Arvoista viis

Tehokkuus ja talouden liberalisointi jyräävät kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun EU:n perustuslaissa.

JÄNNITYS EU:N PERUSTUSLAIN hyväksymisestä tai hylkäämisestä tiivistyy ympäri Eurooppaa. Keskustelu perustuslain sisällöstä on Suomessa jäänyt tyhjäksi, sillä meitä on pidetty alaikäisinä osallistumaan kansanäänestykseen. EU-jäsenyys on kiistatta edistänyt suomalaista ympäristöpolitiikkaa, mutta sellaisenaan perustuslakiasiakirja jää puutteelliseksi, eikä uusia avauksia ympäristösektorille ole luvassa.

EU:N PERUSTUSLAKITEKSTIN tavoitteisiin on punottu pyrkimys kestävään kehitykseen ja ympäristönsuojelun korkeaan tasoon, mutta niitä ei noteerata itsenäisinä arvoina siinä määrin kuin esimerkiksi ihmisoikeuksia, vapautta, kansanvaltaa tai tasa-arvoa. Oikeusperusta puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön puuttuu.

Varsinaisen ympäristöpolitiikan tavoitteiksi korotetaan ”ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu” sekä ”luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö”.

Tavoitteet on tarkoitus toteuttaa vanhoilla periaatteilla. Kansallisen ympäristöhallinnon toimintaan vaikuttavat voimakkaasti EU:n ympäristöpolitiikan pääperiaatteet eli ennalta ehkäiseminen ja ”saastuttaja maksaa” -periaate sekä periaate, jonka mukaan ympäristövahingot on torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä.

Ympäristöulottuvuutta olisi pitänyt kuitenkin vahvistaa liittämällä perustuslakiin kestävän kehityksen pöytäkirja. Perustuslakiesityksestä puuttuu myös selkeä tavoite edistää kestäviä kulutusja tuotantotapoja. Perustuslaki ei myöskään anna mahdollisuutta vedota ympäristökysymyksissä EU-oikeuteen.

USEAT YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT ovat arvostelleet unionin politiikkaa ja toimintaa määrittelevää osiota. Siinä vaaditaan edelleen maatalouspolitiikan tiivistämistä sekä kauppapolitiikan liberalisointia ympäristön kustannuksella.

Maatalousosioon olisi pitänyt lisätä selkeästi eläinten hyvinvointi, ympäristönsuojelu ja maaseudun kehittäminen. Yhteisessä liikennepolitiikassa puhutaan kyllä liikenteen turvallisuudesta, mutta siinä vaietaan liikenteen päästöjen tai muiden ympäristöhaittojen vähentämisestä. Sen sijaan energiapolitiikassa pyrkimyksenä on suuntautua kohti uusiutuvia energiantuotantomuotoja. Tämä on sentään selvä viesti jäsenmaille tehostaa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua.

Maatalouspolitiikassa päämääränä on tehokkuus, tuottavuus ja rationalisointi, mikä tarkoittaa käytännössä tuotannon siirtämistä Etelä-Euroopan vilja-aittoihin. Lisäksi maatalous liitetään kiinteämmin ”talouteen kokonaisuudessaan” samalla kun toteutetaan maatalouden uusi markkinajärjestely.

PERUSTUSLAIN talous- ja rahapolitiikka eivät tunnusta kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun periaatteellista merkitystä. Voidaankin kysyä, alistetaanko ympäristönsuojelu näin talouskasvulle ja markkinataloudelle.

Esimerkiksi sisämarkkinoita ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa kappaleessa komissio pitää lähtökohtanaan ”jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen kaupan edistämistä, kilpailun edellytysten kehitystä unionissa siltä osin kuin se parantaa yritysten kilpailukykyä ja kulutuksen kasvua unionissa”.

Jo nykyäänkin kestämättömän kulutuksen kasvu ja luonnonvarojen liikakäyttö on jyrkästi ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteen kanssa.

Toisaalta unionin talouspolitiikkaa pitäisi ainakin yleisellä tasolla harjoittaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ympäristöasiat huomioiden, mutta konkreettiset viittaukset perusoikeusasiakirjan ympäristötavoitteisiin ja unionin politiikkaan kestävän kehityksen edistämiseksi puuttuvat.

YLIPÄÄTÄÄN NÄYTTÄÄ SILTÄ, että kestävä kehitys ja ympäristö kokevat murskatappion talouspolitiikan termistölle. Pankki, markkinat, kauppa, kilpailu ja pääoma mainitaan perustuslaissa yhteensä 354 kertaa, kun taas ympäristö ja kestävä kehitys mainitaan yhteensä 38 kertaa.

Vakavin puute on kuitenkin, se että rationaalisiin kuluttajiin vetoavia ohjauskeinoja eli ympäristöverojen asemaa ei edistetä perustuslaissa. EU-mailla on veto-oikeus kaikissa verotusta koskevissa kysymyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisissä veroasioissa ei tulla näkemään myönteistä kehitystä pitkään aikaan. Tilanne on ristiriitainen, sillä taloudelliset ohjauskeinot ja ekologinen verouudistus ovat keskeisimmät keinot Euroopan ympäristökysymysten ratkaisuissa.

www.kansanaanestys.fi

Leo Stranius

Kommentoi Facebookissa
Graffiti HAM
Route Couture