Tammikuun kirkkaassa pakkasauringossa Voiman testiryhmän valtasi äkillinen kulttuurinnälkä. Oli siis saatava hengenravintoa nopeasti ja sopivissa kerta-annoksissa.
Tammikuun kirkkaassa pakkasauringossa Voiman testiryhmän valtasi äkillinen kulttuurinnälkä. Oli siis saatava hengenravintoa nopeasti ja sopivissa kerta-annoksissa. Lukeminen kannattaa aina, mutta muuttaa sohvaperunaksi. Niinpä oli keksittävä jotain muuta. Teksti nautittiinkin kuunneltuna, äänikirjan muodossa.
Asetimme valintakriteeriksi kirjoittajan itsensä lukemat äänikirjat. Näitä löytyi niukalti. Isot kustantamot toki julkaisevat proosaa cd:inä ja kasetteina, mutta lukijoina toimivat lähes poikkeuksetta näyttelijät. Runolevyjä löytyi sentään jokunen, kiitos pienkustantamojen ennakkoluulottomamman kustannuspolitiikan.
IHALAINEN
inkkari julistaa!
Audiopegasoksen lähetti laukkaan J. K. Ihalaisen cd Laiminlyödyn maailman todistus. Piskuisen Palladiumin kustantama levy sisältää Ihalaisen hypnopoliittista julistusta ja Sándor Vályn särmikästä konemusiikkia.
Ihalaisella on sana hallussa, ja hän puhuu kuin intiaanipäällikkö sorrettujen ja unohdettujen puolesta. Käy ilmi, että ennen oli kaikki paremmin ja urbaanien paimentolaisten laiduntumiskäsitys on pahasti vieraantunut.
Mikäs siinä, mutta kun runoilijamme artikulaatio kuulostaa yhtä selkeältä kuin nokkelimman kusiränninkuninkaan kvasifilosofointi raisiolaisessa keskiolutkuppilassa seitsemän tuopin jälkeen, jää yleisvaikutelma tunkkaiseksi. Tätä ei paranna puolihuolimattomasti pienellä säröllä äänitetty puhe.
HIRVILAMMI
kannabista & karaokea
Turkulainen Sammakko on julkaissut Teemu Hirvilammin runoja Ari Taskisen musiikin säestyksellä. Lättyrän nimi on Asfalttia ja ruohoa. Äänitykset ovat vuosilta 1984–2001, ja sen kuulee. Mieleen tulevat lähinnä karaoketaustalevyt. Hirvilammi mörisee tekstinsä tummasti stadilaisen löysällä intonaatiolla. Parhaimmillaan hän on kaupunkikuvauksissa. Kun syksyinen norsu palelee karusellin kylmyydessä, Voiman testiryhmän aistit herkistyivät.
Ikävä kyllä levyn tekninen toteutus on suttuinen ja Ari Taskisen konemusiikki kuulostaa lähinnä hellyttävän kömpelöltä. Tekstejä vaivaa myös kannabiksenkatkuinen itsesääli, joka sumentaa kirkkaimpiakin kielikuvia. Huulille muodostuu sana nostalgia.
YRJÄNÄ
huolellista, intiimiä…
Uusinta uutta äänikirjarintamalle tarjoaa helsinkiläinen taideosuuskunta Lilith. Se on julkaissut kaksois-cd:nä A. W. Yrjänän runokokoelmat Arcana ja Rota. Levyt ovat kansia ja äänitystä myöten huolellista työtä. Yrjänä lukee tekstinsä selkeästi ja maltillisesti. Välillä kuullaan jopa pieniä teatraalisia nyansseja, mutta nekin hyvällä maulla.
Yrjänän lausunta luo omakohtaisen ja intiimin tunnelman. Runot tuntuvat aukeavan paremmin kuin luettuna, eikä liika akateemisuus ja alati vaarana väijyvä tekotaiteellisuus saa yliotetta. Tätä voisi suositella runojen vihaajille. Levyn kuunneltuaan on paljon matalampi kynnys siirtyä lukemaan tekstejä painettuina Yrjänän runokirjoista.
LAAKSONEN
hulppeeta hittikamaa!
Testiryhmää mietitytti runolevyjen kuolemanvakava yleislinja. Tähän toi iloisen poikkeuksen jälleen Sammakon julkaisema hittirunoilija Heli Laaksosen cd Jänes pussis, korvallissi runoi.
Tunnelma on alusta asti hulppea, ja Laaksonen nauttii korvinkuultavasti esiintymisestä. Äänikirja osoittautuukin oivaksi formaatiksi juuri murrerunoille, jotka alkavat soida päässä jo paperiltakin luettuna.
Mukaan on ujutettu myös taustaääniä, musiikkia ja haastattelu. Onpa mukana livekeikkakin, joka on äänitetty säkyläläisessä navetassa. Tekninen toteutus on huipputasoa, eikä runojen sisältökään ole pelkkää liirumlaarumia. Hauskaa, että suosittukin voi olla hyvää.
RUNO & ÄÄNI
säröjä & sympatiaa…
Turku tuntuu olevan äänikirjojen suurkaupunki Suomessa. Savukeidas on julkaissut kokoelmalevyn Runo & ääni – turkulaisen runouden äänite. Seitsemän turkulaista runoilijaa on saanut tilaisuuden avautua mikrofonille.
Sinänsä sympaattiset nousevat runoniekat puhkuvat intoa, mutta se ei riitä korvaamaan laatua. Taso on kirjava, niin sisällön kuin ilmaisunkin osalta. Välillä kuulija tuntuu jäävän ulkopuoliseksi turkulaisen runokapakan sisäpiirivitseiltä. Tilannetta ei paranna jälleen kerran suttuinen ja säröinen äänitys.
Levyltä löytyi sen verran draamallista jännitettä, että testiryhmän puheenjohtaja vaipui uneen äänitettä kuunnellessa. Herääminen lätyn loppupuolelle tallennettuun Timo Ernamon kovaääniseen lauluun ei ollut omiaan herättämään luottamusta Runo & ääni -levyn tekijöiden kokonaisuudentajusta.
Timo Forss
