haukkoja & kyyhkyjä

Mielenosoittajat edustavat eurooppalaista Women in Black -rauhanverkostoa, joka on ehdolla niin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi kuin Yhdysvaltojen ylläpitämälle terrorismia tukevien järjestöjen listallekin.

Pariisi-aukiolla Länsi-Jerusalemin keskustassa osoitetaan mieltä. Pienelle aukiolle Ariel Sharonin virka-asunnon ja Israelin parlamentin Knessetin läheisyyteen on kerääntynyt vasemmistolaisia nuoria sekä mustiin paitoihin pukeutuneita enimmäkseen vanhempia naisia.

Mielenosoittajat edustavat eurooppalaista Women in Black -rauhanverkostoa, joka on ehdolla niin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi kuin Yhdysvaltojen ylläpitämälle terrorismia tukevien järjestöjen listallekin.

”Vaikka olemme vähemmistönä, minusta on tärkeää näyttää maailmalle, että Israelissa on äänessä muitakin kuin oikeisto”, opiskelija Hagar Spiro, 26, nostattaa henkeä. Hänellä on yllään musta t-paita ja kädessä kyltti, jossa Israelia vaaditaan vetäytymään miehitetyiltä alueilta.

Vasemmistopuolue Meretzin nuorisojärjestöön kuuluva Zohar, 24, kertoo Israelin muuttuneen paljon kolmessa vuodessa. ”Sanotaan, että on sota ja kaikkien pitää seistä hallituksen takana.”

Konsensus-Suomessa vasemmisto ja oikeisto on kahvilakeskusteluissa tuomittu aikansa eläneiksi käsitteiksi. Israelissa ne jakavat kansan haukkoihin ja kyyhkyihin.

Vasemmalta laidalta löytyy ymmärrystä miehityksen pikaiselle lopettamiselle ja palestiinalaisvaltion perustamiselle, oikeisto taas kannattaa sotilaallista ratkaisua. Keväällä kiihtynyt koston kierre on taannut sen, että oikealle riittää tunkua.

Islamilaiset ääriryhmät ja Israelin oikeisto tavallaan ruokkivat toisiaan. Itsemurhapommittajat ovat suuren yleisön silmissä legitimoineet palestiinalaiskaupunkeja keväällä runnelleen Operaatio Suojakilven.

Noususuhdanteessa oleva Moledet-puolue puhuu arabiväestön siirroista Jordanjoen itäpuolelle, hallituksessa istuva oikeistopopulisti Effi Eitam palestiinalaishallinnon ”terrori-infrastruktuurin” tuhoamisesta.

Syyskuun 11. päivän jälkeen turvallisuus myy. Jerusalemissa on järjestetty New York -solidaarisuustapahtumia, Isossa Omenassa Israel-päiviä. Palestiinalaisten 35-vuotista itsenäisyystaistelua pidetään nyt monin paikoin kategorisesti terrorismina. Sharon kutsuu Jasser Arafatia tuttavallisesti ”meidän Osamaksemme”.

”Sharonin mukaan Israelin toimet palestiinalaisalueilla ovat osa globaalia terrorisminvastaista sotaa. Kriittiset äänet leimataan oman pesän likaajiksi”, analysoi lähi-itään perehtynyt tutkija-toimittaja Mikko Zenger. Esimerkiksi perinteikäs Haaretz-lehti on joutunut vaikeuksiin kritisoituaan hallitusta.

Ei rauhanliikekään ole hampaaton. Pariisi-aukion mielenilmauksen jälkeisenä päivänä 60 000 ihmistä osallistui rauhanmarssille Tel Avivissa. Zengerin mielestä rauhanliikkeen on kuitenkin pakko muotoilla uudelleen tavoitteensa. ”Yleishumanistiset iskulauseet eivät enää riitä. Israelilaiset pitäisi saada vakuuttuneiksi, että ainoastaan miehityksen lopettaminen takaa heidänkin turvallisuutensa.”

Rauhanneuvottelujen takkuuntumisen taustalla on erimielisyys Länsirannan ja Gazan kaistaleen juutalaissiirtokuntien asemasta. Siirtokunnissa asuu yli 200 000 juutalaista. Sharon on suunnitellut siirtokuntien laajentamista. Hänen visiossaan siirtokunnissa voisi olla vuonna 2020 peräti miljoona asukasta.

Siirtokunnat pilkkovat palestiinalaisalueita kaistaleiksi. Ne ovat armeijan suojeluksessa, ja yleensä ne kontrolloivat myös alueen luonnonvaroja. Siirtokuntien uima-altaisiin käytetty vesimäärä voi paikoitellen olla suurempi kuin lähimpien palestiinalaiskylien koko vedenkulutus.

Mikko Zengerin mielestä siirtokuntapolitiikka ei anna kovin hyvää kuvaa Israelin rauhanhaluista. ”Alkeellisimmankin Nokia-logiikan mukaan sellaiseen ei pumpata rahaa, mistä halutaan päästä eroon. Miehitys on Israelin suurin valtionyritys.”

Yhdysvaltojen aseapu Israelille on yli kaksi miljardia dollaria vuodessa. Yhdysvaltojen kongressin päätöksen mukaan vähintään 75 prosenttia summasta täytyy käyttää Yhdysvaltojen aseteollisuuden tuotteisiin.

Palestiinanamerikkalainen liikemies Sam Bahour toteaa, että aseavusta hyötyvät ennen kaikkea yhdysvaltalaiset aseidenvalmistajat, F-16-hävittäjistä tunnettu Lockheed Martin, taisteluhelikopteriyhtiö Sikorsky ja kyynelkaasua tehtaileva Federal Laboratory Consortium.

Zenger muistuttaa, että Yhdysvaltojen voimakas tuki Israelille ei johdu pelkästään amerikanjuutalaisista painostusryhmistä. Nykyisenkaltainen yhteistyö maiden välillä alkoi vasta vuoden 1967 sodan yhteydessä, kun Yhdysvallat huomasi Israelin potentiaalinarabinationalismin ja Neuvostoliiton vastapainona.

Edellisen kerran Israel oli voimakkaan kansainvälisen arvostelun kohteena vuonna 1982. Armeija vyöryi Libanoniin ja jahtasi suihkuhävittäjillä Jasser Arafatia esikuntineen. Pommitukset lopetti Ronald Reaganin tiukkasanainen puhelu pääministeri Menachem Beginille. Sabran ja Shatilan pakolaisleirien joukkomurhat johtivat silloisen puolustusministeri Sharonin eroon.

Valkoisen talon nykyinen viranhaltija George W. Bush on kutsunut Jeninin tapahtumien jälkeen pääministeri Sharonia rauhanmieheksi.

Jani Saxell

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *