vähäistä, tosin köyhimmissä maissa viljelty puuvilla on varsin lähellä luomua, koska myrkkyihin ei ole varaa ja suurin osa työstä tehdään käsin. Näissä maissa kyllä työntekijöiden olot saattavat olla kyseenalaiset.

Villantuotannossa lampaita suihkutetaan torjunta-aineilla loiseläimiä ja tuholaisia vastaan. Kokonaisuutena villakuidun tuottaminen ja muokkaaminen rasittaa ympäristöä kuitenkin vähän, eivätkä torjunta aineet aiheuta lampaille oireita.

Luonnosta saatavia tekstiiliaineksia ovat myös luontoystävällisesti ja eettisesti saatava untuva sekä kyseenalaisemmin menetelmin tuotetut turkikset ja nahat.

Synteettiset kuidut valmistetaan pääasiassa öljyteollisuuden sivutuotteista, joten ne eivät maadu eikä niitä myrkyllisten kaasujen syntymisen takia kannata polttaa. Maailman suurin fleecentuottaja, yhdysvaltalainen Malden Mills valmistaa tuotteensa osittain polyesterijätteestä.

Ylivoimaisesti suurin osa vaatteiden ympäristökuormasta syntyy käytön aikana, vaatteiden pesussa. Mitä vähemmän vettä ja energiaa tuotteen puhdistuminen vaatii, sitä parempi. Villa esimerkiksi puhdistuu tunkkaisista hajuista tuulettumalla. Tekokuiduille riittävät alhaisemmat lämpötilat kuin luonnonkuiduille. Pesuainevalinnallakin voi vaikuttaa ympäristön tilaan. Myös silittäminen vie energiaa – tekokuitutuotteita ei yleensä tarvitse silittää.

Suomalaiset voisivat vaatettaa 4–5 miljoonaa ihmistä niillä vaatteilla, jotka viedään vuosittain kaatopaikoille.

Lähteenä on käytetty tekstiiliopettaja Anna-Maija Järvisalon nettisivuja www.tkukoulu.fi/~amjarvi.

Annika Kettunen

Kommentoi Facebookissa
Tieteen päivät 2019
Helsinki liikkuu