Voimakalenteri: Ooppera sopii vallankumouksen suunnittelemiseen.
Klassista musiikkia harrastaa tunnetusti kulttuuri- ja talouseliitti. Klassisen musiikin ja oopperan parin sadan vuoden taakse jääneet muodot puhuttelevat edelleen, vaikka aikamme ihmiskäsitys perustuukin jatkuvaan muuntautumiskykyyn.
On ylipäätään erikoista, että klassinen musiikki on säilynyt kulttuurisena perintönä niinkin hyvin. Samoin ei ole käynyt 1800-luvun kirjallisuudelle tai kuvataiteelle. Mutta klassinen on säilynyt, vaikka eihän nykyään saisi olla mitään pysyviä arvoja tai käsityksiä. Pitäisi vaan sulautua joukkoon, arvata mistä massat tykkäävät, tyrkyttää niille brändättyjä tuotteita ja jammata siinä mukana.
Ehkä eliitti onkin ulkoistanut muuttumattomat muodot klassiselle musiikille. Ehkäpä eliitti etsii kesäiltana Savonlinnan oopperajuhlilla täyttymystä elämäänsä, kun työkseen myy sieluaan voiton tekemisen hengelle.
Klassiselle musiikille ei kuitenkaan tee oikeutta jättää se vain eliitin näperrykseksi. Klassisesta musiikkiin sisältyy vakavuutta, joka puuttuu pop- tai rockmusiikista. Mitä se sitten voi olla?
Kovinkaan usein se ei ole ainakaan poliittista, koska vakava musa puhuttelee parhaimmillaankin sielun syviä sopukoita. Näin sanotaan ja näin usein käy – klassista tai oopperaa kuunnellessa ajattelu menee eri rataa kuin jazzissa tai garagepunkissa.
Nykyisen poliittisen tilanteen haastajana klassista musiikkia ei pidetä.
Tosin esimerkiksi Beethovenin pianosonaattien edistyksellinen ja optimistinen henki on mainiota vaikkapa vallankumouksen suunnittelemiseen.
Tuusulanjärven kamarimusiikkitapahtuma heinä–elokuun vaihteessa haastaa tämän suhteen. Se pyrkii puuttumaan musiikin kautta ”epäkohtiin”, kuten tapahtuman tiedotteessa todetaan. Yritetään auttaa ilmastonmuutoksesta kärsivää maata, mielenterveysongelmia potevia nuoria, sodan uhreja, sananvapauden menettäneitä, ja näkymättömiä eli ihmisiä vailla henkilöllisyystodistusta.
Yleistä hyvistelyä siis.
Tuusulanjärvellä musiikit ja teemat niveltyvät kuitenkin ainakin ohjelman perusteella mielenkiintoisella twistillä toisiinsa. Voi olla että twistiksi riittää Pekka Kuusiston karisma, tapa jolla tämä musiikin jokapaikanhöylä sitoo vakavan musiikin ja poliittisen maailman trivialiteetit toisiinsa.
Esimerkiksi Miinanraivaaja-teemaillassa kuullaan Bachin sonaatti 1 h-molli viululle ja haitarille ynnä Stravinskin Sotilaan tarina.
Vaikka oopperaan sisältyvä yläluokkaisuus aiheuttaa kaikenlaisia näppylöitä, siinä on paljon kiehtovaa, kun klassinen musiikki ja eliittisosiologia kiinnostavat. Sehän on samaan aikaan sekä näytös- että näyttäytymispaikka.
Katsojat tulevat katsomaan ja samalla katsottavaksi. Näin on etenkin Savonlinnassa.
Madonnan konsertin hinnalla saa mielenkiintoisen läpileikkauksen valtaeliitistä. Paikalla voi nähdä myös yhä harvinaisemmaksi käyviä sivistysporvareita.
Oopperan ikiaikaisilla teemoilla voi tehdä myös ajatuskokeita. Mefistofele-oopperassa piru tekee sopimuksen Faustin kanssa. Oopperan libretosta voi korvata sanat Faust ja Mefisofeles sanoilla Eliitti ja Kapitalismi. Eliitti tekee sopimuksen Kapitalismin kanssa: Täydellistä hetkeä vastaan Eliitti luopuu sielustaan. Eliitti kokee pirullisen oppaansa avulla niin maallisen kuin jumalallisenkin rakkauden, mutta ilman täyttymystä. Kuitenkin kuoleman lähestyessä Eliitti uneksii hallitsevansa oikeudenmukaisesti taivasta maan päällä.
Eikö näin käy esimerkiksi vanhoille kokoomuslaisille, jotka aktiiviuransa jälkeen alkavat höpöttää kapitalismin epäoikeudenmukaisuudesta sekä luonnon ja ympäristön pelastamisesta?
Nuorempien pitää aloittaa vallankumous ennen kuoleman lähestymistä. Yksi ja ainoa elämä kannattaa ottaa myös vakavasti.
Savonlinnan Oopperajuhlat 3.7.–1.8.
Tuusulanjärven kamarimusiikki 26.7.–1.8.
Madonna Tallinnassa 4.8. ja Helsingissä 6.8.
Kimmo Jylhämö
