Päivä Tukholmassa

Voima testaa Tukholman-risteilyn.

Tukholma. Kuninkaanlinna, vanha kaupunki, Grönä Lund, NK-tavaratalo, Globen, Sergelin tori ja MM-95. Vaikka voihan sitä valita toisinkin. Södermalm, Slussen, Hermansin kasvisravintola, anarkosyndikalistien kahvila Kafe 44, kirpputorit ja kaupungin parhaat falafelit Folkets Kebabissa.

Lähdin valokuvaajan kanssa tutustumaan läntisen naapurimaan pääkaupunkiin avoimin mielin. Ennen kansankotiin pääsemistä meidän olisi kuitenkin vietettävä ilta ja yö Viking Linen risteilyaluksessa.

Menomatka

Illalla laivalla esiintyi Anita Hirvonen, jonka missasimme, mutta jonka seuraavana aamuna näin laivan rantauduttua istuvan tupakalla ulkona keulaportin edustalla ja vilkuttavan iloisesti laivasta ulos ajaville autoseurueille. Hirvonen on 63-vuotias. Hän on syntynyt samana vuonna kuin Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. He ovat kummatkin melko menestyneitä elämässään. Minä olen 31-vuotias ja minulla on vielä toiset 31 vuotta aikaa ottaa heidän saavutuksensa kiinni.

M/S Mariellan buffetpöydässä syöminen maksoi 31 euroa henkilöä kohden. Sillä summalla saa kahden tunnin ajan mättää noutopöydän alku-, pää- ja jälkiruokia sekä ennen kaikkea olutta sekä valko- ja punaviiniä. Ja lapsille tietysti limsaa. 31 euroa siitä lystistä tuntui melkoisen ylimitoitetulta. Tai, no, jos olisi ollut lihansyöjä jolla on todella tilava mahalaukku, hinta olisi ehkä ollut juuri ja juuri sopiva. Toisaalta, buffetin on ehkä syytäkin olla ylihinnoiteltu, sillä monet asiakkaat eivät jaksa täällä syötyään enää tehdä tai ostaa yhtään mitään, vaan raahautuvat hyttiin valittamaan pahaa oloa. Minusta tuntuu, että viisi viime vuotta buffetpöydän hinta on seurannut täsmälleen omia ikävuosiani.

Toinen buffet

Päästyämme Tukholmaan aurinko ei paistanut, mutta pukeuduin silti sortseihin, oltiinhan nyt sentään ulkomailla. Ensimmäinen kohteemme oli kaupungin kuuluisin kasvisravintola Hermans. 

Vegeravintolassa sattui olemaan “Vegan Wednesday”, jonka nimi varmaan kertoo kaiken oleellisen. Buffetpöydässä oli tarjolla 20:ta erilaista ruokaa, jotka kaikki olivat päivän teeman mukaan vegaanisia. Pöydässä oleva liitutaulu vahvisti sanomaa lennokkaalla “go vegan!” -tekstillä.

Ravintolassa on kolme osaa asiakaskäyttöön. Sisätiloissa heti buffetpöydän vieressä on noin kymmenkunta pöytää. Lisäksi löytyy katettu kevyin läpinäkyvin seinin ja liukuovin varustettu ulkoterassi, sekä muutamia pöytäpaikkoja vapaassa ulkoilmassa. Tosin viimeksi mainitussa on se huono puoli, että pulut, pikkulinnut ja varsinkin lokit vaikuttavat estottoman kiinnostuneilta asiakkaiden ruoka-annoksista. Heti ihmisruokailijoiden poistuttua ulkoilmapöydistä lennähtävät siivekkäät ystävämme paikalle varmistamaan, ettei biojätettä jää roskikseen asti vietäväksi. Ja sama käsittely odottaa, jos yksinäinen ruokailija lähtee käymään vaikka vessassa ja unohtaa lautasensa pöytään vartijaa vaille.

Ruuan hinta–laatu-suhde oli huomattavasti parempi kuin Viking Linellä. Yhdeltä hengeltä 20 vegaanisen ruokalajin buffet maksoi 98 kruunua eli 10 euroa. Punkkua tai olutta ei tosin hintaan sisälly, mutta eivätpä ne olisi siinä vaiheessa maistuneetkaan.

Kafe 44:lla ei, ennakko-odotusteni mukaisesti, voinut maksaa Visa electronilla. 

”Var är bankomat?”, kysyin myyjältä, ja sain vastaukseksi riikinruotsilla jotakin, jonka onnistuin tulkitsemaan ehkä tuurillakin oikein. Pankkiautomaatilla pienin nostettavissa oleva summa oli 500 kruunua, joka minusta tuntui suurelta summalta. Valitsin sen, ja palasin kahvilan tiskille. Vaihdoin asiointikielen englantiin, ja pahoittelin, että maksan kaksi kahvia viisisatasella. Setelin koko ei kuitenkaan vaikuttanut olevan suuri ongelma, ja palvelu oli ystävällistä.

Olen homo

Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olin aikonut syödä Folkets Kebabissa kaupungin parhaaksi kehutun falafelrullan. Illan ja päivän buffetit ruokajuomineen olivat kuitenkin aiheuttaneet sen verran täyteläisen olon, että joimme paikan terassilla vain kahvit. Paikan työntekijät näyttivät siltä, että saattaisivat olla kotoisin esimerkiksi Libanonista. 

”Excuse me but where are you from?”, kysäisin kahvit myyneeltä mieheltä.

”From Stockholm”, hän vastasi. Sen siitä saa kun kyselee tyhmiä.

Kiersimme second-handeja ja ostin Emmauksen kirpparilta palestiinalaishuivin hinnalla, jolla aito palestiinalainen olisi epäilemättä elänyt ainakin viikon. Eräästä vaatekaupasta hankin vaaleanpunaisen t-paidan, jossa lukee isolla ”Legalize Gay”, ja pienellä ”repeal prop 8 now!” Teksti viittaa Kaliforniassa loppuvuodesta 2008 tehtyyn lakimuutokseen, jossa avioliitto määriteltiin mahdolliseksi vain eri sukupuolta olevien kesken. Aikaisemmin Kaliforniassa avioliitto oli ollut mahdollista myös samaa sukupuolta olevien kesken. 

Lakimuutoksesta tehtiin lukuisia valituksia ja nostettiin amerikkalaiseen tapaan uusia oikeusjuttuja. Korkein oikeus antaa päätöksensä valituksista viimeistään 5. kesäkuuta. 

Myöhemmin, palattuamme laivaan, tunsin uudenlaisen tuntemuksen. En uskaltanut pitää juuri hankkimaani pinkkiä gay-paitaa, koska pelkäsin laivaristeilyllä olevien junttien hakkaavan minut, koska paidassani lukee isolla ”gay”, ja koska näytän paidassani pullealta mammarilta. Junttien pelkääminen oli siinä mielessä ristiriitaista, että koen itsekin olevani melkoinen juntti.

Paluumatka

Kun laiva lähti puoli viideltä iltapäivällä takaisin kohti Suomea, talsimme Mariellaan tax-free-myymälään. Ostimme karkkia ja viinaa, niitähän laivan tax-freestä ostetaan, mitä sitä kiertelemään. Viinan blandikseksi hankittiin muutamia tölkkejä limua ja energiajuomia. Aikaisemmin laivalla matkustaessani ovat sieltä ostetut tölkit olleet aina pantittomia. Mutta nyt oli toisin. Olimme matkalla Tukholmasta Helsinkiin, ja tölkkien kyljessä niistä luvattiin maksaa pantti. Eestissä. 

Seuraavana aamuna, palattuamme kansankodista takaisin Helsinkiin, kohtasimme terminaalissa vielä joukon siviiliasuisia poliiseja. He kysyivät, mistä maasta olemme kotoisin. Vastasimme totuudenmukaisesti, että Suomesta. Poliisimies halusi nähdä henkilöllisyystodistukset, jotka kaivoimme esiin kiltisti. Kytät tarkistivat radiopuhelimen välityksellä, ettei meillä ollut “hakuja” eli etsintäkuulutuksia. Ei ollut. Samaan aikaan useita muita ihmisiä käveli kaikessa rauhassa poliisien ohi. Tunsin oloni hieman sorretuksi, mutta toisaalta jotenkin onnekkaaksi, että olin kotoisin siitä maasta mistä oletettavasti pitikin.

Homona Kalliossa

Samana päivänä kun uskaltauduin pukemaan gay-paidan päälleni ja kulkemaan Kalliossa, pelkäsin Hesarilla häiriköivien sekakäyttäjien hakkaavan minut. Yleensä en pelkää. Yleensä koen sulautuvani Kallion kulkijoihin vaivattomasti. En tiedä miltä avoimesti homoista ihmisistä tuntuu kaupungin kaduilla, mutta epäilin mielessäni, että jos he joskus pelkäävät, saatan gay-paitaa pitäessäni päästä lähelle sitä tunnetta.

Folkets Kebab, Folkungagatan 63. Emmaus Second Hand, Götgatan 14. Hermans, Fjällgatan 23B. Kafe 44, Tjärhovsgatan 46.

www.whatisprop8.com

Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018