muuri pilkkoi palestiinalaiskylän

Qaffinissa ”muuri” koostuu piikkilangasta, vallihaudasta, kolmimetrisestä sähköaidasta ja sotilastiestä.

Puolentoista tunnin bussissa istuskelu Itä-Jerusalemista Tulkarmiin tuntuu matkalta talvesta kevääseen. Sateiset kukkulat ja mutkaiset tiet vaihtuvat tasamaaksi. Oliivipuuviljelmillä tehdään tammikuussa lannoitustöitä.

Perille Qaffinin kylään pääsee service-taxilla. Kiinteää reittiä ajavat, muutaman sekelin kyydistä veloittavat tilataksit ovat palestiinalaisten keskeinen liikkumismuoto Israelin armeijan tarkastuspisteiden halkomalla Länsirannalla.

Qaffinissa Länsirannan pohjoisosan välimerellisessä ilmastossa voi poimia mandariineja suoraan puusta. Pikkulapset kerääntyvät ihmettelemään tulijoita. Villapaitaisia poikia ja muutama vanhempi mies lähtee näyttämään kyläläisten ykköshuolenaihetta. Muuria, joka on pilkkonut lintukodon kolmeen osaan.

”Tässä on Israelin terroristimuuri. Juutalaiset eivät jätä meitä koskaan rauhaan. Meidän täytyy taistella heitä vastaan kuolemaan asti”, lyhyt, luiseva viisitoistakesäinen poika esittelee maisemaa rumentavan näyn. Herkästi hymyilevän kiharapään sanat kylmäävät.

Berliinin muuri jää toiseksi Ariel Sharonin oikeistohallituksen rakennustöille. Qaffinissa ”muuri” koostuu piikkilangasta, vallihaudasta, kolmimetrisestä sähköaidasta ja sotilastiestä. Toisilla alueilla kyse on kahdeksanmetrisestä betonimuurista vartiotorneineen.

Noin 190 kilometriä muurin suunnitellusta 730 kilometrin kokonaispituudesta on nyt valmiina. Vaikka muuria ei Israelin ulkopuolella juuri kukaan rakasta, nimiä sillä riittää.

Sharon puhuu ”turva-aidasta”, hanketta kritisoiva YK ”turvallisuusmuurista”. Stop the Wall -kansalaisjärjestöverkosto kutsuu sitä ”apartheidmuuriksi”.

Randa Siniora Palestiinan suurimmasta ihmisoikeusjärjestöstä al-Haqista käyttää termiä ”maananastusmuuri”.

”Jos kaikki suunnitelmat muurista ja sen laajennusosista toteutuvat, puolet Länsirannasta anastetaan meiltä. Mukana menee maatalousmaita ja 33 tärkeää vesilähdettä.”

Tuleva palestiinalaisvaltio tehdään jo valmiiksi taloudellisesti elinkelvottomaksi. Sinioran mielestä ei olekaan ihme, että islamilaiset ääriliikkeet ovat nousussa.

Qaffinin pormestari Taisir Harasheh, 42, on kiireinen mies. Ennen poliittista virkaansa vuosia konemestarina maailman merillä purjehtinut Harasheh puhuu englantia jenkkimurteella.

Media on kiinnostunut pormestarista. Hän on esiintynyt muun muassa BBC:n 45 Minutes -ohjelmassa ja Guardianissa. Kesken haastattelumme hänelle soitetaan Ranskasta.

Puhelun jälkeen Harasheh pistää tupakaksi ja huokaa.

”Elokuussa 2002 Israelin armeija ripusti kylien porteille huonolla arabialla kirjoitettuja tiedotteita, joissa kerrottiin, että maita takavarikoidaan sotilaskäyttöön.”

Armeija antoi kuntalaisille viikon aikaa vedota oikeuteen, jos heillä olisi vastalauseita. Tulkarmissa oli silloin ulkonaliikkumiskielto, joten harva pääsi oikeuteen asti.

Puskutraktorit tulivat syyskuussa, kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta. ”Ihmiset keräsivät hädissään oliiveja, kun traktorit ja moottorisahat kaatoivat puita”, Harasheh muistelee.

Noin 9 000 asukkaan kunnasta kolme kylää on jäänyt muurin toiselle puolelle. Puolet asukkaista on menettänyt maitaan. Tie pelloille kulkee armeijan tarkastuspisteen kautta – niillä onnekkailla, joilla on tarvittava lupa.

Lintukodon rauha on mennyttä. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aktiivit ovat auttaneet qaffinilaisia maataloustöissä sekä osoittaneet mieltään. Enää israelilaissotilaat eivät päästä heitä paikan päälle.

Kivienheittely ja kyynelkaasupilvet ovat jokaviikkoisia näkyjä Qaffinin vanhoissa kylissä. Islamistit hyökkäilevät läheistä juutalaissiirtokuntaa vastaan.

”Meidän on vaikea valvoa järjestystä. Israelin sotilaat estävät palestiinalaispoliisien ja ambulanssien tulon Qaffiniin. Talouden romahdus on merkinnyt rikollisuuden nousua sekä muuttoliikettä. Ihmiset lähtevät Ramallahiin ja Nablusiin, joissa on vielä jotain toivoa saada töitä”, Harasheh latelee synkkänä.

Hänen pikkutakkinsa taskut ovat täynnä karttoja. ”Tuskin israelilaisetkaan pystyvät seuraamaan kaikkia suunnitelmia. Muuriin on tulossa laajennusosia raja-alueille, ja siirtokuntien ympärille. Jordanian rajalle kaavaillaan erityistä turvavyöhykettä.”

Pormestarin mukaan Sharonin pitkän tähtäimen suunnitelmana on jakaa Länsiranta kolmeen kantoniin. Gaza muodostaisi neljännen. ”Kun palestiinalaisia tarpeeksi kuristetaan, heidän odotetaan muuttavan vapaaehtoisesti pois.”

Demografialle Sharon ei silti mahda mitään. Palestiinalaisten syntyvyys on selvästi korkeampi kuin Israelissa. Parinkymmenen vuoden kuluttua alueella asuu enemmän arabeja kuin juutalaisia.

Lähtöaamunamme sotilaat ovat kireinä ja Länsirannan tarkastuspisteillä on tuntikausien jonotus. Huhut kertovat terroristiuhasta, mutta kukaan ei tiedä tarkemmin.

Muistan tummakiharaisen pojan ja hänen sanansa.

Jani Saxell

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu