POLIITTINEN ELÄIN Sumatrantiikeri

Tiikeri on kissaeläinten heimon kookkain laji.

TIIKERI (Panthera tigris) on kissaeläinten heimon kookkain laji. Suurimmat yksilöt voivat painaa 300 kiloa ja olla säkäkorkeudeltaan metrin. Tiikerit jaetaan nykyään viiteen alalajiin: siperian-, intian-, kiinan-, indokiinan- ja sumatrantiikeriin.

Tiikerit ovat yksineläjiä ja myös saalistavat yksin. Tiheän kasvillisuuden alueilla viihtyvä tiikeri on puhdas lihansyöjä, ja sen tyypillisiä saaliseläimiä ovat villisiat ja peurat. Tiikeri tulee sukukypsäksi kolmen neljän vuoden iässä ja voi elää 16-vuotiaaksi.

Tiikereiden määrä on ihmisen vaikutuksesta pudonnut yli 100 000 yksilöstä 5 000–7 000 yksilöön, ja koko lajia uhkaa sukupuutto. Kolme alalajia on jo siirtynyt autuaammille metsästysmaille: Keski-Aasiassa ja Euroopassakin esiintynyt kaspiantiikeri katosi 1970-luvulla, indonesialaiset jaavan- ja balintiikerit 1980- ja 1940-luvulla.

Sumatrantiikeri (Panthera tigris sumatrae) on pienin elossa olevista alalajeista. Sumatralla tiikereitä arvioidaan olevan jäljellä enää 400–500.

Sumatrantiikeriä ajavat sukupuuttoon salametsästys ja metsien häviäminen. Sumatrantiikerien tärkein elinympäristö – alankosademetsät – ovat pahasti pirstoutumassa, ja tiikerit häviävät arviolta kymmenessä vuodessa. Indonesian Riaussa toimivat maailman suurimmat sellutehtaat, jotka suomalaisfirmat ovat rakentaneet 1980- ja 90-luvulla, osin Suomen valtion vientitakuilla. Tehtaat toimivat hävittäen tärkeitä tiikerimetsiä.

Metsäjätti UPM on vuodesta 1997 ostanut sellua, jonka raaka-aine tulee tiikerien asuinalueilta. Tiikerin elinympäristöä päätyy Suomeen myös puutarhahuonekaluina: jalopuista esimerkiksi meranti ja keruing tulevat Kaakkois-Aasian sademetsistä.

Kirjoittaja on Maan ystävien metsäryhmän jäsen.

Otto Miettinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu