tänään kotona | kovaa hommaa

En tiedä, mikä tässä lastenhoidossa oikein on, mutta välillä ottaa kyllä todella koville.

Ennen tätä syksyä saattoi käydä niin, että tullessani töistä kotiin kohtasin vaatimuksia välittömästä osallistumisesta lastenhoitoon. Koin nämä vaatimukset melko kohtuuttomiksi, sillä olihan paikalla kuitenkin kaksi aikuista, joista toinen oli sentään ollut koko päivän töissä, kun taas toinen oli viettänyt päivän kotona. Ei kai siinä tilanteessa voinut olla mitään epäilystäkään siitä, kumpi mahtaa olla enemmän levon tarpeessa.

Nyt olen sitten tasan päinvastaisella kannalla. En tiedä, mikä tässä lastenhoidossa oikein on, mutta välillä ottaa kyllä todella koville. Herpaantumattoman huomion ylläpitäminen rasittaa, vaikka päivät menisivät kaikin puolin iloisissa ja mukavissa merkeissä, mutta tietysti vielä enemmän hermoon käy silloin kun isällä tai pojalla on jo lähtökohtaisesti huono päivä.

Hoitotyön kovuutta oli kuitenkin yllättävän vaikea tajuta ennen kuin sen pääsi itse tässä mitassa kokemaan. Itse en kuitenkaan joudu nykyisin erikseen pyytelemään töistä palaavaa äitiä vapauttamaan minua hoitotehtävistä, sillä hän tekee sen muutenkin – useimmiten ilman mitään suurempia valitusvirsiä.

Tässä on tietysti helppo vakuuttaa, että jatkossahan sitten minäkin osaan suhtautua ymmärtäväisemmin kotona olevan väsymykseen, mutta nähtäväksihän sekin vielä jää. Samalla voisi sitten myös pyrkiä välttämään sitä turhaa töissä pyörimistä, jota on kieltämättä tullut harrastettua tyyliin, että ”nyt menee kyllä vielä jonkin aikaa ennen kuin täältä pääsee, koska tässä on vielä pari asiaa, mitä pitää miettiä”. Kuten esimerkiksi se, että kuka hitto kehtaa pyytää käytetystä Playstation 2:sta 250 euroa…

Kirjoittaja on vuoden loppuun asti hoitovapaalla reilun vuoden vanhan Orvar-poikansa kanssa.

Mattias Erkkilä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *