saksa vastuuseen kansanmurhasta

Namibiassa vietetään tänä vuonna Saksan lyhyen mutta julman siirtomaavallan aikana toteuttaman kansanmurhan satavuotismuistotapahtumia.

Namibiassa vietetään tänä vuonna Saksan lyhyen mutta julman siirtomaavallan aikana toteuttaman kansanmurhan satavuotismuistotapahtumia. Vuosina 1904–08 Saksan hallitseman Lounais-Afrikan kansat kävivät vapaussotaan orjuuttajiaan vastaan. Saksalaiset tappoivat ainakin 80 000 herero-, nama- ja damarakansan jäsentä. Suurin osa ammuttiin tai ajettiin aavikolle kuolemaan janoon ja nälkään. Toiset kuolivat keskitysleireissä.

Etenkin Namibian hererot ovat vaatineet Saksalta virallista anteeksipyyntöä ”20. vuosisadan ensimmäisestä kansanmurhasta”.

Frankfurter Allgemeine Zeitungin mukaan Saksa kuitenkin panttaa virallista anteeksipyyntöä, koska Yhdysvalloissa on vuodesta 2001 saakka ollut vireillä hererojen korvausvaade Saksaa, erityisesti Deutsche Bankia ja eräitä suuryrityksiä vastaan. Saksan hallitus pelkää, että anteeksipyyntö maksaisi sille reilu kolme miljardia euroa.

Saksa onkin ollut äärimmäisen haluton edes tunnustamaan tapahtunutta. Helmut Kohl kieltäytyi vierailullaan Namibiassa vuonna 1995 tapaamasta hererojen edustajia ja kommentoimasta asiaa. Gerhard Schröderin puna-vihreän hallituksen ulkoministeri Joschka Fischer kieltäytyi niin ikään virallisesta anteeksipyynnöstä vierailullaan Windhoekissa viime lokakuussa.

”Saksa on pyytänyt anteeksi tekemiään rikoksia Israelilta, Puolalta ja Venäjältä, koska näiden maiden asukkaat ovat valkoisia”, totesi Namibian ulkoministeri Theo-Ben Gurirab. ”Jos anteeksipyyntö on ongelma sen vuoksi että me olemme mustia, niin sehän olisi rasismia.”

Saksa on pyrkinyt torjumaan rasismisyytökset, mutta virallinen linja on, ettei Saksa esitä anteeksipyyntöä. Koko kansanmurha on Saksan mediassa ja historianopetuksessa itse asiassa lähes täysin vaiettu asia. Toistaiseksi ainoa esimerkkitapaus siirtomaavallan aikaisten tapahtumien hyvityksestä on Uuden Seelannin hallituksen ja maorien sopimus kymmenen vuoden takaa.

”Meidän vaatimuksemme korvauksista on ymmärrettävä yrityksenä palauttaa arvokkuutemme ja saada takaisin se, mikä meiltä on vääryydellä riistetty”, Namibian hererojen johtaja Kuaima Riruako sanoi muistotapahtumassa kotiseudullaan Okahandjassa. Hän arvosteli presidentti Sam Nujomaa, joka ei osallistunut tapahtumaan.

Namibian hallitus on muutenkin ollut vaisu hererojen asian ajamisessa. Saksa on avustanut Namibiaa vuoden 1990 jälkeen 500 miljoonalla eurolla, mikä on 60 prosenttia maan kaikesta ulkomaanavusta. Namibian hallitus ei uskalla ärsyttää rahoittajaansa.

Eikö kuitenkin olisi kohtuullista, että yleviä periaatteita muun muassa Yhdysvalloille opettava EU käsittelisi hererojen asiaa? Eikö Namibian perinteisen ystävän Suomen pitäisi tukea hererojen vaatimusta? Eikö suomalaisten europarlamentaarikkojen, erityisesti Euroopan vihreiden ryhmän jäsenten, olisi oman uskottavuutensa nimissä muistettava aateveljeään Joschka Fischeriä jonkinmoisella nootilla?

Kristina Merkner: Genocide in Namibia still haunts Germany. Frankfurter Allgemeine Zeitung. F.A.Z. Weekly. www.faz.com

Aulis Kallio

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *