Suomen valtio eukalyptusmetsällä

Paikalliset asukkaat vastustavat suomalaisten yritysten puuplantaaseja Brasiliassa.

BOTNIA ON UPM-KYMMENEN, M-Realin ja Metsäliiton omistama yritys. Se ilmoitti 7. maaliskuuta rakentavansa 1,1 miljardin dollarin sellutehtaan Uruguayhin. Tehdas on maan historian suurin teollinen hanke ja kaikkien aikojen suurin suomalainen tehdashanke ulkomailla.

Stora Enson puoliksi omistama Veracel Celulose Etelä-Bahían Eunápoliksessa puolestaan on suurin yksityinen investointi Brasiliassa presidentti Lula da Silvan kaudella.

VERACEL ON TUOTTANUT muhkeat vientitulot suomalaiselle metsäklusterille. Metso-yhtiö toimittaa sellulinjaston, Jaakko Pöyry Group vastaa tehtaan suunnittelusta ja rakentamisesta. Satoja alihankkijoita sisältävä hanke eteni vauhdikkaasti, kunnes työt viime marraskuussa pysähtyivät, ja tehtaan yli 9 000 rakennustyöläistä aloitti viikon kestäneen lakon.

Paikallisen SAK:n, ammattiliittojen keskusjärjestön CUT:n, mukaan lakolla haluttiin turvata perusruokatarpeet, saada pysyvämmät työsuhteet ja turvallisemmat työolot. Lakon tuloksena Veracel nosti aikataulussa pysymisestä maksettavia bonuksia ja loppukorvauksia.

Veracelin tuotannosta yli 95 prosenttia menee vientiin, ja vienti on verovapaata. Myös Botnian suunnitelmissa on tuottaa Uruguayssa sellua raaka-aineeksi eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten paperitehtaiden valmistamalle korkealuokkaiselle wc-paperille. Jos mainonnalla ja markkinoinnilla onnistutaan tuottamaan tarve käyttää paperia veden sijasta, markkinanäkymät esimerkiksi Intiassa ovat huimat.

SUOMEN JA URUGUAYN VALTIOT sopivat kesällä 2004 vapaakauppa-alueesta ja investointisuojasta suomalaisten metsäfirmojen sellutehdashankkeelle. EU:n ja Pohjoismaiden investointipankit tukevat Veracelia, puolet investoinnista on julkisin varoin tuettua lainaa. Valtio myös omistaa Stora Enson äänivallasta 24,3 prosenttia ja Kelan omistusten kautta vielä 9,8 prosenttia lisää.

Sellutehtaiden eukalyptusplantaaseja vastustavat monet, esimerkiksi Brasilian maattomat. He haluavat maa-alan pienviljelijöiden ruoantuotantoon. Maattomien liike MST valtasi vuosi sitten huhtikuussa 25 hehtaaria Veracelin eukalyptustaimikkoa.

”Meidän on pitääksemme itsemme hengissä raivattava tieltä todellinen este eli eukalyptus. Se juo ihmisten vedet joista ja maaperästä, syö mineraalit ruokakasveilta tuottaakseen vessapaperia pohjoisen kuluttajille”, sanoo Walmir Assunção, MST:n Bahían alueen koordinaattori.

”Tärkein tavoitteeni on tehdä lakiehdotus eukalyptuksen laajamittaisen viljelyn kieltämiseksi Bahían osavaltiossa.”

Assunção edustaa työväenpuolue PT:tä Bahian osavaltion parlamentissa. Assunção arvioi, että onnistumismahdollisuudet eukalyptuksen vastaisessa taistelussa ovat vähäiset, koska ”lait viime kädessä vahvistava Bahían kuvernööri on henkilökohtaisesti tukenut eukalyptustaloutta jo vuosia”.

STORA ENSOLLA ei ole ollut yhtenäistä linjaa suhtautumisessaan kansanliikkeeseen. Tähän asti yhtiö ei ole pitänyt itseään osapuolena maanomistuskiistoissa, MST on Veracelin ja Stora Enson mukaan hyökännyt valtauksellaan Brasilian valtiota eikä yhtiötä vastaan.

”Sekä Stora Enso että Veracel tukevat Brasilian hallituksen politiikkaa maattomiin liittyvissä kysymyksissä”, sanoo Kaisa Tarna Stora Ensosta. Tarnan tämänhetkisenä työtehtävänä on seurata, että Veracelin kestävän kehityksen strategia toimii käytännössä.

Vuoden 2004 valtauksen jälkeen Veracel lisäsi lahjoituksiaan paikalliselle poliisille (policía militar), kerrotaan yhtiön internetsivuilla. Veracel lahjoittaa poliisille muun muassa autoja ja tiloja.

Poliisipäällikkö Antônio Jorge Ribeiro de Santana kiittelee rahoista ”Tiedämme, että Veracelilla on tärkeä rooli alueen kehittämisessä, ja kiinnitämme paljon huomiota aisoissa pidettäviin asioihin, kuten ihmisten kerääntymiseen Itapebiin ja Barrolândiaan.”

Itapebissä ja Barrolândiassa sijaitsevat Veracelin tehdas ja toimisto. Tarnan mukaan lahjoitukset poliisille ovat osa Brasilian kehityspankin rahoittamaa Social investment -ohjelmaa.

Stora Enso ei maailman mittakaavassa kuitenkaan ole suurten metsäfirmojen pahimmasta päästä. Se haluaa olla esimerkki parhaasta mahdollisesta tavasta toteuttaa eukalyptusplantaasin ja sellutehtaan konsepti. Yhtiö myöntääkin, että Veraceliin liittyy paljon sellaista kulttuurisen erilaisuuden kohtaamista, esimerkiksi maattomien toiminta, johon Veracelilla ei ole ollut valmiuksia.

MAATTOMIEN LISÄKSI Veracelia arvostelevat kansalaisjärjestöt. Useat brasilialaiset kansalaisjärjestöt ovat mukana Vihreän aavikon vastaisessa verkostossa (Alert against the Green Desert). Verkoston selvityksen mukaan 64 prosenttia alueen väestöstä elää kurjuudessa. Kadulla asuvien lasten määrä, prostituutio ja huumeidenkäyttö ovat kasvaneet räjähdysmäisesti Veracelin tultua Eunápolikseen. Tienvarsiin ja kaupungin laidoille on yhdessä vuodessa syntynyt uusia hökkelikyliä. Kaupunkislummeista puuttuvat peruspalvelut, ja kulkutaudit, kuten tuberkuloosi, leviävät niissä.

Stora Enso ei tyydy kansalaisjärjestöjen ilmoittamiin tuloksiin: YK:n kehitysohjelma UNDP ryhtyy arvioimaan Veracelin sosio-ekonomisia vaikutuksia alueella, ja selvityksen rahoittaa Stora Enso.

Stora Enso ja Botnia eivät ole Etelä-Amerikassa yksin, ja mikäli ne eivät olisi siellä, paikalla olisi luultavasti joku muu. Tai sitten ei. Mutta myös nuo muut tarvitsisivat rahoituksen ja suotuisan poliittisen ilmapiirin aloittaakseen toimintansa.

Lisää Brasilian maattomista täällä, jutussa Maata maattomille, joka on lehden sivuilla 20–21.

Markus Kröger

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu