valkosipulilla lempi leiskumaan

Haisevaksi ruusuksikin kutsutun sipulilajikkeen avulla on myös testattu raskautta, parannettu spitaalia, hätyytetty mustasukkaisia merenneitoja ja tietysti karkotettu vampyyreja.

Liljakasvien heimoon lukeutuvaan valkosipuliin (Allium sativum) on suhtauduttu intohimoisesti jo ammoisista ajoista alkaen. Egyptiläisille kynsilaukka oli maailmankaikkeuden symboli. Sekä sielua että kroppaa vahvistavan ydyntuojan syömisen uskottiin avittavan ihmisen ja maailmankaikkeuden välisen yhteyden saavuttamista.

Viikingit kynsivät valkosipulin voimalla Pohjolan tyrskyisiä meriä, ja roomalaiset sotilaat ahmivat kahmalokaupalla valkosipulia saadakseen voimia ja rohkeutta ennen taisteluja.

Haisevaksi ruusuksikin kutsutun sipulilajikkeen avulla on myös testattu raskautta, parannettu spitaalia, hätyytetty mustasukkaisia merenneitoja ja tietysti karkotettu vampyyreja. Sulloivatpa egyptiläiset sitä Tutankhamonin hautakammioonkin suojaaman iäisyyteen matkaavaa sielua pahoilta hengiltä.

Juuri valkosipulin takia tehtiin myös tiettävästi maailman ensimmäinen lakko. Kheopsin pyramidia rakentaneet orjat lopettivat työnsä tykkänään, kun heidän päivittäistä valkosipuliannostaan uhattiin vähentää.

Valkosipuli on ollut myös käypä maksuväline. Siperialaiset maksoivat 1700-luvulle saakka veronsa kynsilaukoissa. Muinaisessa Egyptissä puolestaan seitsemällä valkosipulikilolla sai ostettua suhteellisen vantteran orjan.

Voimakkaan tuoksunsa vuoksi valkosipuli oli entisaikana rahvaan ruokaa. Yläluokka nyrpisteli sille nenäänsä, ja olipa kyvykkäisen kynsien käyttö ajoittain kokonaan kiellettykin. Valkosipulin kiistattomien ansioiden vuoksi porvarisväen täytyi sittemmin pikkuhiljaa totutella tuon tulistuttaneen tuttavuuden tuoksuun ja tunnelmaan.

A-, b1-, b2- ja c-vitamiineja, kuparia, rautaa, sinkkiä, tinaa, kalsiumia ja mangaania sisältävää valkosipulia on kansanlääkinnässä käytetty lähes kaikkien ajateltavissa olevien vaivojen parantamiseen. Aivan erityisesti sitä kuitenkin pidettiin sukupuoliviettiä kiihottavana aineksena, ja sen kynsistä valmistettiinkin moninaisia lemmenrohtoja.

Jotta hääyön suhinat sujuisivat sutjakasti, tavattiin Ranskassa tarjoilla hääparille kynsilaukan kyydittämää keittoa keskiyön aikaan. Pliniuksen, roomalaisen luonnontutkijan ja kirjailijan, lemmenjuoma taasen valmistetaan murskaamalla morttelissa valkosipulia yhdessä tuoreiden korianterinlehtien kanssa. Aikaansaatu yrttimurska sekoitetaan viiniin ja nautitaan laimentamattomana.

Nykylääketiedekin antaa jonkin verran tunnustusta valkosipulille. Kynsilaukan on tutkittu ainakin estävän verisuonten kalkkeutumista, alentavan korkeaa kolesterolia ja helpottavan flunssan oireita.

Valkosipuli sopii lähes kaikkiin sapuskoihin aina pastakastikkeista salaatteihin ja jälkiruokiin saakka. Sen (ja luovuuden) avulla jopa eilisviikoisesta eineslaatikosta saa gourmet-murkinan rajoja hipovan makukokemuksen.

Valkosipulin maku ja aromi vaihtelevat kasvupaikasta ja lajikkeesta riippuen miedosta lähes päällekäyvän ärhäkkään. Kynsilaukan makua voi näppärästi säädellä myös eri operointitavoilla.

Kokonaisina käytetyt kynnet antavat ruokiin huomattavasti vienomman maun kuin murskatut tai hienonnetut osaset. Erityisesti vahvan aromin saa kuullottamalla pikaisesti murskatun valkosipulin kuumassa öljyssä. Himmeiden makujen haikailija voi puolestaan hieroa halkaistulla valkosipulinkynnellä salaatti- tai uunikulhoa, jolloin aavistuksenomainen aromi tarttuu tarjoiltavaan murkinaan.

Jos taas valkosipulinkäyttöäsi rajoittaa autuaasta aterioinnista muistuttava tuoksahdus, voit vaikkapa pureskella persiljaa tuon hajun haihduttamiseksi. Mutta miksi ihmeessä arastella? Valkosipulihan tuoksuu herkulliselle ruualle!

suklaadipatut valkosipulinkynnet

100 grammaa tummaa suklaata

10–15 valkosipulinkynttä

Kuori hellävaraisesti valkosipulinkynnet. Sulata suklaa vesihauteessa ja kasta kynnet siihen suurella huolellisuudella ja rakkaudella. Anna suklaan jähmettyä kynsien päälle viileässä paikassa. Tarjoile.

Vinkki: Mikäli haluat makukokemuksesta vieläkin säpäkämmän, voit sekoittaa sulatusvaiheessa suklaaseen yhden teelusikallisen jauhettua cayennepippuria.

vallattomat valkosipulitoffeet

70 grammaa margariinia

6 valkosipulinkynttä

purkillinen (2 dl) soijakermaa

4 1/2 dl sokeria

1/4 tl suolaa

Kuori valkosipulinkynnet ja halkaise ne. Sulata kattilassa margariini ja kippaa joukkoon kahtia laitetut kynnet, soijakerma, sokeri ja suola. Keittele hiljalleen vartin verran. Nouki sitten valkosipulit pois kattilasta ja jatka toffeentekeleen keittämistä miedolla lämmöllä parinkymmenen minuutin ajan. Hämmentele keitosta aika ajoin, jottei se takerru pohjaan. Kun toffeeseos on saennut, kaada se leivinpaperilla vuorattuun matalaan vuokaan. Anna koko komeuden jähmettyä viileässä ja leikkaa se sitten mieleisesi kokoisiksi palasiksi. Tahtoessasi voit vielä kääriä palaset yksitellen folioon.

Johanna Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu