Kirjoittanut Tuomas Rantanen

kaikkien lasten ystävä

Lukuaika: < 1 minuutti

kaikkien lasten ystävä

Elämme läpikaupallistetussa markkinataloudessa, ja on turha kuvitella, että mainosviestinnän ulkopuolella voi pitää ketään.

Poikani päiväkodissa vieraili maailmalla presidentti Tarja Halostakin tunnetumpi hahmo. Viattomat lastenhoitajat suhtautuivat Ronald McDonaldin audienssiin ajanmukaisen huolettomasti. Heille oli luvattu, ettei Ronald myy mitään.

Voihan nenä. Totta kai Ronald myy, myös silloin kun kassakone ei heti kilkkaa. Ronald itse on tuote, jolla kaupataan perheen pienimmille ajatusta lasten omasta ravintolasta, joka on paljon enemmän kuin siellä esillä olevat ruoka ja lelut. Tavara myydään osana huolella rakennettua elämäntapaa. Ensimmäinen fiilis on aina ilmainen.

Elämme läpikaupallistetussa markkinataloudessa, ja on turha kuvitella, että mainosviestinnän ulkopuolella voi pitää ketään. Silti on eri asia, kuinka syvälle omaan elämismaailmaamme annamme sovinnolla yrityksille luvan rakentaa omat verkostonsa – kenelle katamme lautasen perheen yhteiseen pöytään.

McDonald’sin kohdalla ei ole kyse siitä, että tuotemerkki olisi amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin ilmentymä, vaan siitä, että se on sitä avoimen ylpeästi. Siksi sen kohdalla on kysyttävä tavallistakin painokkaammin, onko tämä vain vaaratonta viihdettä. Kamppailu symboliarvojen yleispätevyyttä vastaan ei ole vanhanaikaista, vaan ajankohtaisempaa kuin koskaan.

McDonald’sin asema maailman johtavana kulutusikonina on jo ennestään liian vahva ansaitakseen myös julkisen kasvatusjärjestelmän auktoriteetin tuekseen. Hyväntekeväisyys ei ole jaloa, jos sen voi vaihtaa vip-korttiin hyvinvointivaltion keittiönovella. Meidän päiväkotiimme Ronald tuli liikennevalistajana.

Kiitos Ronald Lasten talosta, mutta se on meille liian kallis lahja, jos sen vastikkeeksi meidän on myös alistuttava rakastamaan sinua. Tänä päivänä yhteiskunnasta on entistä vaikeampi löytää yhtään paikkaa, missä brändien kamppailu kuluttajien sieluista ei olisi tauotonta. Säästettäisiin edes ne päiväkodit.

Tuomas Rantanen