Teinien aivot lomalla

Teini-iän ailahtelut eivät johdu hormoneista, vaan aivojen kehittymisestä.

TERVEYSTIEDON OPETTAJAT rauhoittelevat joka vuosi teini-ikäisiä siitä, että murkkuiän ahdistus on ihan normaalia. Keskittymiskyky on hukassa ja itku herkässä. Mielessä pyörii seksi, mutta onneksi masturboiminen on ihan ookoo. Hormoneistahan siinä on kyse.

HORMONIT MUUTTAVAT erityisesti kehoa. Estrogeeni saa tyttöjen vartalon rasvan kerääntymään uusiin paikkoihin ja kohdun ja rinnat kasvamaan. Pojille testosteroni kasvattaa vartalon massaa ja lisää karvoitusta. Hormonaalinen kehitys tuo kasapäin rahaa kosmetiikkayrityksille, kun teinien kainalot alkavat kaivata deodoranttia ja iho finnivoiteita. Hormonit vaikuttavat siihen, että teini-ikäiset tulevat puberteetin aikana sukukypsiksi.

Hormonit liittyvät myös teini-ikäisten lisääntyvään unen tarpeeseen. Kasvuhormonia erittyy nukkuessa, erityisesti syvän unen vaiheessa. Jos uni jää pitkään liian niukaksi, lapsi kasvaa pituutta vähemmän kuin kunnon nukkuja.

Myös teineille tyypillistä käyttäytymistä on perinteisesti pidetty hormonien aiheuttamana. Päihteiden kokeilu, aamuun asti bilettäminen ja varomattomat petipuuhat ovat teinien heiniä. Itsesuojeluvaisto teineiltä tuntuu puuttuvan kokonaan. Teini-ikäiset osaavat revitellä, ottaa riskejä ja rikkoa auktoriteettien ja sovinnaisuuden rajoja. Näkökulmasta riippuen tämä on joko hyvä tai huono asia. Villeistä bileistä seuraa joskus hyvä mieli, toisinaan vatsahuuhtelu tai katumuspillereiden tarve.

YHDYSVALTALAISTEN JA kanadalaisten tutkimusryhmien mukaan teini-ikäisille tyypillinen käytös ei ehkä johdukaan hormoneista. Aikaisemmin uskottiin, että aivot ovat pitkälle kehittyneet teini-ikään mennessä. Kalifornian yliopiston tutkijat ovat saaneet magneettikuvauksissa selville, että aivojen kehitys jatkuu jopa kaksikymppiseksi asti.

Uusi löydös viittaa siihen, että teinien käyttäytymisen taustalla eivät ole hormonit, vaan aivojen kehitys. Kirjassaan The Truth About Hormones (”Totuus hormoneista”), englantilainen tietokirjailija Vivienne Parry esittää, että murkkujen ailahteleva käytös johtuu aivojen kehitysvaiheista, jotka ovat täysin irrallaan hormoneista.

Puberteetissa tapahtuu kaksi aivojen kehittymisen perusasiaa samaan aikaan. Ensiksikin myeliini, rasvainen eristysaine, yhdistyy hermosyyn viejähaarakkeeseen, joka on hermoston pääratoja: viestien kuljettaminen hermostossa nopeutuu.

Toinen kehitys liittyy hermoyhteyksiin. Lapsuudessa hermoyhteydet kasvavat aivokuoressa vauhdilla, ja 10–12-vuotiaille erityisen nopeasti. Kasvupyrähdyksen jälkeen hermoyhteydet alkavat juuri teini-iässä vähentyä hurjaa vauhtia. Tämä osa aivoja säätelee tehtävien toimeenpanoa ja sitä tarvitaan esimerkiksi suunnitteluun ja itsehillintään.

PUBERTEETIN AIKANA tapahtuvat muutokset vaikuttavat Parryn mukaan erityisesti motivaatioon ja tunteellisuuteen.Seurauksena on mielialavaihteluja, ristiriitoja auktoriteettien kanssa ja riskinottoa. Testosteroni ei olekaan ainoa syy riskinottamiseen, vaan varsinaisesti kysymys on kehittyvien aivojen kykenemättömyydestä arvioida riskejä.

Tutkimustulokset selittäisivät esimerkiksi jännitystä kaipaavien nuortenalttiutta joutua liikenneonnettomuuksiin ja toisinaan varsin varomattomaan seksikäyttäytymiseen. Jos petipuuhat ovat mielessä joka toinen hetki ja turha järkeily aivojen kehittymisen takia lomalla, voi lopputuloksen arvata.

Parry toteaa, ettei korkean testosteronin ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä ole yhteyttä. Joidenkin tutkijoiden mukaan väkivalta lisääntyy ryhmäpaineen, ei niinkään hormoneiden takia.

Suurin syy teini-ikäisten väkivaltaisuuteen voikin olla köyhyys. Jos tulevaisuus näyttää joka tapauksessa ankealta, kynnys ottaa riskejä laskee.

TEINITYTÖT OVAT USEIN yhtä villejä kuin pojat, joidenkin mukaan jopa rämäpäisempiä. Tämä viittaa siihen, ettei testosteroni, jota tytöillä on poikia runsaasti vähemmän, ole syynä käyttäytymiseen.

Aivokuoren kehitys on Parryn mukaan syynä myös teinien itsekeskeisyyteen. Kun aivot kehittyvät, toisten tunteita on vaikea tunnistaa. Kun teineille näytetään kasvokuvia, tunteiden kuvailu on 20 prosenttia heikompaa kuin muilla ihmisillä.

Empaattisuus palaa 18 ikävuoteen mennessä takaisin. Muutokset aivoissa voivat siis olla selitys myös sille, miksi teinit ottavat kaiken niin herkästi itseensä ja jaksavat velloa itsesäälissä loputtomasti.

UUDET LÖYDÖKSET OVAT merkittäviä, mutta tutkijoiden mukaan löydösten tulkinta jatkuu vielä pitkään. Ehkä teini-ikäisten aivoista on enemmän varmaa tutkimustietoa siinä vaiheessa, kun nyt taaperoiässä olevat kokevat ensisuudelmiaan.

Vivienne Parry: The Truth About Hormones. Atlantic Books 2005. John McCrone: Rebels with a Cause. New Scientist 2000.

Anna-Reetta Korhonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu