rahan voima | marketista lähikauppa

Nyt täällä Mäkelänkadun länsipuolella ei ole enää ensimmäistäkään kauppaa. Lähin ruokakauppa on jonkin verran kaikkia näitä edesmenneitä kauppoja kauempana sijaitseva Alepa, jonka ohessa palvelujaan tarjoavat risteyksessä vierekkäin nököttävät R-kioski ja kellon ympäri auki oleva Esso.

Muutin viime syksynä takaisin kotikulmilleni Helsingin Käpylään. Paikka ei juurikaan ole muuttunut – lukuunottamatta yhtä arkipäiväisen elämän kannalta melko olennaista asiaa. Ruokakaupat ovat käytännössä kadonneet maisemista.

70-luvun puolella täällä Länsi-Käpylässä eli Mäkelänkadun länsipuolelle jäävässä 14 korttelin kokoisessa kaupunginosanpoikasessa oli yhteensä kuusi kauppaa. Jos mukaan lasketaan vielä heti Mäkelänkadun toisella puolella olleet kaupat, lukumäärä nousee peräti kahdeksaan.

Pienen pojan silmissä kullakin näistä oli omat vahvuutensa tai ainakin erikoispiirteensä. Kotikulmassa myytiin hyviä lihapiirakoita, joihin ei tosin yleensä ollut varaa. Elannon pullapuodin marenkeihin rahat riittivät sen sijaan useammin. Toista Elantoa me lapset puolestaan pidimme jostain melko selittämättömästä syystä halpana ja siksi huonona.

Nimensä veroisessa Pikkukaupassa kävin aina rahojen riittäessä ostamassa yhden Mars-patukan. Patukka maksoi silloin kaksi markkaa ja viisi penniä. Näin jälkikäteen tuntuu oudolta, että useimmiten juuri sen viisipennisen hankkiminen muodostui ongelmaksi.

Nyt täällä Mäkelänkadun länsipuolella ei ole enää ensimmäistäkään kauppaa. Lähin ruokakauppa on jonkin verran kaikkia näitä edesmenneitä kauppoja kauempana sijaitseva Alepa, jonka ohessa palvelujaan tarjoavat risteyksessä vierekkäin nököttävät R-kioski ja kellon ympäri auki oleva Esso. Autolla tai polkupyörällä voi sitten jo kulkea isompaan K-kauppaan tai vielä isompaan K-markettiin.

Kyseessähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen, mutta aika ankeaa se silti on. Markettimeno sen sijaan vain hurjistuu. Läheisessä Kumpulassa perinteistä lähikauppaa edustava Tanu joutui hankalaan rakoon, kun lähistölle avattiin uusi Arabian kauppakeskus. Ilmeisesti ainoa toivo saada lähikauppa on siinä, että naapuriin päätetään rakentaa jonkin sortin marketti.

Parhaillaan Suomeen tunkee myös uusia markettiosaston toimijoita. Syksyllä avautuvat ensimmäiset saksalaisen Lidl-ketjun halpahallit.

Pääasiassa oman tuotemerkkinsä alle sijoittuvaa kohtalaisen suppeaa tuotevalikoimaa tarjoava Lidl kilpailee hinnalla. Idea on pitkälti sama kuin Alepalla ennen kuin Alepasta tuli aivan samanhintainen kuin muistakin kaupoista. Mutta Lidl toteuttaa liikeideaansa vielä hieman tehokkaammin. Tavara hankitaan mahdollisimman keskitetysti erikoistuneilta alihankkijoilta, minkä jälkeen Lidlin tehokas toimitusketju kuskaa sen myymälöihin ympäri Eurooppaa.

Lidlin tulosta Suomeen on kähisty kovasti lehtien sivuilla, mutta silti on vaikea uskoa, että nimenomaan Lidl saisi aikaan mitään erityisen suuria järistyksiä Suomen elintarvikekaupassa. Halpahalliketju on itse asiassa ihan paikallaan, koska sellaista ei tällä hetkellä oikeastaan ole.

Ja voihan sitä tietysti ajatella niinkin pitkälle, että Lidlin tuotevalikoiman suppeus on ikään kuin askel takaisin kohti lähikauppoja. Siihen kun tottuu, niin sitten voikin miettiä, että maksaisiko sitä muutaman euron siitä ilosta, että kauppa löytyisi kävelymatkan päästä.

Mattias Erkkilä, mattias@kullervo.com

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu