Paras maailma…

…on mahdollinen. Aamulla 11.11. New Yorkin työmatkalaiset hieraisivat silmiään.

Sotaretki Irakiin on osoittautunut tiedotusvälineille ongelmalliseksi aiheeksi. Vallankäyttäjien mielistely on vieraannuttanut median tavallisista kaduntallaajista. Irakin sotaan on kansalaisten keskuudessa suhtauduttu ristiriitaisesti ja viime vuoden aikana kannatus on romahtanut.

Ristiriitaa havainnollistaakseen ryhmä aktivisteja teki New York Timesista (NYT) ja sen nettisivusta näköiskappaleet, joihin he kirjoittivat artikkeleita kuvitteellisesta tulevaisuudesta. 1,2 miljoonan kappaleen painoksella levinnyt 14-sivuinen New York Times Special Edition päivättiin ensi vuoden heinäkuun neljänneksi, USA:n itsenäisyyspäiväksi.

Voiman haastattelussa hankkeen taustapirut, Steve Lambert Anti Advertising Agencystä ja Yes Men -ryhmän Andy Bichlbaum, valottavat kampanjan motiiveja ja tavoitteita.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Steve: ”Pyörittelin ideaa parin kaverin kanssa baarissa jo muutama vuosi sitten.

Andy: ”Puolisen vuotta sitten laitoimme pallon pyörimään. Toisin kuin normaalit Yes Men -jäynät tämä tarjosi minulle mahdollisuuden työskennellä laajemmalla porukalla. Ei tarvinnut julistaa kaksistaan Miken (Bonanno) kanssa.”

Steve: ”Juttelimme kavereiden kanssa projektista ja hiljalleen porukka kasvoi. Hoidimme Andyn kanssa koordinoinnin, lopulta mukana oli reilu 30 kirjoittajaa sekä 50 kuvittajaa ja avustajaa. Kaduilla oli satoja vapaaehtoisia jakamassa lehtiä.”

New York Timesilla on USA:ssa samanlainen kanonisoitu asema kuin Helsingin Sanomilla Suomessa. HS on joutunut muuttamaan suhtautumistaan Irakin sotaan samalla tavalla kuin NYT.

Steve: ”Erityisesti toimittaja Judith Millerin ennen sotaa kirjoittamat artikkelit Irakin joukkotuhoaseista aiheuttivat närää. Ne kaikki paljastuivat tekaistuiksi. NYT ei ole missään vaiheessa pahoitellut niitä ja sotarummun paukuttamista, joten meillä todellakin on sanottavaa heidän journalistisesta linjastaan.”

Judith Miller nousi otsikoihin uutisoituaan että Saddam on tiedustelulähteiden mukaan hankkinut alumiiniputkia, joita käytetään ydinaseiden valmistamiseen. Condoleezza Rice, Colin Powell ja Donald Rumsfeld käyttivät virheelliseksi osoitettua artikkelia yhtenä perusteena Irakin valloitukselle. Miller uutisoi myös joukkotuhoaseita löytyneen Irakista, jälleen väite, joka osoittautui virheelliseksi. Lisäksi Miller seikkaili liikkuvien joukkotuhoaselaboratorioiden fantasiamaailmassa.

Special Editionin sivuilla entinen ulkoministeri Condoleezza Rice pahoittelee valehtelua Irakin joukkotuhoaseista. Senaattori John McCain puolestaan vaatii kovia otteita yritysrikoksien kitkemiseksi ja vankeustuomioita yhtiöiden osakkeenomistajille. Artikkelien lomassa sivuja koristavat mainokset, joissa muun muassa öljyjätti ExxonMobil hehkuttaa tuulivoimaa, ja 40 prosenttia maailman timanteista myyvä De Beers pahoittelee timanttien ruokkineen lukuisia Afrikan sisällissotia.

Loukkaantuivatko lukijat turhien toiveiden herättämisestä?

Steve: ”Palaute on ollut aivan holtittoman positiivista, ihmiset ovat ymmärtäneet mistä on kysymys. Tarkoituksemme ei ollut vitsailla lukijoiden kustannuksella vaan kutsua heidät mukaan vitsailemaan.”

”Halusimme kertoa ihmisille, että sota todellakin voisi loppua. Presidentinvaalien aikana ehdokkailta kysyttiin toistuvasti, kuinka he tulevat johtamaan sotaa. Heiltä ei kysytty sodan lopettamisesta, vaikka sitä kansan suuri enemmistö haluaa.”

Andy: ”Olin erityisen innostunut tämän tempauksen mahdollisuudesta puhutella laajaa yleisöä. Lisäksi median kautta tavoittamme moninkertaisen yleisön, kiitos vaan.”

Jos yleisö tykkäsi, niin NYT ei varmaan huutanut hurraata?

Steve: ”Lehden edustajat halusivat keskustella meidän kanssamme, mutta kieltäydyimme kunniasta. En usko, että ne edustajat olivat toimittajia. He pistivät perään cease and desist -kirjeen, jossa vaaditaan joko sulkemaan lehden nettisivut tai vastaamaan tekosistamme oikeudessa. Tietenkään emme sulkeneet. Pähkäilemme parhaillaan Electronic Frontier Foundation -järjestön kanssa, mitä teemme vaatimuksen suhteen. Ei sen enempää yksityiskohdista, EFF:n tyypit ovat käskeneet minua pitämään suuni tukossa.”

Entä sitten lehdessä ”mainostaneet” firmat?

Steve: ”De Beers ahdisteli nettisivujamme ylläpitävää firmaa. Eivät he edes yrittäneet lyödä meitä lakikirjalla, koska siihen ei ole perusteita. Niljakkaasti yrittävät pelotella ja katsoa, josko säikähtäisimme.”

Mediatalot pyörivät melkoisilla budjeteilla, teillä sellaista ei ole takananne. Tuliko kalliiksi?

Steve: ”Kokonaisbudjettia emme kerro, mutta kyllä se oli yllättävän edukas. Sanomalehtien painaminen on halpaa huvia eikä kukaan saanut palkkaa. Rahat menivät lehtipainoon, pakettiautojen vuokraan, parkkisakkoihin ja muihin juokseviin kuluihin. Keräsimme rahat lahjoituksin tutuilta ja kylänmiehiltä ilman, että pystyimme edes kertomaan etukäteen mitä olimme tekemässä.”

Kuinka saitte homman pysymään salaisuutena?

Steve: ”Ei tämä nyt niin iso salaisuus ollut. Pyysimme vain kaikkia osallistujia olemaan puhumatta siitä. Emme myöskään kertoneet etukäteen lehden julkaisemisen tarkkaa päivämäärää. Vitsailimme myös, että koko homma on niin massiivinen, että se kuitenkin kaatuisi omaan mahdottomuuteensa ennen toteutumistaan. Ei kaatunut.”

New York Times Special Editionin voi lukea ja ladata täältä ja täältä.

www.nytms-se.com, www.nytimes-se.com

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu