Suljettu Nepal

Kylmä ei tunnu haittaavan ketään, sumun keskeltä kuuluu vasaroiden rytmikäs kilke varhain ennen naapurin kukon aamuharjoituksia.

LAAKSOSSA ON AAMUISIN vielä runsaasti kosteutta, vuoria ei näy nimeksikään. Ei ole vielä kesä, hyvä jos kevät. Kylmä ei tunnu haittaavan ketään, sumun keskeltä kuuluu vasaroiden rytmikäs kilke varhain ennen naapurin kukon aamuharjoituksia.

Unelmat kohoavat nopeaa tahtia kiinni toistensa kylkiin, muokkautuvat hiekasta ja tiilestä, kasvavat pinta-alaltaan pieniksi, mutta kerros kerrokselta laajeneviksi talomuureiksi. Täällä vain köyhimmät kulkevat täyteen ahdetuissa busseissa ja ”halpoja” autolainoja mainostetaan kuin kappaletta paremmasta elämästä. Bussien rahastajapojat huutelevat omaa barabbabarabba-loruaan tuktuk-kuskien kiillottaessa kaasulla toimivia kolmirenkaisiaan. Please horn! lukee jokaisen vähänkin isomman menopelin perässä. Sävelvalikoimaa riittää ja volyymi on säädetty niin, että ääni kuuluu jumalille asti.

KATMANDUN ELI KANTIPURIN, rauhan kaupungin, kaduilla on kulkenut sotilaita jo jonkin aikaa. He pitävät vartioitaan kadunkulmissa ja partioivat viidestä seitsemään hengen ryhminä kaupunkiin johtavien teiden varsilla. Raskaasti aseistettuja hiekkasäkkipesäkkeitä on tasaisin välein Katmandun ja Bhaktapurin ja Patanin kaupunkien välillä. Ihmiset pelkäävät omaistensa puolesta, joku on ihmisoikeustaistelija, toinen opiskelija ja kolmas jo kadoksissa. Ympärilläni huokuu hiljainen epätoivo.

Elämä kulkee näennäisesti normaalilla raiteella, mutta poikkeustila jatkuu yhä. Koulujen kesälomat alkoivat 20. maaliskuuta ja Katmandun ulkopuolinen Nepal on ollut suljettuna siitä asti.

Maolaississien tiesulut jatkuvat taas, kuulemma kaksi viikkoa tällä kertaa. Liikkuminen on mahdotonta, lentokoneet kyllä lentävät päivittäin maan sisäreittejä, mutta ei kolmen euron päiväpalkalla ole varaa lentää 150 kilometrin matkaa katsomaan sukulaisiaan ja maksaa siitä 52 euroa menosta, toiset tulosta. Lentokone on kuitenkin ainut keino liikkua, tiet ovat suljettuina Katmandun ulkopuolella ja tietojen saaminen laaksoon tai sieltä pois on hankalaa. Katmandu ei enää ole yhtä ympäröivän Nepalin kanssa. Nepal is bandha, Nepal on suljettu.

TIENVARSIA KORISTAA paheneva työttömyys, yhä useammat ihmiset istuskelevat sinisissä minitraktoreissaan toistensa juttuseurana, odottavat päivän ensimmäistä pestiä. Riisiä, bambua tai tiiltä, kaikkea mitä normaalisti liikutellaan paljon paikasta toiseen, ostetaan nyt pienissä erissä. Myös hedelmäkauppiaat saavat poliittisen ilmapiirin muutoksesta osansa, eikä taksikuskeillakaan ole helppoa. Bensan hinta on korkealla, eikä sipulikilo maksanut kuukausi sitten näin paljon. Rahapussien suut pidetään nyt tiukasti kiinni, harvalla on näin epävarmassa tilanteessa halua ostaa tai rakentaa uutta. Turisteja on vähän eikä raha liiku.

Tummuvasta illasta kantautuu haitaripianon kaipaava ääni, koirat vastaavat ilmeisesti tuttuun kertosäkeeseen ja naapurin tyttö pesee vielä viimeisiä illallisastioita. Verhot vedetään ikkunoihin ja ihmiset käyvät nukkumaan.

Lasse Palosaari on helsinkiläinen valokuvauksen opiskelija. Hän vieraili Nepalissa kuuden viikon ajan tammi- ja helmikuussa.

Lasse Palosaari

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu