Kirjoittanut Oona Juutinen

Dioksiinimerkintä ei kuulu kuluttajalle

Lukuaika: < 1 minuutti

Dioksiinimerkintä ei kuulu kuluttajalle

Muovikelmussa myytävien kalatuotteiden dioksiinipitoisuusmerkinnän tietoja ei ole suunnattu kuluttajille.

SUOMALAISET VIRANOMAISET eivät pidä tarpeellisena valistaa kuluttajia erityisesti tuotteiden tunnistusmerkeistä. Pakattujen, esimerkiksi muovikelmussa myytävien kalatuotteiden, dioksiinipitoisuusmerkinnän tietoja ei ole suunnattu kuluttajille.

Suomalaisen kuluttajan kannalta oleellista on tieto kalansyönnin positiivisista vaikutuksista, kertoo elintarvikeylitarkastaja Auli Vaarala Elintarvikevirastosta.

”Tunnistusmerkki ei ole kuluttajaa vaan kalatuotteiden viennin valvontaa varten”, sanoo Vaarala. ”On arvioitu niin, että kalan syömättä jättäminen aiheuttaisi suuremmat haitat.”

VUODEN 2002 HEINÄKUUSSA astui voimaan kalahygienia-asetuksen muutos, joka velvoittaa kala-alan laitokset merkitsemään tuotepakkaukset niiden mahdollisen dioksiinipitoisuuden mukaan.

Tunnistusmerkkejä on kaksi: soikio tai suorakulmio tunnistetietojen ympärillä. Soikiolla merkittyjen tuotteiden dioksiinipitoisuus alittaa muiden EU-maiden sallitut rajat, suorakulmiolla merkityn kalan dioksiinipitoisuus saattaa olla niin korkea, ettei sitä saa Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta toimittaa myyntiin muihin EU-maihin.

Tunnistusmerkkien tarkoituksena on ainoastaan valvoa, ettei muihin jäsenmaihin kuin Suomeen tai Ruotsiin viedä kalaa, jonka dioksiinipitoisuus ylittää sallitun pitoisuuden. Edes valistuneella, tunnistusmerkeistä tietoisella kuluttajalla ei ole helppoa. Vain ne kala-alan laitokset, joiden tuotteita voidaan viedä ulkomaille, ovat velvoitettuja käyttämään tunnistusmerkkejä tuotteissaan.

Suomalaiset saattavat siis syödä kalaa, jota toisissa EU-maissa pidetään niin myrkyllisenä, ettei sitä saa tuoda niihin ollenkaan.

SUOMI JA RUOTSI SALLIVAT kalastustuotteissa muita EU-maita korkeammat dioksiinipitoisuudet, koska maiden mukaan kalansyönnin terveysvaikutukset ovat dioksiinihaittaa merkittävämmät.

Suomalaisen aikuisväestön suurimpia dioksiininlähteitä ovat Itämerestä pyydetty silakka ja lohi. Pitkäaikaisen altistumisen dioksiinille on eläinkokeissa todettu lisäävän syöpäriskiä sekä aiheuttavan kehityshäiriöitä hampaisiin ja sukuelimiin.

Kysyttäessä, vaikuttaisiko tieto pakkausten tunnistusmerkeistä ja siten kalatuotteen dioksiinipitoisuudesta kuluttajan ostopäätökseen, Vaarala kehottaa tutustumaan Elintarvikeviraston ”tarkkoihin ja kokonaisvaltaisiin tietoihin kalojen dioksiinipitoisuuksista ja syöntisuosituksista”.

www.elintarvikevirasto.fi/index.html?page=1521

www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta

Oona Juutinen