vain pakolla takaisin tshetsheniaan

Venäjän viranomaiset haluavat, että loputkin pakolaiset palaavat kotimaahansa, sillä venäläisten mukaan tilanne Tshetsheniassa on ”normalisoitunut”.

Tshetsheeninainen nostaa syliinsä pienen kolmiviikkoisen poikansa. Vauva on hänen jo toinen Ingushian pakolaisleirillä synnyttämänsä. Kaksivuotias heräilee päiväunilta parhaat päivänsä nähneeltä patjalta ja hiipii tutkimaan vieraita. Rautasängyssä makaa isosisko, joka on polttanut jalkansa teltan keskellä olevaan kamiinaan.

Perheen äiti keittää vettä kamiinan päällä ja tarjoaa teetä. Teltan alareunat eivät aivan kosketa maata, ja joulukuun kosteanviileä tuuli pyyhkii sääriä.

Tshetshenian sodan aikana yli 300 000 ihmistä on paennut kodeistaan, suurin osa pakolaisleireille Venäjään kuuluvaan naapuritasavaltaan Ingushiaan. Osa kotinsa jättäneistä on palannut takaisin.

Venäjän viranomaiset haluavat, että loputkin pakolaiset palaavat kotimaahansa, sillä venäläisten mukaan tilanne Tshetsheniassa on ”normalisoitunut”.

Avustusjärjestöjen mukaan Ingushiassa oli alkuvuodesta 67 000 rekisteröityä tshetsheenipakolaista, joista yli 7 000 asui telttaleireissä, 23 000 väliaikaismajoituksissa ja 36 000 yksityiskodeissa.

Syksyllä 1999 alkanut niin sanottu toinen Tshetshenian sota jatkuu kuitenkin ennallaan. Mielivaltaiset pidätykset, kidutukset, katoamiset ja silvottuina löydetyt ruumiit ovat osa Tshetshenian arkipäivää. Tshetsheenikapinallisten ja Venäjän federaation sotilaiden välisissä yhteenotoissa kuolee jatkuvasti myös sivullisia.

Viime vuonna Tshetshenian levottomuudet levisivät Ingushiaan. Venäläiset joukot – ja myös tshetsheenikapinalliset – ovat syyllistyneet naapuritasavallassa samanlaiseen väkivaltaan kuin Tshetsheniassa.

Syyskuussa räjähti pommi Venäjän turvallisuuspoliisin fsb:n rakennuksessa Ingushian pääkaupungissa Magasissa. Sieppauksen kohteeksi joutunut tshetsheenilääkäri löydettiin puolestaan Magasin lentokentän läheltä vakavasti pahoinpideltynä ja kidutettuna mutta elossa.

Levottomuuksia on ollut myös läheisessä Pohjois-Ossetiassa. Sieppauksista, pommi-iskuista ja miinaräjähdyksistä näyttää tulleen osa naapuritasavaltojenkin arkea.

Noin nelikymppinen nainen kohentaa huiviaan ja on mielissään saatuaan vieraita. Teltta on jaettu kahteen osaan narulla, jolle on ripustettu vaatteita ja huopia. Kahdessa rautasängyssä nukkuu kolme lasta ja kissa.

Nainen kertoo asuneensa leirillä neljä vuotta. Hänen miehensä on uusimassa passiaan Tshetshenian puolella Groznyissa. Matka kestää, koska viranomaisilla on tarvittavien asiakirjojen suhteen yhä uusia vaatimuksia. Nainen ei ole kuullut miehestään viikkoihin. Huoli painaa, koska Tshetsheniassa on ollut taas levotonta.

Mitä mieltä hän on muutosta takaisin kotimaahan?

Naisen kasvoille leviää kauhistunut ilme. ”Vain pakolla muutamme. En halua vielä viedä lapsiani sinne”, hän sanoo.

Tilanne Tshetsheniassa ei ole vakaa minkään mittapuun mukaan. Suurin osa pakolaisista on menettänyt kotinsa sodassa, eivätkä läheskään kaikki Tshetsheniassa olevat väliaikaiset majoituskeskukset ole edes rakenteellisesti turvallisia.

Pelkoa aiheuttavat myös kertomukset keskuksia vartioimaan asetettujen sotilaiden miespuolisille asukkaille pitämistä öisistä, rajuotteisista kuulusteluista, joista kaikki eivät ole palanneet takaisin.

Vielä helmikuussa Ingushian leirien ja tshetsheenipakolaisten kohtalosta vallitsi epätietoisuus. Ingushian presidentti Murad Zjazikov ilmoitti, ettei leirien purkamista tarvitse kiirehtiä. Aiemmin ilmoitetusta maaliskuun ensimmäisen päivän sulkemistakarajasta ei presidentin mukaan aiota pitää kiinni.

Samaan aikaan kuitenkin sisäministeriön, siirtolaisviraston ja miliisin Omon-erikoisjoukkojen delegaatiot tekevät vahvasti painostukselta haiskahtavia vierailuja tshetsheenipakolaisten leireille. Avustusjärjestöjen mukaan nämä vierailut lisäävät yleensä muuttohalukkuutta, koska viesti on selvä: lähtö tulee pian eteen joka tapauksessa, ottakaa tarjotut muuttoavustukset ja häipykää.

Bart-leirillä miehensä paluuta Groznyista odottava nainen jää katsomaan peräämme, kun rämmimme mutakentän poikki kohti tiellä odottavaa Ladaa. Tulkki kertoo, että pakolaiset ilahtuvat ulkomaisista vieraista, koska se antaa uskoa siitä, ettei heitä ole täysin unohdettu ja että heidän hyväkseen yritetään tehdä jotain. Naisen alistunut katse vaivaa mieltäni pitkään – vieläkin.

Helmikuun alussa kenraali Junash Venäjän siirtolaisvirastosta ilmoitti, että Bart-leiri suljetaan lähiviikkoina ja suurin osa leirin asukkaista muuttaa Tshetsheniaan.

Kirjoittaja vieraili Ingushian pakolaisleireillä joulukuussa. Viimeisimmät tiedot Tshetsheniasta löytyvät nettisivuilta www.rauhanpuolustajat.fi.

Anu Harju

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018