PÄÄKIRJOITUS Pitkä matka lääkäriin

Perhe syötti särkylääkkeitä, mutta silti en päässyt edes kyljelleni.

JÄIN FLUNSSAN TAKIA KOTIIN. Jääkaapilla tunsin viiltävää kipua alaselässäni. Kaaduin sohvalle. Perhe syötti särkylääkkeitä, mutta silti en päässyt edes kyljelleni. Ainoassa siedettävässä asennossani luin lapsille iltasadun ja samoille sijoilleni myöhemmin nukahdin.

Aamuyöllä selkä kramppasi. Soitin sohvaltani kaupungin terveyspalvelunumeroon. Kiertävä kotilääkäri ehtisi antamaan kipuruiskeen kello 10. Terveyspalveluista suositeltiin ambulanssia Malmin sairaalan päivystykseen. Päätin mieluummin sinnitellä lääkärin tuloon asti.

Kivun lisääntyessä tilasin sittenkin ambulanssin. Saavuttuaan paikalle ensihoitajat kertoivat seitsemän tunnin jonosta Malmilla ja kannustivat odottamaan lääkäriä kotisohvalla.

AAMUKAHDEKSALTA PÄÄSIN varaamaan ajan myös omalle terveysasemalle. Fiksu veto, sillä kohta sain terveyspalvelunumerosta kuulla, että kotilääkäri ehtisi käymään aikaisintaan alkuillasta, jos ollenkaan.

Toinen ambulanssi vei minut omalääkärille, jolta sain lähetteen Töölön tapaturma-asemalle. Omalääkärin antamasta pistoksesta unohtui kipulääke, joten sain kärvistellä paareillani vielä parin tunnin ajan ennen kuin kolmas ambulanssi vei minut kunnon hoitoon. Illalla sain itseni joten kuten taksiin ja kotiin potemaan.

KUNTATALOUS SÄÄSTÄÄ JA hallinnonalat vahtivat omia reviireitään. Päivystys ei vedä, koska puolikuntoisia vanhuksia ei kyetä hoitamaan vanhuspalvelujen puolella, kuten pitäisi. Ambulanssista yhteiskunnan osan maksaa Kela, ja siksi niitä kaupungin puolesta saa tilailla vaikka monta.

Aamulla lehdessä kerrottiin pikkupojasta, joka oli odottanut kymmenen tuntia hoitoa korvatulehdukseensa.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu