Mitä voi ostaa 15 vuoden toimeentulotuilla?
Mitä voi ostaa 15 vuoden toimeentulotuilla? Esimerkiksi ranskalaisen nahkakalustuksen sosiaalijohtajan työhuoneeseen. Ja miten se tehdään? Voima kertoo, miten sosiaalilautakuntaa kusetetaan.
”En minä edes halunnut niitä kalusteita”, Helsingin sosiaalitoimen johtaja Paavo Voutilainen puuskahtaa puhelimessa 5. toukokuuta. Puolitoista viikkoa aiemmin julkisuuteen tullut 71 900 euron sisustuslasku alkaa jo kadota uutisista, mutta Voutilainen kertoo, että vielä samaisena iltana hän joutuu kohtaamaan Helsingin sosiaalilautakunnan.
Miten ihmeessä sosiaalijohtaja on voinut hummata niin paljon rahaa kalusteisiin?
Mutta tänään Voutilainen on tarjoutunut vastaamaan kysymyksiin ihan toisesta tapauksesta.
Ihmettelen Voutilaiselle marraskuun 28. päivänä sosiaalitoimen edustustililtä kuitattua 1089,20 laskua Hartwall-Areenan tarjoiluista.
Kaupungin aitiossa on nautittu kuohuviiniä, konjakkia, olutta, hiillostettua lohta ja buffettipäivällinen. Muista edustustilin kuiteista poiketen mukana ei ole selvitystä ketkä tilaisuuteen ovat osallistuneet.
”Autan mielelläni toimittajia aina kun tarvitaan”, hän sanoo.
”Siellä oli paikalla puolustusvoimista eversti Hannu Liimatta ja kenraalimajuri Arto Räty, poliisista apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku, ylikomisario Mika Pöyry, kuntaliitosta sosiaali- ja terveyspuolen johtaja Jussi Merikallio, politiikoista Arto Bryggare ja Diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtaja Samuli Haapasalo, ja sitten oli vielä sosiaalitoimesta Jarmo Räihä”, Voutilainen listaa. Isäntänä toimi Voutilainen ja kaupungin turvallisuusjaoston johtaja Hannu Hakala.
”Sosiaalitoimi osallistuu myös turvallisuusasioihin, meillä on säännöllinen yhteydenpito kaupungin turvallisuusjaostoon, poliisiin ja puolustusvoimiin”, Voutilainen selittää. ”Se on yksi keino, jolla sosiaalinen syrjäytyminen pidetään kurissa.”
Kyseisenä iltana Areenassa on käyty Amin Asikaisen nyrkkeilyottelu. Kysyn Voutilaiselta, kuuluuko sosiaalijohtajan työnkuvaan nykyään nyrkkeilyottelujen seuraaminen.
”Ottelun lomassa meille jäi paljon aikaa henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. Silloin marraskuussa meillä oli akuuttina muun muassa tämä romanikerjäläisasia ja meillä oli suunnitteilla poliisin katupartioiden tehostaminen, jossa myös sosiaalitoimesta on työntekijöitä mukana”, Voutilainen selvittää.
Miten romanikerjäläiset ja kuohuviinitarjoilu sopivat yhteen? Entä nyrkkeily ja katuväkivallan ehkäisy? Eikö se ole hieman mautonta?
”Makuasiahan se on, selkeästi”, Voutilainen myöntää. ”Tämä on tavattoman herkkä ja kunnioitusasia, mutta ison viraston asiakkaiden asioiden hoitaminen tapahtuu toisinaan vaativissa ja korkea-arvoisissakin kuvioissa. Se kuuluu vain työhöni, sellaisen henkilön työhön, jolla on miljardin vastuu.”
”Ja onhan nyrkkeilyssä säännöt.”
Sosiaalijohtaja vaikuttaa puhelimessa mukavalta. Huomaan toivottavani hänelle onnea matkaan lautakunnan kohtaamisessa, vaikka olen ollut Voutilaisen tuhlaavaisuudesta yhtä vihainen ja järkyttynyt kuin muutkin helsinkiläiset.
Julkisten virastojen tilitiedot ovat julkisia. Kovin helposti niitä ei kuitenkaan käsiinsä saa. Noin 40 puhelun jälkeen ja kaupungin lakimiehen avustuksella olin päässyt viikkoa aiemmin, vappuaattona, sosiaalitoimen näyttöpäätteelle selaamaan Voutilaisen edustustilin tietoja.
Olin kuullut jo vuotta aiemmin huhuja, joiden mukaan Jyväskylässä järjestetyn Terve-Sos-messutapahtuman illanvietossa Helsingin sosiaalitoimen johtaja oli kaivanut kaupungin luottokortin taskustaan ja tarjonnut juomia ravintolassa sosiaalitoimen rahoilla.
Messujen teemana oli Yhteinen vastuu – muuttuvat rakenteet, ja sen avasi peruspalveluministeri Paula Risikon katsaus alkoholihaittojen ehkäisyn uusiin linjauksiin.
Kyseinen kuitti löytyykin edustustilin tiedoista. Puolen yön aikoihin Voutilainen on maksanut 570 euron laskun Jyväskylän Sokos hotellin ravintolassa.
Lasku täyttää yhden a4-arkin, ja se koostuu kymmenistä drinkeistä. Seurue on juonut muun muassa valkovenäläisiä, Irish Coffeeta, Camparia, Bombay Saphire -giniä, dry martineja, chardonnayta ja tuontioluita.
Laskun oheen on kirjoitettu käsin selvitys, jonka mukaan isäntänä on toiminut sosiaalijohtaja itse. Juomia on tarjottu ”sosiaalilautakunnan jäsenille, jaostojen jäsenille ja sosiaaliviraston henkilökunnalle”.
”Sosiaalijohtajalla on valta päättää miten hän edustustiliään käyttää”, haastattelemani sosiaalitoimen virkamies toteaa.
”Normaalisti sosiaalitoimessa suhtaudutaan tarkasti alkoholitarjoiluihin ja baari-istunnoissa on ollut tapana, että jokainen ostaa juomansa itse. Virastomme vastuulla on erilaisia päihdeongelmaisia ja heikossa asemassa olevia kaupunkilaisia, joten alkoholitarjoilua ja tuhlaamista pidetään mauttomana, etenkin kun budjetit pienenevät ja palveluja joudutaan karsimaan.Virkamiesten odotetaan näyttävän esimerkkiä.”
Voutilainen alkoi hoitaa virkaansa huhtikuussa 2006 riitaisissa tunnelmissa, sillä hänen pätevyydestään tehtiin valitus hallinto-oikeuteen. Valitus pyöri oikeuden rattaissa pari vuotta. Helsingin hallinto-oikeus totesi keväällä 2007, että Voutilainen on epäpätevä. Helsinki valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pari ensimmäistä vuotta edustuskulut pysyvät maltillisina. Tililtä on tehty yksi suurempi otto, 1300 euroa. Sillä on tarjottu lounas kehitysvammaisten jalkapalloturnauksen osallistujille.
Vuonna 2008 edustustilin käyttö lisääntyy noin 9 000 euroon vuodessa. Saman vuoden huhtikuussa korkein hallinto-oikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja ilmoitti, että Voutilainen on pätevä virkaansa. Voutilaisen katsottiin olevan ammattijohtaja, joka ei tarvitse sosiaalialan korkakoulututkintoa. Kaksi vuotta kestänyt kujanjuoksu päättyi.
Kuittien perusteella voi päätellä, että Voutilainen alkaa hoitaa suhdetoimintaa. Lounaita ja kahvitteluja, virkamiehen arkea, kun julkisia rakenteita puretaan eli tehdään bisnestä ja käydään tiukkoja neuvotteluja palveluntarjoajien kanssa.
Voutilainen syöttää ahkerasti poliitikkoja, säätiöiden väkeä, entisen työnantajansa diakonissalaitoksen yhteyshenkilöitä ja muita arvokkaita kontakteja. Säästöpankinrannan ravintola Marco Polo on käynyt sosiaalijohtajalle tutuksi.
”Avustajat sommittelevat herkeämättä tulevia ohjelmia”, virkansa varmistanut sosiaalijohtaja kirjoitti Hengellisen Kuukausilehden kolumnissaan vuonna 2008.
”Rooliodotuksia, julkisuutta, valtaa, poliittisia vaikutusareenoita, vastuuta ja suuria asioita riittää.”
Paavo Voutilainen valittiin sosiaalijohtajan virkaan salaisella lippuäänestyksellä vuonna 2006. Hänen takanaan seisoivat vihreät ja kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) oli haukkunut sosiaalivirastoa ”vuotavaksi laivaksi”. Virasto ylitti jatkuvasti budjettinsa, ja ruoriin haluttiin johtaja, joka kunnioitti budjettikuria. Uuden sosiaalijohtajan toivottiin etsivän ratkaisuja tehostamalla ja kilpailuttamalla.
Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut teologian maisteri ja pappi Paavo Voutilainen päihitti pätevämmän vastaehdokkaansa, demaritaustaisen Kari Välimäen äänin 50–33.
Voutilaisen hoteisiin annettiin Suomen suurin virasto. Välimäestä tuli sittemmin sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö.
Sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin vuonna 2007. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta. Sosiaalitoimessa vallitsee pelon ja vaientamisen ilmapiiri, raportissa todetaan.
Vuoden 2008 raportti julkaistiin tasan viikko ennen Voutilaisen herraseurueen nyrkkeilyiltaa. Raportissa kerrotaan, että sosiaalitoimesta ohjataan ihmisiä kirkon diakoniatyön turviin ja leipäjonoihin. Tämän sosiaalitoimi kiisti.
Voutilainen itse nousi iltapäivälehtien lööppeihin 22. huhtikuuta, kun Helsingin kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen (skp) teki kyselyn Voutilaisen kalustehankinnoista. Hakanen oli saanut tietoonsa , että sosiaalitoimenjohtaja oli sisustanut työhuonettaan, sen aulaa ja sihteerinsä huonetta 71 900 eurolla.
Hakasen mielestä hankinta oli moraaliton aikana, jolloin sosiaalimenoja supistetaan.
”Samaan aikaan kun Voutilainen hankki kalusteensa, ohjeistettiin sosiaaliviraston vastuualueiden johtoa hakemaan säästökohteita, koska erityisesti toimeentulotuen ja lastensuojelun menot olivat ylittämässä budjetin ja muualta pitäisi siksi säästää”, Hakanen kertoo.
Kalusteet oli tilattu turkulaiselta Divaani Oy:ltä. Voutilainen perusteli hankintaa ja kaupungin omien kalustehankkijoiden sivuutusta sillä, että sisustussuunnittelijan kaavailemia kalusteita ei saanut kuin Divaanista.
Hankintalain mukaan kalusteet pitää kilpailuttaa kaupungin viiden kalustetoimittajan kesken.
Voutilaisen esimies, apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok.) sanoi Helsingin Sanomissa 29. huhtikuuta, että hankinta oli laiton, mutta hankintalain sivuutus oli muodollinen virhe.
Pian eräs sosiaalitoimen nimettömänä pysyttelevä virkamies ottaa yhteyttä Voimaan ja kertoo, että Voutilainen nauttii jälleen sosiaalilautakunnan luottamusta. Sosiaalitoimessa huhutaan, että Voutilainen on antanut lautakunnalle ja esimiehelleen Paula Kokkoselle harhaanjohtavan kuvauksen kalustehankinnan vaiheista.
Tämä oli paljastunut sattumalta jo vappuaattoaamuna, kun osa työntekijöistä oli kuullut Radio Ylen aikaisesta Kokkosen haastattelun. Kokkonen moitti Voutilaista, mutta vihjasi alaisten hoitaneen hankintavalmistelun huolimattomasti.
Tämä herätti sosiaalitoimen sisällä suuttumusta, virkamies kertoo. Sosiaalitoimessa epäiltiin, että Voutilainen oli antanut Kokkosen ja sosiaalilautakunnan ymmärtää, että hän ei ole hankinnasta vastuullinen, vaikka kunnon johtajana ottaakin vastuun.
”En ole hoitanut ja valvonut kalustamista yksityiskohtaisesti. Lähtökohtana oli tilattu sisustussuunnitelma, ja sen perusteella sisustus tilattiin”, Voutilainen kertoi Helsingin Sanomille 22. huhtikuuta.
Virkamies kertoo, että erityisesti taloushallinnossa ollaan vihaisia. Virkamiesten ammattiylpeyttä oli loukattu, sillä taloushallinnon talouspäällikkö Leena Karhu-Westman oli tiedottanut Voutilaiselle jo hyvissä ajoin, että hankinta on laiton.
Otan yhteyttä sosiaalitoimen talouspäällikköön Leena Karhu-Westmaniin ja kysyn onko huhussa perää. Eteeni avautuu täysin absurdi maailma. Talouspäällikkö on peloissaan. Ensimmäisen puhelinsoiton aikana Karhu-Westman vetoaa virkasalaisuuteen. Hän pyytää soittamaan seuraavana päivänä uudelleen, että hän ehtii selvittää entiseltä esimieheltään kuinka paljon voi virkasalaisuuden puitteissa puhua.
”Haluan olla lojaali sosiaalitoimelle.”
”Olen nyt selvittänyt sen, että saan kertoa sulle mitä olen tehnyt”, Karhu-Westman sanoo, kun otan häneen uudelleen yhteyttä.
”Minun tehtäväni on katsoa taloudellisia päätöksiä kunnallisen ottoharkinnan puolesta, ennen kuin ne menevät seuraavalle tasolle.”
”Hallintolakimies Anneli Levänen lähetti minulle koko päätösluettelon, siellä oli muitakin päätöksiä. Minä katson ne ennen lautakuntaa, ja tarkistan vastaavien johtajien ja sosiaalijohtajan päätökset.”
Karhu-Westman toisin sanoen tarkistaa, että kaikki sosiaalilautakunnan eteen menevät päätökset on valmisteltu lainmukaisesti.
”Katsoin 24. maaliskuuta sen pykälän, joka oli menossa sosiaalilautakuntaan näistä kalustehankinnoista ja ilmoitin, että se ei ole talousarvion noudattamisohjeiden mukainen.”
Kalustehankintapäätös ei päätynyt illalla pidettyyn sosiaalilautakunnan kokoukseen, koska Karhu-Westman ei sitä hyväksynyt vaan palautti sen uudelleen harkittavaksi sosiaalijohtajalle ja hänen alaisilleen saatteen kera.
Karhu-Westman lähetti viestin hankinnan laittomuudesta Paavo Voutilaisen sihteerille Marianne Winterille, sosiaalitoimen hallintolakimiehelle Anneli Leväselle, sekä Voutilaisen lähimmälle alaiselle Jarmo Räihälle, jonka virkanimike sosiaalitoimessa on johtava asiantuntija.
Kysyn Karhu-Westmanilta, miksi hän ei lähettänyt viestiä suoraan Voutilaiselle.
”Voutilainen ja hänen sihteerinsä ovat hyvin selkeästi ilmaisseet tullessaan virkaan, että asioiden pitää kulkea ylöspäin organisaatiota pitkin”, Karhu-Westman vastaa.
Oliko Voutilainen jo palannut sairaslomaltaan, kun viesti tuli?
”Oli joo. Päivä oli 24. maaliskuuta. Se on minun syntymäpäiväni, joten muistan sen.”
Karhu-Westmanin viestin sisältö on yksiselitteinen:
”Olen käynyt läpi sosiaalijohtajan päätosluettelon tavalliseen tapaan illan lautakuntaa varten. En voi hyväksyä kalustehankintapykälää vietäväksi lautakunnan ottoharkintaan”, Karhu-Westman kirjoittaa.
”Summa on tosi suuri – vaatii yksilöinnin siitä, mitä hankitaan.Lisäksi Divaani Oy ei taida olla kaupungin kilpailuttamia hankintapaikkoja, joten sekin on vähän hankala kysymys, kun kilpailutuksen raja on 15.000 euroa.
Esitän, että asia käydään läpi kunnolla ja katsotaan, voimmeko yleensäkään tehdä tällaistä tilausta suorahankintana.”
Sama hankintapäätös, hieman eri tavalla muotoiltuna, ilmestyi seuraavaan sosiaalilautakunnan kokoukseen 7. huhtikuuta. Hankinta eteni lautakuntaan asti, koska taloushallinto sivuutettiin kokonaan.
Päätösluetteloa ei annettu kenellekään talousosaston virkamiehelle normaalikäytännön mukaan tarkistettavaksi.
”Tämä jälkimmäinen rikkoo niitä ihan samoja pykäliä. Eli meillä on talousarvioinnin noudattamisen ohjeissa 15 000 rajana”, Leena Karhu-Westman kertoo.
”Olin siinä välissä sairaslomalla ja kukaan ei edes pyytänyt, että olisin katsonut sitä.”
Olet kuitenkin talouspäällikkö?
”Olen talouspäällikkö ja annoin tiedot lautakunnan sihteerille ja esimiehelleni. Kun kuulin Paula Kokkosen haastattelun, joka herätti täällä todella ikävää tunnetta, lähetin myös Paula Kokkoselle tämän viestin.”
Missä vaiheessa lähetit Paula Kokkoselle tämän tiedoksiannon?
”Sen jälkeen kun menin vappuaattona töihin ja mulle kerrottiin, että hän oli radiossa todennut, että meidän ihmiset on tehnyt mokan.”
”Tiedän, että hankintayksikkö ei ole ollut tässä mukana.”
Karhu-Westman ilmoittaa, että taloushallinnossa tunnetaan lakipykälät hyvin.
”Me ollaan tässä ihan syyttömiä, ja nyt mä puhun ihan avoimesti, kun sain luvan. Pelkään pahoin, että tässä yritetään meidät syyllistää.”
Voutilainen ei saanut huomautusta tai virkavirhesyytettä. Hän antoi sekä suullisen että kirjallisen selvityksen hankinnasta sosiaalilautakunnalle toukokuussa suljettujen ovien takana.
Sosiaalilautakunta antoi Voutilaiselle anteeksi. Syyt siihen jäivät epäselviksi. Lautakunta lupasi Voutilaiselle, että se ei kommentoi selvitystä julkisesti.
Voutilaisen annettiin poikkeuksellisesti kerätä kirjallinen selvitys takaisin lautakunnan jäseniltä.
Soitan kolmelle sosiaalilautakunnan jäsenelle ja yritän selvittää, minkälaisen kuvan Voutilainen on kalustehankinnasta antanut. Mihin lautakunnan luottamus Voutilaiseen perustuu? Kaikki kolme antoivat ymmärtää, että Voutilaisen virhettä voi ymmärtää.
”Kokkonenhan on julkisesti sanonut, että vaikka tässä on tapahtunut virhe, hän ei halua antaa huomautusta”, sosiaalilautakunnan jäsen Sanna Vesikansa (vihr.) kertoo. ”
Penään Vesikansalta, että missä virhe Voutilaisen mukaan täsmällisesti tapahtui.
”Olet varmaan tietoinen, että Voutilainen oli pitkään sairaslomalla, sen olet varmaan kuullut?”
Tämä pitää paikkansa. Voutilainen oli kahden kuukauden sairaslomalla ja palasi töihin 16. maaliskuuta. Vesikansa siis vihjaa, että kalusteet olisi hankittu sillä aikaa, kun hän oli pois työpaikalta.
”Luottamus perustuu siihen, että me saimme asianmukaisen selvityksen ja Voutilainen myöntää tehneensä arviointivirheen. Valitettavasti virheet ovat inhimillisiä ja niitä sattuu. Keskusteluissa päädyttiin siihen, että virheet pitää myöntää. Suomessa on ollut tapana, että kun pyytää anteeksi, niin anteeksi voi jopa saada. Tämä oli tärkein asia.”
Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Sirkku Ingervo (vihr.) harmittelee, että kalustehankintaa ei enää voi perua, mutta kehuu Voutilaisen johtajantaitoja.
Yritän kysyä, mistä johtuvat sitkeät huhut siitä, että alaiset mokasivat. Ingervo kiertää kysymyksen.
”Voutilainen otti vastuun, se on johtajan tehtävä.”
Ingervo seisoo Voutilaisen takana. Hän kertoo, että myöntämällä virheensä Voutilainen vältti sanktiot.
”Voutilainen on yksi tämän kaupungin parhaista johtajista”, Ingervo kehuu. ”Hän on siitä harvinainen ihminen, että hän aidosti kuuntelee ihmisiä, alaisiaan ja tätä aikaa.”
Jouko Kajanoja (vas.) yllättyy, kun kerron hänelle, että taloushallinto oli varoittanut Voutilaista jo hyvissä ajoin hankinnan laittomuudesta.
”Voutilainen ei maininnut lautakunnalle antamassaan selvityksessä talouspäällikön viestistä mitään.”
Hän ei siitä huolimatta suostu kertomaan, mitä lautakunnassa oli puhuttu: ”Me tehtiin sellainen kollektiivinen ratkaisu, tämä kyseinen henkilö ja sosiaalilautakunta, että Paavo itse informoi tilanteesta ja perusteluistaan julkisuuteen.”
”Ja kyllä Paavo tulee julkisuuteen, ihan varmasti. En voi kuvitella että hän ei sitä tekisi, kyllä se siellä niin selvästi sovittiin.”
”Olen ollut lautakunnassa vasta neljä kuukautta, en tunne häntä vielä kovin hyvin.”
Soitan Paavo Voutilaiselle uudelleen 12. toukokuuta. Sosiaalijohtaja on yhtä ystävällinen kuin edelliselläkin kerralla ja ilmoittaa, että on mielellään käytettävissä ”tämmöisessä asiassa.”
Kuka päätöksen kalustehankinnasta teki?
”Minä. Yksiselitteisesti. Se oli tärkeä päätösluettelon päätös, joka ihan normaalin valmistelun kautta tuli minulle ja kirjotin siihen nimeni. Se on silloin mun päätös, ja mun virhe oli yksiselitteisesti siinä, että en perehtyny siihen asiaan riittävästi ja sillon tuli, tota, niin ihan liian kalliit kalusteet hankittua sillä virheellisellä päätöksellä.”
Paula Kokkonen antoi radiohaastattelussa ymmärtää, että sinä otit vastuun, mutta ne olisivat olleet sun alaiset jotka mokasivat.
”Öö, hehe. Mä kuulin sen Paulan haastattelun. Ja tota, öö, siinä ehkä noin kymmenkunta kertaa mainittiin mun nimi ja kerrottiin selkeesti, että mun kanssa käydyn keskustelun perusteella mä oon yksiselitteisesti vastuussa siitä päätöksestä.
Miten on mahdollista, että olet vaan kirjoittanut nimesi alle johonkin päätökseen, kun sosiaalitoimen taloushallintopäällikkö on lähettänyt yksiselitteisen viestin, että tässä rikotaan kilpailutussäännöksiä. Miten on mahdollista, että sama päätös ilmestyy uudelleen päätöslistalle?
”Öö, siis mä en nyt ainakaan tunnista saaneeni tällaista ilmoitusta.”
Se on tullut maaliskuun loppupuolella.
”Kenelle?”
Sihteerillesi Marianne Winterille, hallintolakimies Anneli Leväselle, Jarmo Räihälle. Miten sä et ole tiennyt, jos siitä on informoitu noin selkeesti?
”Kato nytten, tässä on nyt tämä juttu jota sä et nyt näköjään suostu ottamaan huomioon, et tä mähän otan nyt yksiselitteisesti vastuun siitä päätöksestä, jonka mä olen tehnyt. Se oli virhe, mä en tutustunut riittävästi taustoihin. Mä yritän kaikin keinoin välttää sitä mistä nyt Paula Kokkosta syytetään, että hän moittii valmistelua.”
”Ja totta kai siinä valmistelussa on ollut erilaisia vaiheita. Jotkut on ollut enemmän oikeessa ja jotkut väärässä, mutta minunhan se vastuu on. Minun olisi pitäny tutustua tämäntyyppiseen informaatioon mistä sä nyt puhut, paremmin.”
No ketkä siellä on olleet väärässä?
”No tätä mä en nimenomaan kommentoi, mä en kerta kaikkiaan lähde haukkumaan ihmisiä julkisesti tilanteessa, jossa mä otan vastuun.”
Sä annat mun taas ymmärtää, että ne on sun alaiset, jotka ne virheet on tehny…
”Ei o!”
Tosiasiassa taloushallinto-osasto on informoinut täysin pätevästi, että päätös ei kestä päivänvaloa. Miten on mahdollista, että varsinkin kun sulla on sellanen maine, että tutkit tarkasti kaikki pienimmätkin asiat…
”Joo, niin se on kyllä ja arvaa miltä tuntuu kun en nyt tehnyt sitä.”
Niin siis tässä tapauksessa et tehnyt?
”Tässä tapauksessa mä en nimenomaan tehny ja arvaa onko harmittavaa.”
Niin, eli siis sä syytät edelleen alaisiasi?
(korottaa ääntä)
”En, enkä syytä, vaan itseäni! Oli, oli tota varmasti tarjolla riittävä informaatiota ja olisin voinut perehtyä siihen asiaan paremmin ja huomata tähän asiaan liittyvät monet ongelmat, mutta niinpä en tehnyt.”
Eli otat moraalisen vastuun, mutta…
”Sekä muodollisen että moraalisen.”
Sä ottaisit muodollisen vastuun jos sanoisit, että taloushallinnosta tullut viesti oli sun edessä, luit sen ja totesit, että enpä välitä kilpailutussäännöistä mitään vaan teen hankinnan joka tapauksessa. Jos sanoisit näin, niin ottaisit muodollisen vastuun.
”Mutta kun se olisi valehtelua. Mä en ole nähnyt sitä taloushallinnon viestiä.”
Joku on tehny sen päätöksen, että kalustepäätös menee takaisin sinne esityslistalle. Kuka se oli?
”Mitä sä tarkotat, että takaisin esityslistalle?”
Viesti siitä, että päätös rikkoo hankintalakia, on tullut taloushallinnosta sun eteen, sun sihteerille ja muutamille lähimmille alaisille. Sen jälkeen se on ilmestynyt takaisin esityslistalle. Kuka päätöksen teki, että se menee sinne takaisin ja että taloushallinto ohitetaan? Ei se itsestään ole sinne mennyt.
”No tässä asiassa on vaan yksi päättäjä ja se olen minä. Ja mä olen päättänyt siitä silloin kun se mulle on tullut ja siinä ei ole yhtään mitään lisäkommentoitavaa.”
Minkä takia taloushallintoa ei tässä asiassa kuultu?
(hetken hiljaisuus)
”En mä tiedä, kyllä mä ihmettelen sitä, että minkähän takia taloushallinto, nyt sä viittaat johonkin sähköpostiviestiin, ei laittanut mulle sitä tiedoksi suoraan.”
Miksi kalusteet tilattiin juuri Divaanista? Kuka ne tilasi?
”No siihenkin on vaan yks vastaus. Tilaajahan on minä joka on kirjottanu sen päätöksen alle.”
Kuka Divaanin on oikein tuonu kehiin? Oletko sä selannut jossain vaiheessa jotain katalogia, että nämä olisi sellaisia, jotka sopii mulle?
(huokaisee)
”Nyt taas tulee sellaisia kysymyksiä, että mä en noihin pysty vastaamaan.”
Et ole siis itse tilannut niitä?
”No en todellakaan niin kun konkreettisesti ole tilannut mistään Divaanista. Se on vuosia vanha prosessi tämä suunnittelu. Siinä oli monia vaiheita ja osittain se tossa alkuvuonna akutisoitu, tai kun mä olin sairaslomilla, ja koko tää niin kun kuvio valmistu sillon mutta, öö…”
Mutta kuka on päättänyt, että se suunnittelu ja ne kalusteet tilataan sieltä?
”No minä olen päättänyt! Yksiselitteisesti.”
Miksi Divaani?
”No se tulee nimenomaan siitä että mä olen allekirjoittanut sen päätösluettelon päätöksen.”
Mutta senhän sä olet allekirjoittanut vasta maaliskuussa. Mutta ihan alun perin, onko teillä sosiaalitoimistossa jotain yhteyksiä Divaaniin?
”No ei todellakaan, mulla ei ole ollut mitään yhteyksii Divaaniin ennen tätä kuviota.”
Kuka on tuonut Divaanin tähän mukaan?
”Pidän tässä nyt sitä linjaa, että vaikka tietäisinkin, niin mä en tuo nyt kenenkään muun nimeä tähän mukaan.”
Tämä on julkista tietoa.
”Tietysti.”
Sä olet julkisen viraston johtaja, et sä voi salata tollasia asioita.
”Ai että mitä asiaa?”
Mitä kautta turkulainen yritys on uinut sosiaalitoimistoon, kuka päättää asioista. Sun pitää kertoa, sä olet julkinen virkamies etkä salaseuran johtaja.
”Minä, minä. Se on ihan selvää että se on mun vastuulla tämä Divaaninkin tähän tulo.”
Eli siis sinä olet sen Divaanin valinnut.
”Näin voi sanoa.”
Mistä syistä? Miksi Divaani?
”Se nyt oli varmaan ihan täydellinen sattuma. Katalogia katseltiin, että mitkä olisi sopivia huonekaluja, silloin 2007. Mä en todellakaan muista tarkkaan. Ja sitten siinä syntyi se alustava suunnitelma johon sitten palattiin, kun mä olin sairaslomilla ja tää piti saada kuntoon.”
Siis kun olit sairaslomalla, sun alaiset alkoi kehiä tätä Divaania, että nyt tilataan sulle kalusteet, kun sä olet ollu niin kipeäkin, kö?
”Ei, vaan ajateltiin loogisesti, että kun kohde on pitkään pois niin huoneen kalustaminen on silloin loogista koska se ei sitten häiritse työtä.”
Olet palannut sairaslomilta 16.3.
”Kyllä.”
Ensimmäisen kerran kalustehankintapäätös on mennyt taloushallintoon 24.3. Eli päätössekoilu ei todellakaan ole tapahtunut silloin kun olet ollut sairaslomalla.
”Ei, ei missään tapauksessa. Se päätöksenteko on tapahtunut minun töissäoloaikana, ihan niin kun sä sanot, ja ja, siinä ei ole ketään muuta vastuullista kuin minä, Voutilainen.”
Eli siis toisin sanoen sinä olet aikoinaan valinnut Divaanin, teillä on ollu joukko katalogeja, joita sä olet selannut ja todennut että tämä on hyvä,…
”Joo-o…”
Päättänyt, että täältä tilataan kalusteet…
”Ei, vaan suunnitellaan heidän kanssaan yhdessä.”
Niin, eli Divaanista saadaan sisustussuunnittelija…
”Nimenomaan.”
Joka, yllätys yllätys, toteaa, että suunnitelman mukaisia kalusteita saa ainoastaan Divaanista.
(hiljaisuus)
Ei käynyt mielessäkään, että on olemassa ihan lainsäädäntö näihin hankintoihin?
”No siinä alkuvaiheessahan oli puhtaasti kysymys alustavasta suunnittelusta, koko tämän kuvion hahmottamisesta.”
”Ja sillon koko homma katkes siihen että tuli virastolta nää valitukset [Voutilaisen pätevyydestä] ja koko tää kalustushomma pysäytettiin.”
”Ja sitten tuli uusi vaihe, jossa nyt ajallisesti oli sitten tämä onneton sairasloma, ja siinä sitten kiireessä organisaatio palasi niihin alustaviin suunnitelmiin joita ei koskaan oltu kunnolla katsottu.”
Miksi te kävelette teidän alaistenne yli?
”No mä kyllä kiistän, että olisin kävellyt alaisten yli. Tossa tilanteessa. Sen mä kyllä kiistän tiukasti.”
Mä olen saanu toisenlaista tietoo.
”Niin. Sä joudut sitte vähä punnitsemaan, että mikä se tilanne sitten on. Toi ei kyllä kuulosta tutulta eikä mun jutulta.”
Olet kasannut ympärillesi läheisimpien alaisten joukon, ja johdat sosiaalivirastoa niin kuin Diakonissalaitosta. Itseasiassa sä kävelet jatkuvasti virkamiestesi ylitse. Että siellä ei vastuut kulje normaalisti, ei sillä tavalla kuin valtion tai kunnan virastossa pitäisi kulkea. Että tietyllä tavalla koko tämä kalustesotku ei yllätä ketään. Teidän vastuuhierarkia ei enää toimi. Mitäs tähän sanot?
”No on raju yleistys kerta kaikkiaan. Nyt tässä on tapahtunu yksiselitteisesti virhe, ja mä en tiedä miten päin tässä pitäisi olla ja vielä rajummin myöntää, että näin se on. Virhe on tapahtunu, joka on sitten uono prosessi ja huono päätös.”
Mutta sen takiahan teillä on taloushallinto, että se ilmoittaa jos joku asia on valmisteltu virheellisesti tai on laiton. Että sitä mä en vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten sä syytät koko ajan sitä prosessia kun siinä on toimittu juuri oikein.
”Prosessi on nimenomaan… Kun mä syytän prosessia, mä syytän itseäni siitä, että mä en ole riittävän hyvin perehtyny siihen informaatioon, joka olis ollu saatavilla ihan mennen tullen, tän huonon päätöksen välttämiseksi.”
Yritätkö sä nyt päästä irti tästä sotkusta niin, että otat julkisesti vastuun, mutta sitten piilossa suljettujen ovien takana annat ymmärtää, että alaiset on mokannu?
”No en todellakaan, tuo tuntuu erittäin loukkaavalta ja hurjalta tommosta kuulla.”
Onko sun ympärillä hovi?
”No ei todellakaan oo hovi! Mutta virastonjohtajalla täytyy ilman muuta olla ihmisiä joiden kanssa tätä työtä tekee.”
Etkö tunne lainsäädäntöä vai etkö välitä siitä?
”No tässä tapauksessa täytyy sanoa, että mä en tuntenu sitä riittävän hyvin. Ja jälleen kerran on kysymys siitä, että mä en perehtyny tähän asiaan riittävän huolella.”
Niin, mutta sitten jos sulle tulee suora viesti sun omilta alaisilta, ketkä tuntee tän lainsäädännön…
”Tuliko mulle suora viesti?”
Niin, jos se on tullu sun sihteerille, niin eikö sitä sitten ole sulle delegoitu, että sä et sitten vaan ole ollut tietonen, niinkö?
”No mä en oo kerta kaikkiaan tätä viestiä nähny.”
Sulla ei ollu mitään tietoa siitä, että tämmönen kilpailutussäädös on olemassa?
”No totta kai tunnen kilpailutussäädöksen, ja ja, tietysti luotin siihen, että organisaatio yleisesti ottaen valmistelee ilman muuta hyviä ja lainmukaisia päätöksiä.”
Sun organisaatiosihan on toiminut loistavasti, yritän jäljittää missä se moka on tapahtunut.
”No kyllä se minun kohdallani on tapahtunut. Et sä saa muuta vastausta.”
Eli siis sä et tiedä kerta kaikkiaan kuka on muotoillu uudelleen sen kalustehankintapäätöksen ja laittanu sen takaisin sinne listalle?
”No en todellakaan tiedä kuka sen on muotoillu ja pistäny listalle. Se, että se on siellä listalla, se on julkinen asia. Se, että siellä on minun ja juristin nimet, se on julkinen asia. Mun nimi on päätöksen tekijän nimi, minä olen tehnyt virheen, se on sekä muodollinen että moraalinen virhe
Joo.
”Se harmittaa mua suunnattomasti, ja tota siinä se on nyt suurinpiirtein kaikki.”
Kun sä puhut sosiaalilautakunnalle tai kun sä puhut Paula Kokkoselle, niin ne ymmärtävät, että olet jalo, moraalinen ihminen, kun sä otat vastuun sun alaisten puolesta. Mulle sä väität tota samaa. Ja uskon, että tässä asiassa sä yksinkertaisesti valehtelet.
”Missä minä valehtelen?”
Siinä, että sä et ole saanut viestiä taloushallinnosta, että tämä on laiton hanke ja sä olet sen sivuuttanut.
”Niin mä sanon sulle, että sitä viestiä ei ole mulle tullut ja mä ihmettelen, että miksi sitä ei ole mulle lähetetty jos semmoinen nyt sitten on.”
Niin. Aivan.
”Niin, että olisko ollut reilua laittaa mulle sitten se tiedoksi ja sillä tavalla niin kuin auttaa, jottei se tee minusta hölmöä idioottia?”
Luulen, että sitä tiedoksiantoa nää ihmiset on nimenomaan yrittänyt.
”Mun sähköpostin logilistassa näkyy onko se viesti mulle lähetetty.”
On täysin moraalitonta, että annat sellasta kuvaa. Kokkoselta on tullut signaali, että alaiset on mokannu ja sä nyt otat vaan vastuun, niin eiks se oo…
”Ei se, ei se oo näin, jos mä sanon että mä oon ollu huolimaton ja kaikki mahdollisuus olis ollu tehdä myös hyvä päätös jos ois lukenu sen informaation oikein joka oli saatavilla, jos ois paneutunut, pysähtynyt, kattonut koko sen jutun paremmin, niin virhettä ei ois tullu.”
Joo. Äsken puhuit myös sekavista prosesseista ja…
”Niin, itseni osalta.”
Ei vaan puhuit nimenomaan ton koko kalustehankinnan sekavista prosesseista eli…
”No ton mä haluun korjata. Mä nimenomaan puhun sekavuudesta siihen tapaan liittyen, millä mä itse sen homman hoidin.”
Selvä, teen omat johtopäätökseni tästä. Kiitos haastattelusta.
”Joo okei, tarttetsä vielä mitään tukea tai apua?”
No en välttämättä just nyt. Yhtä asiaa haluaisin kysyä, että oletko antanut ohjeistuksen sosiaalivirastoon, että tästä asiasta ei saisi julkisuuteen puhua?
”En. En todellakaan. Tää on ihan käsittämätöntä, että sä kysyt tällasta.”
Entä oletko sä antanut ohjeistusta joskus aiemmin, että sosiaalivirastosta pitäisi antaa positiivisia signaaleja, että negatiivisista asioista ei saisi puhua?
”En todellakaan.” (naurahtaa hermostuneesti)
Kiitos sulle.
Väittely Voutilaisen kanssa siitä, oliko hän saanut talouspäällikkö Karhu-Westmanin viestin vai ei, on naurettava. Voutilainen tuntee kilpailutussäännöt ja hankintalain kuin omat taskunsa.
Paavo Voutilainen oli esittelijänä, kun sosiaalilautakunta antoi lausunnon uudistetusta kaupungin hankintasäännöstä 4. syyskuuta 2007.
Lausunnossa pidetään hyvänä, että hankinnoissa noudatetaan kilpailuttamista 15 000 euron ylittävissä hankinnoissa. Kaikkien virastojen johtajat saivat lisäksi koulutuksen hankintalain ja -säännön velvoitteita kilpailuttamisen suhteen.
Voutilainen kieltää 35 minuuttia kestävän haastattelun aikana 11 kertaa, välillä lähes hysteeriseen sävyyn, koskaan nähneensä Karhu-Westmanin viestiä tai kuulleensa siitä. Jos Voutilainen sen myöntäisi, olisi selvää, että hän on syyllistynyt tietoiseen virkavirheeseen.
Mutta Voutilaisen kieltoon on myös toinen, raskauttava syy. Hankintalain lisäksi Voutilainen käveli tietoisesti sosiaalilautakunnan päätösvallan yli.
Lähetän sähköpostia 18. toukokuuta hallintolakimies Anneli Leväselle. Hänen ja Voutilaisen nimet ovat päätöslistan alla. Kysyn Leväseltä, miksi hän ei keskeyttänyt kalustehankintaprosessia. Kyllähän Leväsen juristina on täytynyt tietää, että hankinta on laiton.
”Kun sain kalustehankintaa koskevan päätöstekstin, kiinnitin huomiota siihen, että hankintaa ei ollut kilpailutettu”, Levänen vastaa sähköpostiviestissään. Sitten hän kertoo jotakin aivan uutta tietoa:
”Minulle ilmoitettiin, että tilaus oli jo tehty ja huonekalut olivat jo tulossa. Tästä syystä annoin päätöksen olla päätösluettelossa.”
Lähetän uuden sähköpostin: Kuka teki tilauksen? Kuka sanoi, että kalusteet oli jo tilattu? Miksi tilaus on tehty ennen lautakunnan kokousta ja päätöstä? Sehän on laitonta.
”Asian ilmoitti minulle Jarmo Räihä”, Levänen kertoo.
Kalustehankinnassa oli rikottu sosiaalilautakunnan ottoharkintaa.
Kaupungilla on jyrkät säännöt siitä, että lautakunnalle ei saa laittaa hyväksyttäväksi takakäteispäätöksiä.
Kaupunginvaltuutettujen muodostamilla lautakunnilla on otto-oikeus kaikkiin virkamiesten päätöksiin. Päätökset voi valmistella loppuun asti, mutta hankintoja ei saa tehdä, ennen kuin päätökset on hyväksytty lautakunnissa.
Sosiaali- ja terveysasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on antanut tästä tiukat ohjeistukset heti astuttuaan virkaansa vuonna 2004.
Jarmo Räihä on ollut valmistelemassa kalustehankintaa Voutilaisen kanssa alusta asti. Räihä kuuluu Voutilaisen hoviin. Hän on sosiaaliviraston johtava asiantuntija, joka on vastuussa muun muassa romanikerjäläisille suunnatusta Rom po drom -projektista.
”Hän on täysin riippuvainen Voutilaisen suosiosta”, kuulen toisaalta sosiaalitoimesta.
Voutilainen on palkannut esikuntaansa henkilöitä ohi normaalin hakumenettelyn. Johtavaksi asiantuntijaksi Voutilaisen johtoryhmään valittu sosionomi Maria Degerman palkattiin ilman julkista hakua ja työnkuvan määrittelyä.
Räihää ja Maria Degermania pidetään Voutilaisen hankalimpina käsikassaroina. Kumpikin on nostettu epävarmaan liehittelijän asemaan ohi virkahierarkian.
Mutta olkoon Räihän maine mikä tahansa, hän kuulostaa puhelimessa hyvin väsyneeltä. Räihä on puun ja kuoren välissä. Hänen nimensä esiintyy kalustehankinnan yhteydessä joka paikassa.
”Olisi ehkä aika kertoa se ihan koko prosessi”, Räihä aloittaa, kun soitan hänelle 20. toukokuuta.
Hyvä, vihdoinkin.
”Kalusteidea syntyi jo vuonna 2007. Divaanin toimitusjohtaja istui sosiaalitoimen palaverissa ja heiltä pyydettiin tarjous. Mutta kun tuli tämä valitus, jossa sanottiin, että sosiaalijohtaja ei ole pätevä tähän tehtäväänsä, niin hanke keskeytettiin. Ajateltiin, että katsotaan sitten myöhemmin.”
Pyydän Räihää tarkentamaan, ketkä ajattelivat.
”Siis minä ja Voutilainen. Sitten tuli korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu keväällä 2008. Syksyllä 2008 kalustehankintaa alettiin suunnitella uudelleen.”
Räihä ei tiedä mistä Divaani tuli keskusteluihin. ”Paavo Voutilainen sitä hankintaa on hoitanut.” Räihän selitys sille, miksi Voutilainen valitsi juuri Divaanin on hyvin yksinkertainen:
”Divaani maahantuo niitä ranskalaisia nahkahuonekaluja.”
Selvä. Räihä viitannee johtajan huoneeseen tilattuihin Le Corbusierin divaaniin ja nojatuoleihin.
”Sitten tänä keväänä, olisko ollut helmikuuta, Voutilainen soitti minulle ja ilmoitti, että voisiksä kaivaa sen suunnitelman. Pyydettiin siltä yhtiöltä sitä vanhaa tarjousta, joka oli tehty syksyllä 2007.”
Varmistan vielä, että Voutilainen itse soitti Räihälle kesken sairaslomaansa ja pyysi tätä aloittamaan hankinnan uudelleenvalmistelut.
”Kyllä. Pyysimme Divaani Oy:ltä uutta tarjousta, ja toimitusjohtaja kävikin täällä helmikuussa, 24. helmikuuta tarkalleen. Katsottiin sitten, että mitä kalusteita ja kuinka. Minä ilmoitin palaverissa Divaani Oy:n toimitusjohtajalle, että hankintapäätös tehdään, kun Voutilainen palaa sairaslomalta.”
”17. maaliskuuta on lähtenyt meidän organisaatiosta sähköposti Divaaniin, jossa todetaan, että tarjous hyväksytään.”
Voutilainen palasi sairaslomalta 16. maaliskuuta, eli hankinta on tehty heti seuraavana päivänä.
Kuka lähetti sähköpostin?
”Sähköpostin lähetti Voutilaisen sihteeri.”
Mutta ei varmasti omavaltaisesti? Kenen nimet olivat alla?
”Marianne Winterin nimi, mutta voidaan sanoa, että sähköpostin lähetimme minä ja Voutilainen.”
”Sitten siinä varmaan tapahtui joku väärinkäsitys, nimittäin sitten se hankintaprosessi käynnistyi. Divaani lähti tilaamaan Ranskasta ja Saksasta niitä huonekaluja.”
”Siitä se käynnistyi ja sitten kun tuli juristeille talouspäällikön sähköposti, niin olimme jo siinä tilanteessa, että kun kysyimme Divaanista että voiko tilauksen perua, niin he ilmoittivat, että sitä ei voi enää perua.”
Voutilainen oli siis tietoinen talouspäällikkö Karhu-Westmanin viestistä?
”Voutilainen ei saanut sähköpostia, mutta minä informoin Voutilaista, ja kerroin, että tämmönen sähköposti on tullut ja sittenhän me tehtiin uusi hankintapäätös.”
Voutilainen sanoo, ettei ole koskaan saanut talouspäällikkö Karhu-Westmanin viestiä, ettei ole koskaan kuullutkaan siitä.
”Kyllä minä olen informoinut häntä. Ehkä hän ei muista, meillä on valtavasti asioita täällä hoidettavana ja miljardin budjetti.”
”Uudessa hankintapäätöksessä on kaksi keskeistä eroa. Talouspäällikkö Karhu-Westmanin kirjeessä oli kilpailuttamisen lisäksi vaatimus, että päätös pitää avata, että mitä hankitaan. Eli päätöksessä pitää ilmoittaa, että sisustetaan sihteerin huonetta ja aulaa ja niin edespäin.”
Kumpaakaan ei tehty. Eikä olisi edes voitu tehdä, kun kalusteet olivat jo matkalla. Mitä ihmettä Voutilaisen ja Räihän päässä on liikkunut? Ensin tehdään omavaltaisia hankintoja sosiaalilautakunnan ohi – ja sitten sosiaalilautakuntaa huijataan.
Hankinta oli pakko saada lautakunnan kokoukseen ja läpi normaalimenettelyn mahdollisimman matalalla profiililla. Siksi Leena Karhu-Westman ja taloushallinnon virkamiehet piti sivuuttaa hankinnan valmistelusta.
Kerron Räihälle, että olen nähnyt päätöslistan. Ei siinä ole mitään avattu, eikä mainittu edes summaa. Päinvastoin. Päätös on muotoiltu mahdollisimman harhaanjohtavasti Johdon kalusteet -nimekkeellä. Siitähän voi helposti tulkita, että kyse on koko 11. kerroksen kalusteista.
Varmistan tämän vielä sosiaalilautakunnan jäseneltä Sanna Vesikansalta, joka oli kyseisessä kokouksessa 7. huhtikuuta. Vesikansa kertoo, että kalustehankinta tuli lautakuntaan viraston läpihuutolistassa, jota valtuutetut eivät katso tarkemmin läpi. Ne kun ovat niitä rutiinipäätöksiä, joissa luotetaan virkamiehen rehellisyyteen.
”Ne ovat otsikoita asioista, jotka sosiaalijohtaja on päättänyt”, Räihä selittää.
Se, että viimeinen sana on kaupunkilaisten valitsemilla valtuutetuilla, on demokratian kulmakivi.
Räihä yrittää vielä taikoa pykäliä, jolla huijauksen saisi valkaistua.
”Alun perin sen piti mennä irtaimen omaisuuden määrärahoista, mutta sitten se päätettiin maksaa sosiaalijohtajan määrärahoista.”
Räihä tietää itsekin, että on samantekevää kummasta rahasta hankinta on tehty. Kaikki yli 15 000 euron hankinnat pitää kilpailuttaa, ja lautakunnan viimeistä sanaa ei saa ohittaa. Vähintään lautakunnan puheenjohtajaa täytyy informoida.
Soitan Sirkku Ingervolle ja kysyn, onko hänelle kerrottu hankinnasta. Tiesikö hän, että Voutilainen toi lautakunnan eteen hyväksyttäväksi hankinnan, joka oli jo tehty?
”Ei minua ole informoitu siitä, että tilaus oli jo käynnissä, kun asia tuli päätöslistalle. Hämmentävää”, Ingero vastaa.
Voutilaisen ja Räihän matalan profiilin taktiikka petti, koska kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen lukee kaupungin asiakirjat suurennuslasin kanssa.
”Sen jälkeen kun Yrjö Hakasen kirje tuli julkisuuteen, niin sen jälkeen on keskusteltu lautakunnan kanssa ja lautakunta on kuullut sosiaalijohtajaa”, Räihä selittää.
Alan sääliä Räihää. Alainen yrittää selittää johtajansa toimet parhain päin.
Kun lautakunta hyväksyi Voutilaisen kalusteostokset, sillä ei ollut kaikkea tarvittavaa tietoa käytössään. Varsinkaan se ei tiennyt, että tilaus oli jo tehty: heillä ei enää ollut valtaa päättää mistään.
Jarmo Räihä, te olette nolanneet sosiaalilautakunnan ja käyttäneet härskisti hyväksi valtuutettujen luottamusta.
”Kömmähdyshän tässä asiassa tapahtui, että hankinta käynnistyi ennen virallista päätöstä.”
Kaupunginvaltuutetut käyttävät ylintä päätösvaltaa kaupungissa, ja virkamiehet ovat vastuussa lautakunnille. Tämä on demokratian kulmakivi.
Räihä kiistää, että kyseessä olisi sosiaalitomen toimintatapa. Sosiaalitoimessa ei tehdä omavaltaisia päätöksiä eikä ohiteta hankintalakeja.
”Tähän sopii se vanha fraasi, että rapatessa roiskuu”, Räihä sanoo. ”Tässä on nyt käynyt niin.”
Ja lisää:
”Ajatellaan kokonaisuutena vielä tätä asiaa. Huonekalut eivät ole mikään kertaostos vaan ne kestää vuosia ja vuosia.”
_______________
Sosiaali-brändi
”Minähän sanoin jo kerran, ranskalaisia kalusteita ei saanut muualta kuin Divaanista. Jos tuotetta ei ole muualta saatavissa, niin silloin kilpailutus voidaan ohittaa”, Jarmo Räihä sanoo. Lause kuulostaa tutulta.
Tätä samaa perustetta Voutilainen on käyttänyt myös ulkoistaessaan kalliita konsulttisopimuksia muun muassa entisille alaisilleen Diakonissalaitokselle. Esimerkiksi asunnottomuushankkeeseen on palkattu kaikki keskeiset tekijät viraston ulkopuolelta.
Asiantuntijapalvelua ei kilpailutettu, sillä ”vastaavaa asiantuntemusta ei ole muualta saatavissa”, Voutilainen perustelee päätösluettelossaan. Sosiaalitoimessa taas on ihmetelty, miksi talon omat asiantuntijat eivät kelpaa.
Voutilainen puhuu sosiaaliturvasta sosiaalibrändinä. Samaan aikaan kun Voutilainen ulkoistaa asunnottomuusprojektia, hän ajaa alas sosiaalitoimen omia asunnottomuusyksiköitä. Matalan kynnyksen asuntolapaikkoja vähennetään. Asunnottomuusprojektin brändi on ”nimi oveen”. Kaiken on sovittava samaan muottiin.
Seuraus: viime kuukausien aikana asuntoloissa on jouduttu sanomaan 400 kertaa ei yösijaa pyytäville. Sairaaloista kotiutetaan ihmisiä kaduille.
_______________
Voiman verkkolehdessä Fifissä julkaistaan 1.6. Voutilaisen puhelinhaastattelu kokonaisuudessaan sekä muuta materiaalia.
Susanna Kuparinen
