Huviretki reunalle on huviretki ytimeen

Vyöhyke on inhimillisyytemme tavoittamattomissa oleva vieras alue.

VYÖHYKE ON INHIMILLISYYTEMME tavoittamattomissa oleva vieras alue. Se on täydellinen toiseus, joka katselee meitä meidän katsellessamme sitä – viimeinen valkoinen alue kartalla. Hirviöiden maa. Se voi olla onnettomuus, muukalaisten vierailun jälkeensä jättämä joutomaa, tai kenties se on tuo vierailu itse. Olennaista on, miten meidän yhteisömme kohtaavat vyöhykkeen ja muuttuvat sen mukana.

Vyöhyke on myös myytti jostain ylimaallisesta, luotu pelottamaan ja pitämään meitä kurissa. Me kuljemme vyöhykkeellä toistaen tyhjiä rituaaleja, koska uskomme, että se muuten tuhoaa inhimillisen järjestyksemme. Vääjäämättömällä voimalla myytti kuitenkin muodostuu uhkaksi sen luoneelle järjestykselle. Näin järjestyksen syrjimät ja sen tukijat kulkevat vyöhykkeellä saman kauhun vallassa.

Arkadi ja Boris Strugatski loivat idean vyöhykkeestä teoksessaan Stalker: Huviretki tienpientarelle (WSOY 1982, alkuteos 1972). Andrei Tarkovskin elokuva Stalker (1979) teki vyöhykkeen tunnetuksi, mutta aivan uudessa muodossa. Muukalaisten vierailu oli muuttunut selittämättömäksi matkaksi myyteissä, vallassa, ihmisyydessä itsessään, katsojasta riippuen. Tässä moninaisuudessa on vyöhykkeen ydin, mahdollisuus ajatella aidosti uudelleen.

Työryhmän Vyöhyke – esitys joka ympäröi sinut ja kutsuu tuntemattomille alueille saa ensi-iltansa 6.5. kello 19 Puoli-Q:ssa, Tunturikatu 16, Helsinki. Muut esitykset 8., 11., 12., 14., 15., 18., 19., 21. ja 22.5.

Ville Lähde

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu