rahan voima | nokia pesi kätensä

Nokia aloitti heinäkuussa 1999 kaikessa hiljaisuudessa vaalirahoituksen välittämisen Yhdysvalloissa.

Nokia aloitti heinäkuussa 1999 kaikessa hiljaisuudessa vaalirahoituksen välittämisen Yhdysvalloissa. Yhtiö perusti poliittisen toiminnan komitean (political action committee), jonka tarkoituksena oli välittää Nokian osakkaiden, työntekijöiden ja heidän perheidensä vaalirahoitusta eri ehdokkaille.

Kyse ei ollut Nokian rahasta, vaan osakkaiden, työntekijöiden ja heidän perheidensä lahjoituksista. Ideana oli se, että nämä tahot saattoivat esittää poliitikoille kysymyksiä, jotka olivat lähellä Nokian toimintaa. Nokian tiedotusjohtaja Lauri Kivinen perusteli komitean rekisteröintiä muun muassa sillä, että yhtiön läsnäolo Yhdysvalloissa oli kasvanut koko ajan.

Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan yhtiöt eivät voi suoraan lahjoittaa rahaa poliitikoille. Sen sijaan ne voivat ohjata rajoittamattomasti niin sanottua pehmeää rahaa kampanjakomiteoille. Pehmeän rahan lahjoitukset ohjataan näennäisesti yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuten äänestäjien koulutukseen tai rekisteröintiin, mutta todellisuudessa ne voivat mennä lähes suoraan ehdokkaille. Tämä on johtanut vaatimuksiin pehmeän rahan lahjoitusten kieltämisestä.

Ennen poliittisen toiminnan komitean rekisteröintiä eli kesäkuussa 1999 Nokia lahjoitti noin 2 000 dollarin edestä puhelimia demokraattisen puolueen senaattorien kampanjakomitealle. Lauri Kivisen mukaan lahjoitus tehtiin sen jälkeen kun poliitikot olivat ottaneet yhteyttä teleyhtiö AT&T:hin, Nokian suurimpaan asiakkaaseen Yhdysvalloissa, ja pyytäneet promootiopuhelimikseen Nokian Yhdysvalloissa markkinoimia tähtilippukännyköitä.. Vastaanottajan vuoksi promootio luokiteltiin pehmeän rahan vaaliavustukseksi.

Poliittisen toiminnan komitean käytännön asioita hoiti William Plummer, joka työskentelee Washingtonissa Nokian lobbausyksikössä. Yksikön tehtävänä on esitellä Washingtonin lainsäätäjille Nokian näkemyksiä teknologiasta ja erityisesti standardisoinnista. Ennen kuin yhtään lahjoitusta oli tehty Plummer kertoi, että komitean rahoilla tuetaan ehdokkaita, jotka ymmärtävät Nokian näkemyksiä.

Näitä ehdokkaita olivat demokraattisen puoleen Hillary Clinton, joka pyrki ja pääsi New Yorkin osavaltion senaattoriksi. Kolme muuta komitean tukemaa ehdokasta, Randy Cunningham Kaliforniasta, Charles Pickering Mississippistä ja Frederick Upton Michiganista, edustivat republikaanista puoluetta ja pyrkivät edustajainhuoneeseen. Pickering sai 500 dollaria, muut tuhat dollaria. Summat eivät ole Yhdysvaltojen vaalirahoituksessa ratkaisevan tärkeitä, sillä laki kieltää suuret lahjoitukset. Poliittisen toiminnan komitea ei voi lahjoittaa yhdelle ehdokkaalle enempää kuin tuhat dollaria vaalia kohden.

Yllättäen viime marraskuussa komitea teki historiansa suurimman lahjoituksen, kun se antoi 3 605 dollaria Yhdysvaltojen Punaiselle Ristille. Reilu kuukausi sitten federal election commission eli liittovaltion vaaliviranomainen hyväksyi Nokian poliittisen toiminnan komitean lopettamisen. Juuri tuohon aikaan kiihtyi keskustelu Enronista ja vaalirahoituksesta. Eri arvioiden mukaan vaalirahoitus oli juuri se linkki, joka kytki yritysjohtajat ja poliitikot kohtalokkaalla tavalla toisiinsa.

Vielä ei ole tiedossa, tuliko päätös Nokian poliittisen toiminnan komitean lopettamisesta ylemmältä taholta vai olivatko Nokian yhdysvaltalaiset työntekijät niin älykkäitä, että he päättivät itse luopua huonomaineisesta vaalirahoituksesta.

Heikki Hiilamo, heikki.hiilamo@stakes.fi

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu