Uusiutuvalla energialla ulos umpikujasta

EU:n ilmastopolitiikan keinot ovat vähissä.

HELMIKUUSSA VOIMAAN TULLUT Kioton sopimus velvoittaa sen ratifioineet teollisuusmaat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuosina 2008–12. Yhdysvallat ja suuret, nopeasti teollistuvat kolmannen maailman maat eivät ole tehneet päästösitoumuksia, ja aika merkittävien päästövähennysten aloittamiseksi alkaa olla vähissä. Keskustelu vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopolitiikasta on siis jo vauhdissa.

EU-maiden päämiehet sopivat huippukokouksessaan 23. maaliskuuta unionin päästörajoituksista. He päättivät, että päästöjä vähennetään vuoden 1990 tasosta 15–30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Aiemmin edelläkävijänä pidetty Saksa ja sen naapurimaa Itävalta torjuivat ympäristöministerien suosituksen, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä sitouduttaisiin 60–80 prosentin vähennykseen.

EU-komissio puolestaan esitti omassa strategiassaan, ettei konkreettisista päästötavoitteista sovittaisi vielä lainkaan, koska muiden maiden osallistumisesta päästövähennyksiin ei ole varmuutta.

EU:N JOHTAJUUS ILMASTOPOLITIIKASSA näyttää olevan hajanaista ja epäjohdonmukaista. Yksi tärkeimmistä syistä EU:n haparointiin on Yhdysvaltojen sotilaallinen ja taloudellinen ylivoima, joka jatkunee pitkälle tulevaisuuteen – ainakin jos maan nopeasti kasvava velkataakka ei käy kohtuuttomaksi rasitteeksi.

Vahvaa USA:ta on vaikea saada kääntämään kurssiaan, kuten Irakin sota osoittaa, eikä EU:lla ole keinoja painostaa Yhdysvaltoja mukaan ilmastosopimukseen.

EU tuskin saa ainakaan lähivuosina houkuteltua USA:ta mukaan ilmastosopimukseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää näyttää esimerkkiä ja suostutella kolmannen maailman maita päästövähennyksiin.

EUROOPPALAISTEN ILMASTOAKTIVISTIEN ei kannata panna pillejä pussiin, vaikka kamppailu käydäänkin erityisesti Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa. Kun fossiilisten polttoaineiden terveys- ja ympäristöhaitat huomioidaan, hyvin työllistävät ja päästöttömät uusiutuvat energialähteet tarjoavat mahdollisuuden tehdä kestävää ilmastopolitiikkaa, vaikka kaikki maat eivät siihen lähtisikään mukaan.

Eurooppalaiset voivat vaikuttaa Yhdysvaltojen sisäiseen keskusteluun osoittamalla, että uusiutuvat energialähteet ovat myös taloudellisesti tehokas ratkaisu.

Jo nyt useat osavaltiot, osakkeenomistajat, uskonnolliset yhteisöt ja kaupungit ovat ottaneet ennakkoluulottoman kannan ja alkaneet toimia päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi seitsemässä osavaltiossa on lailla säädetty päästörajoitteista, ja yli 150 kaupunkia on sitoutunut rajoittamaan päästöjään.

Johannes Urpelainen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu