Sudan ja öljyn kirous

Sudanissa öljy estää miljoonia ihmisiä palaamasta kotiinsa ja hidastaa maan uudelleenrakentamista.

Khartum, Sudan. Etelä-Sudanin tyhjien kylien koulut, kaivot ja sairaalat eivät toimi. Maanteitäkin on rakennettu lähinnä vain öljytuotantoa palvelemaan. Öljystä toivotaan tuloja kehitykseen, mutta öljyvaroja on suunnattu ihmisoikeusjärjestöjen mukaan myös sodan rahoittamiseen. Vajaa satatuhatta ihmistä on joutunut pakenemaan öljyn vuoksi.

”Luulimme aluksi, että öljy olisi siunaus, mutta siitä on tullut ongelma. Hallitus on raivannut tilaa öljy-yhtiöiden toiminnalle. Viime aikoina pelkästään Ylä-Niilin alueella yli 80 kylää. Esimerkiksi Melutin ja Paloichin alueella on nyt yli 20 000 ihmistä kodittomina öljyputken vuoksi”, kertoo Ylä-Niilin anglikaanisen kirkon piispa Daniel Deng Khartumissa, Sudanin pääkaupungissa.

”Kyseinen öljyputki on Adar-joen alueella ja se menee Port Sudaniin Punaisenmeren rannalle. Kummallista, että Pohjois-Sudanin joukot vartioivat putkea Etelä-Sudanin alueella. On sovittu, että puolet öljyvaroista tulisi etelään, mutta saa nähdä milloin saamme varoja”, huokaa Deng 40 asteen kuumuudessa hikoillen.

Osa kodittomista nukkuu yöt kirkoissa. Monet sairastavat malariaa ja muita tauteja. Deng vetoaa avustusjärjestöjä auttamaan Ylä-Niilin evakkoja, mutta se on hankalaa, sillä hallitus ei salli avustusjärjestöjä öljyntuotantoalueella.

Öljyteollisuuden vuoksi kodittomiksi joutuneista ihmisistä osa on mennyt SPLA:n, Sudanin kansan vapautusliikkeen SPLM:n aseistetun siiven, rintamalinjan taakse etelään ja osa Khartumia ympäröivälle aavikolle rakennettuihin slummeihin. Slummien kurjissa oloissa asuu noin kaksi miljoonaa eteläsudanilaista evakkoa, he ovat tulleet alueelle vuosien mittaan taisteluja pakoon. Aika ajoin viranomaiset hajottavat evakkojen kodit.

Sudanin öljyvarantojen arvioidaan olevan jopa 1,2 miljardia tynnyriä, lähinnä etelässä. Maassa on neljä jalostamoa. Tällä hetkellä Sudan vie maasta yli 300 000 tynnyriä päivässä ja suunnitelmien mukaan vuoden loppuun mennessä määrä nostetaan ainakin 500 000 tynnyriin, energiaministeriö on kaavaillut jopa 750000 tynnyrin päivätuotantoa.

Sudanilla on Opecissa tarkkailijastatus. Monet yhtiöt lopettivat kansainvälisen painostuksen takia toimintansa Sudanissa vuonna 2003, mutta ne ovat nyt palaamassa kentille.

Kiina on riippuvainen ulkomaisesta öljystä, Sudanista poraamallaan öljyllä se pyörittää seitsemää prosenttia teollisuudestaan. Yhtiö toi jopa 10 000 kiinalaista kehittämään Sudanin öljyteollisuutta.

Sudan on Kiinan merkittävin ulkomainen sijoituskohde. Kiinalaisten halpatuotteiden osuus tavaravalikoimasta Khartumin toreilla ja basaareissa on valtava.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Sudan ohjasi sodan aikana öljyvaroja öljyalueiden sotilaalliseen suojaamiseen. Suojaaminen tarkoitti käytännössä ilmaiskuja ja muita ihmisiin ja kyliin kohdistuneita hyökkäyksiä. Ainakin kanadalainen öljy-yhtiö Talisman Energy lopetti toistaiseksi toiminnan maassa kansainvälisen painostuksen ansiosta.

Vuoden 2003 lopulla Human Rights Watch syytti ruotsalaista Lundin Petroleumia taistelujen kiihdyttämisestä Etelä-Sudanissa. Yhtiön mukaan sen toimet sen sijaan ovat edistäneet ihmisoikeuksien toteutumista. Yhtiö myi osuuksiaan tuolloin malesialaiselle yhtiölle. Lundin aloittaa öljynporaukset tänä vuonna lähellä Etiopian rajaa.

Yhdysvallat on asettanut vuodesta 1997 lähtien Sudanin vastaisia taloudellisia sanktioita osana usa:n terrorisminvastaista sotaa. Niinpä yhdysvaltalaiset yhtiöt eivät ole toimineet maassa sitten vuoden 1999. Etelää sodan aikana tukenut Yhdysvallat aukaisi viime vuoden lopulla edustuksensa Etelä-Sudanissa. Eri hallitusten Sudanille vuonna 2004 lupaamia miljoonia dollareita hallinnoi Maailmanpankki, joka on avannut toimiston Khartumissa.

Yli 20 vuotta kestäneiden taistelujen jälkeen Pohjois-Sudanin keskushallinto ja Etelä-Sudanin kapinaliike SPLM/A allekirjoittivat rauhansopimuksen viime vuonna. Etelä-Sudanin on saatava hallintonsa toimimaan, koska esimerkiksi YK ei aloita paluumuuton tukemista ennen kuin se voi allekirjoittaa sopimuksia aluehallinnon edustajien kanssa.

Rauhansopimuksen mukaan etelä ja pohjoinen luovat kuuden vuoden ajaksi yhteisen hallituksen. Etelä-Sudanilla on myös oma hallituksensa, johon se lokakuussa nimitti 22 ministeriä. Kuuden vuoden jälkeen etelä päättää kansanäänestyksellä, jääkö etelä osaksi Sudania vai itsenäistyykö se.

Rauhansopimuksen mukaan öljyvarat jaetaan tasan.

SPLM:n ongelmia hallinnon ja yhteiskuntarakenteen luomisessa ovat muun muassa keskinäiset kiistat ja varojen suuri tarve. Ellei hallintoa saada toimimaan, työttömät sotilaat saattavat liittyä rauhansopimuksen ulkopuolelle jääneisiin alueella toimiviin aseellisiin ryhmiin.

Etelän johtaja ja Sudanin varapresidentti on Salva Kiir. Hän seuraa tehtävässään viime vuonna helikopteriturmassa surmansa saanutta John Garangia. Garang on suurelle osalle etelän väestöä kansanvapauttajasankari, jonka kuva roikkuu Jeesuksen kuvan vieressä Etelä-Sudanissa toimivien kirkollisten järjestöjen toimistoissa.

Piispa Deng antaa ymmärtää, että Salva Kiir on demokraattisempi johtaja kuin Garang. Dengin mukaan Garangin kuolema auttoi etelää yhdistämään voimansa.

”Me dinkat suurimpana heimona olemme saaneet kattavan edustuksen, samoin nuerit, mutta monilla heimoilla ei ole edustajaa. Ja öljystä vastaava energiaministeri on pohjoisesta”, toteaa Deng ja viittaa öljyvarojen jäämiseen pohjoiseen.

Kiir toivottaa Khartumin ympäristössä asuvat evakot ja myös rauhansopimuksen ulkopuolelle jääneet ryhmät tervetulleiksi mukaan etelän uuteen hallintoon.

”Olette etelän heimoista, tulkaa tänne, liittykää meihin. Näin Kiir houkuttelee evakkoja. Monet etelän miehet ovat palvelleet jopa pohjoisen joukoissa, mutta kyllä hekin haluavat palata kotiin etelään”, Deng uskoo.

Entisten sotilaiden palkkoihin ei ole rahaa – tosin sodan aikana sotilaat saivat ruokaa ja ylläpidon eivätkä rahaa – eivätkä etelän vaikeat olot muutenkaan houkuta ihmisiä palaamaan. Kylissä ei ole puhdasta vettä eikä peruspalveluja, kuten kouluja – monilla pakolaisleireillä ne sen sijaan on järjestetty. Pulaa on myös koulutetusta työvoimasta.

Deng haaveilee myös etelän omasta koulujärjestelmästä.

”Islamilaistaminen loppuu pian, sen takaa oma perustuslakimme. Saamme oman koulujärjestelmän, jossa uskonnot eivät tule olemaan ongelma. Etelän kouluissa tullaan opetus antamaan englanniksi. Nyt vain tarvitaan todellinen rauha ja etelän edustus energiaministeriöön”, Deng summaa.

Suurin osa eteläsudanilaisista on animisteja ja kristittyjä, pohjoissudanilaiset ovat pääosin muslimeja.

Darfurissa, Sudanin länsiosassa, väkivalta jatkuu eivätkä rauhanneuvottelut ole tuottaneet tulosta. Yhdysvaltojen kansanmurhaksi luonnehtima Darfurin kriisi on Etelä- ja Pohjois-Sudanin sodasta jokseenkin erillinen.

Darfurissa kiistellään maankäytöstä, vastakkain ovat hallituksen aseellisesti tukemat arabitaustaiset paimentolaiset ja maanviljelyksestä elävät furit ja muut afrikkalaisheimot. Noin kaksi miljoonaa darfurilaista elää pakolaisleireillä kansainvälisen avun varassa.

Myös Darfurissa on öljyä, mutta sitä ei vielä hyödynnetä. YK:n turvallisuusneuvosto on ehdottanut Sudanin öljynvientiä haittaavia toimia, jotta ihmisten tappaminen Darfurissa loppuisi.

Lähteet: kansainvälinen kriisiryhmä ICG, Sudan Tribune, ECOS, Human Rights Watch. ECOS, The European Coalition on Oil in Sudan, on 80 eurooppalaisen järjestön yhteenliittymä, joka toimii rauhan ja tasa-arvon toteutumiseksi Sudanissa. Järjestö vetoaa hallituksiin ja liike-elämän edustajiin, jotta Sudanin öljyvarat edistäisivät rauhaa ja oikeudenmukaista kehitystä. Se kehottaa eurooppalaisia hallituksia olemaan rohkaisematta yrityksiä sijoittamaan Sudanin öljyteollisuuteen.

www.ecosonline.org

Johanna Sarjas

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *