kaverit jeesaa

Ilmiliekki Quartet soittaa free jazzia niille, jotka eivät free jazzista pidä.

Ensi levynsä March of the Alpha Males juuri julkaissut Ilmiliekki Quartet on valittu Finland Festivalsin vuoden 2004 nuoreksi taiteilijaksi, ja aikaisempiakin meriittejä löytyy. Vuoden 2002 Young Nordic Jazz Comets kilpailun voitto kilahti myös kassaan. Vaikka menestys ei olekaan noussut päähän, on sillä jotain vaikutusta, vai?

Antti Lötjönen: No, ollaan ainakin saatu huomiota ja keikkoja.

Verneri Pohjola: Musiikkiin tuo ei ole vaikuttanut, vaikka tuohan julkinen tunnustus mukanaan itseluottamusta. Oikeastaan tämä bändi perustettiin tuota YNJC-kilpailua silmällä pitäen. Kavereitahan me ollaan oltu jo pidempään ja yhdessä soitettu, nyt tällä nimellä.

Kuuluuko kilpailu ylipäänsäkään musiikkiin?

AL: Ei.

VP: Meille tuon kilpailun iso anti oli mahdollisuus luoda suhteita muista pohjoismaista tuleviin muusikoihin. Hyvä, että tuollaisia tapahtumia järjestetään, joku on vaan sitten keksinyt jakaa palkintoja osalle osallistujista. Tämä kilpailu poikkeaa aika paljon näistä televisioiduista kilpailuista.

Tuomo Prättälä: Niin, tv-kilpailuilla ei taida olla paljoakaan tekemistä musiikin kanssa. Vaikka kilpailijat ovat ihan tosissaan, palvelevat ne lähinnä musiikkiteollisuutta.

Teidän musiikkinne poikkeaa tv-kilpailujen linjasta melkoisesti. Free jazziksiko tätä pitäisi luonnehtia?

AL: No ei tämä ihan puhdasta free jazzia taida olla

TP: Me soitetaan free jazzia niille, jotka eivät free jazzista pidä.

VP: Eli tämähän on nu-free jazzia. Ja me ollaan wannaberokkareita.

Jos olisitte rokkareita, mikä bändi olisitte?

VP: Ilman muuta Radiohead.

AL: Tai itse asiassa meillä on Vernerin kanssa rockbändikin, Silvio. Ensimmäinen ep julkaistaan tuota pikaa.

Onhan teillä sitten useita muitakin projekteja, Quintessence, Q-Continuum, Huba, Fly, Five Corner Quintet… Hiphopkulttuurista levinnyt kollektiivi-ilmiö näyttää muutenkin olevan voimissaan. Samoja kasvoja vilisee useammassakin yhtyeessä, ja kaikki tuntuu sujuvan hyvässä yhteisymmärryksessä…

VP: Musiikkipiirit ovat Helsingin kokoisessa kaupungissa niin pieniä, että kaikki tuntevat toisensa. Soitetaan yhdessä ja katotaan, millä porukalla sitten saadaan keikkoja. Jos haluaa elättää itsensä ammattimuusikkona, varsinkin jazzia soittamalla, on parempi ylläpitää useampaa projektia. Sitä paitsi tekee ihan hyvää, kun pääsee soittamaan monenlaista musiikkia.

TP: Ja kun on saanut itselleen hieman nimeä, voi nostaa esiin uutta musiikkia ja muusikoita.

VP: Ei monessa yhtyeessä soittaminen tosin aina pelkkää iloa ole. Välillä on aika mahdotonta yhdistää aikatauluja. Onneksi silloin voi soittaa kavereille ja pyytää jeesiä.

Voiko musiikilla parantaa maailmaa?

VP: Kyllä voi.

Ilmiliekki Quartet: March of the Alpha Males. TUM Records.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *