tuomas alatalo | ajankulua

Merimatkoilla vallitsee täydellinen rauha. Tuijotan vesisuihkua, jonka veneen kokka rikkoo veden pinnasta. Meri elää. Se hymyilee laineillaan, nauraa isommilla tyrskyillä ja myrskyllään uhkaa raivoisasti.

Loma antaa sekalaisia mahdollisuuksia kuluttaa aikaa. Minulle

loma merkitsee terveellistä ulkonaoloa sekä tavanomaisia tuttuja kesärutiineja. Yhtään tyhjää päivää ei neljään viikkoon mahdu. Ehdin tehdä mieluisia ja vähemmän kiinnostavia asioita.

Asumme kesää vanhassa talossa, jota täytyy tietenkin kunnostaa alati. Kun yksi homma on tehty, keksii jompikumpi vanhemmistani uuden homman tai ainakin ruvetaan tekemään suunnitelmaa. Nytkin ikkunani edessä tippuu katolta sammalta sireenipensaaseen, kun isäni ja naapuri ovat katolla puhdistamassa ja tarkistamassa kattotiiliä.

Minusta on huvittavaa seurata sitä innostusta, jolla miehet työhönsä tarttuvat. Vastapäätä meitä on vapaapalokunnan talo, josta miehet hakivat vyötärölleen köyttä varten vyön. Tarvittiin vielä kaksi harjaa, vesipullo ja kiinnitysköysi. Sitten katolle savupiippuun kiinni köydellä ja työhön. Tehtävä on aika vaarallinen, ja senpä tähden äiti onkin hermostuneena kuunnellut kopinaa ja rapsutusta. Eikä, nyt ne kyllä kohta putoavat -kommentit jäävät kuitenkin lausumatta.

Merelle pääsen kohtalaisen usein, aina kun tuuli ei ole esteenä. Meri on tullut erityisen mieluisaksi juuri kesäisten venematkojen ansiosta. Minua viehättää veneen liike, keinunta ja samanaikainen eteneminen. Kun vastaantulevan veneen aallot kohtaavat meidät, isä ottaa aallot kääntymällä niitä vastaan niin, että vene hyppää jonkun verran. Se on joka kerran vatsanpohjaa kutkuttava tunne. Äiti kiljahtaa, ja me miehet naurahdamme toisiimme katsoen.

Merimatkoilla vallitsee täydellinen rauha. Tuijotan vesisuihkua, jonka veneen kokka rikkoo veden pinnasta. Meri elää. Se hymyilee laineillaan, nauraa isommilla tyrskyillä ja myrskyllään uhkaa raivoisasti. Yleensä annan ajatusteni liukua. Miten erilaista on istua veneessä kuin autossa. Kiire unohtuu seilatessa. Saarten rannat ottavat laineet vastaan tarjoten aivan sileitä kallioita. Luodot useine pikku kalliokasveineen näyttävät omilta pienoismaailmoiltaan. Jykevät kalliot nousevat suoraan merestä tummina ja arvokkaina.

Tuskin koskaan väsyn katselemaan tuota meren tuttua mutta aina jotenkin uutta maisemaa. Tuoksu, joka löyhähtää vastaan saapuessamme rantaan veneen luo, tuo odotuksen ilon kaikille soluille minussa. Suolainen ja hapan sekoittuvat raikkaaseen ilmavirtaan. Sitten meren tasainen tyrskyjen laulu, kuinka pehmeä ja vahva se onkaan. Tiirojen ja lokkien kirkuna tuo tasatahtiin riitasointuja, mutta soivia riitasointuja. Tunnelma on yhtä tuttu vuosien takaa, ja se ei muutu, se pysyy. Mikään ei voi murtaa meren perusluonnetta.

Herään yleensä viimeisenä aamuisin. Aurinko on jo korkealla

ja lämmittää mukavasti. Aamupala portailla tekee kesän täydelliseksi. Ulkona elämän yksinkertaiset arkirutiinit muuttuvat juhlahetkiksi. Ne antavat olemiseen aitoa mielihyvää. Niissä yhtyvät niin monet aistielämykset: auringon lämpö iholla, maan ja ruohon tuoksu, kypsyvän mansikan aistiminen hentona kielenpäällisenä hajuaistimuksena, surina, jonka mehiläinen ohi lentäessään saa aikaan, voisilmä puurossa, kevyt tuulenviri. Kaikki yhdessä kiitävä hetki, mutta ajankulua parhaasta päästä.

Tuomas Alatalo, tuomas.alatalo@megabaud.fi

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu