LEVYT Tönijä on sokea myyrä

Etsiminen kannattaa.

SOUNDTRACKINÄ Boomhauerin uusi levy voisi sijoittua seuraaviin tapahtumiin: Perjantaini alkaa epävirallisesta luokkakokouksesta, jossa yläasteystävät kokoontuvat vuosien jälkeen. Heidän kanssaan tutustuin päihteisiin, Sidiin & Nancyyn ja maalasin huoneeni mustaksi. Muistot saavat minut surulliseksi. Onneksi olen sopinut tapaavani myöhempien aikojen ystäväni ja pääsen pois näistä omenaviininhajuisista juhlista. Baarissa on yllätyksekseni mahtava bändi lavalla. Kas kummaa, oma kulta on saapunut paikalle, vaikka sanoi olevansa kotona koko illan… Yöllä hoipumme yhdessä kotiin ja nukahdamme sohvalle. (HH)

Boomhauer: Me think OK! Stupido Records 2005.

Kolme tähteä.

KEHNON PÄIVÄN JÄLKEEN mies kellahtaa yksiönsä sängylle, mutta muistaakin pyykkivuoronsa. Pesutuvassa mies kohtaa pesukoneen ja – mikä ihme! – kauniin tytön. Mies jättää pyykit pyörimään ja juoksee tytön hymystä ilahtuneena yhdeksänteen kerrokseen. Ovella hän törmää ystäviinsä, joiden kanssa ryhtyy muistelemaan armeija-, fudis- ja muita jätkäjuttuja. Myöhemmin mies ryntää pesutuvalle ja löytää vaatteensa ripoteltuina pitkin lattiaa. Kuin Hannu ja Kerttu hän lähtee seuraamaan pyykkivanaa. Saahan tästä taas kerrottavaa jätkille, mies ajattelee vanan päässä, tytön asunnon ovella. (HH)

Sweatmaster: Tom Tom Bullet. Bad Afro Records 2005.

Neljä tähteä.

MYRSKYÄÄ. Kadut tulvivat vettä. Ihmiset juoksevat, vaikka vettä on jo kainaloissa. Pieni kissa on kiivennyt parvekkeen kukkalaatikkoon. Se miukuu surkeasti. Vesimassassa kelluu kasseja ja parvekkeilta karanneita muovituoleja. Sade yltyy. Rääsyihin kietoutunut jättiläishirviö astuu talon takaa kadulle. Sen kulkiessa mutaista vettä roiskuu talojen katoille. Otus huomaa kissan parvekelaatikossa ja nappaa sen. Hirviön rääsyissä kissan liikkeet näkyvät omituisena nykimisenä. Otus astelee tyynesti pitkin tulvivaa katua ja kääntyy kulman taakse. Sataa aina vain. (HH)

Sergio: Swords.Verdura Records 2005.

Kaksi ja puoli tähteä.

MAKAAN HEINIKOSSA. Aurinko paistaa, en muista missä olen. Kuulen kirkonkellojen soivan kylältä, tiedän olevani turvassa. Pilvet lipuvat ohitseni. Herään tunteja myöhemmin kun on jo tullut hämärää. Yhtäkkiä maa allani tuntuu pettävän, tipun jonnekin. Minua pelottaa. Tunnen, että jokin työntää minua eteenpäin pitkin multaista käytävää. Kun kierähdän kyljelleni, huomaan, että tönijä on sokea myyrä. Päädyn keskelle avaraa pesää. Myyrä katsoo minua sokeilla silmillään ja sanoo: ”Tahdon nähdä auringon.” Nyökkään sille. En tiedä vielä mitä voin tehdä, mutta myyrä on nyt ystäväni. Aion tehdä parhaani. (HH)

All Stars: Older Slower Softer. American Brothers 2005.

Viisi tähteä.

LAU-TAITEILIJANIMEN takana lymyilee Lauri Järvilehto. Heppu on säveltänyt melkoisen sekamelskan poppia, jazzia ja elektronista pulputusta. Tässä tapauksessa tosin eestaas-poukkoilu on levyn ongelma, ja punainen lanka tuntuu olevan pahasti hakusessa. LAU on ottanut vaikutteita vähän joka suunnasta eikä häpeile sitä. Levyn herkulliset kohokohdat tahtovat kadota kaaoksen keskelle. Onko kaikki ideat aina mahdutettava samalle levylle? (JT )

LAU: All This Instead. Terra Recordings 2005.

Kolme tähteä.

TAITEILIJANIMEN LAU NAU takana puolestaan lymyilee Laura Naukkarinen. Parinkymmenen itse soitetun instrumentin ja muutaman vierailevan tähden voimin soitettu levy sitoo yhteen mukavasti kansanlaulujen perinteen ja tunnelmoivan chillailun. Naukkarinen on ammentanut vaikutteita historiasta, mutta on tainnut myös kuunnella islantilaista Sigur Rosia ja Múmia. Eteerinen laulu tekee suomenkielisen tekstin kuuntelemisen hankalaksi ja laulu sulautuu toistuvasti taustaan, yhdeksi instrumentiksi muiden joukkoon. (JT )

Lau Nau: Kuutarha. Locust music 2005.

Kolme ja puoli tähteä.

’KANSANPERINTEESTÄ AMMENTAA myös Kimmo Pohjonen. Isolla kauhalla. Pohjonen on edennyt uuteen suuntaan levyllään Uumen, juuri siihen suuntaan, jota olen toivonut. Tällä kertaa efektien ja styrkkarien läpi pusketun haitarin kaveriksi on tälläytynyt rummut. Niitä paukuttaa ranskalainen Eric Echampard. Täysin improvisaationa tuotettu levy yhdistää šamanistisen pirunpalkeiden manaamisen jazzkannutteluun ja tulee samalla luoneeksi jotain ennenkuulumatonta. Tätä levyä on mahdotonta kuunnella taustamusiikkina, se vie koko käden. (JT )

Kimmo Pohjonen & Eric Echampard: Uumen. Rockadillo 2005.

Viisi tähteä.

HERRAT LEPISTÖ JA ROUSKU ovat tullet hämmentäneeksi melkoisen fuusiopuuron. Mukajazz poukkoilee iloisesti ja ennakkoluulottomasti jossain jazzin ja elektronisen kohelluksen sekä dubfunkin tietämillä. Tämä alku- ja loppuspiikkejä lukuun ottamatta instrumentaalilätty näyttää myös toteen vanhan totuuden. Hyvä musiikki on hyvää tyylilajista riippumatta. Levyllä on pari juitsua klassista musiikkia Mukajazz-sovituksina. Levyn ainoa isompi vika taitaakin olla saatavuus: omakustannetta myyvät lähinnä erikois- ja nettilevykaupat. Etsiminen kannattaa.(JT )

Mukajazz: Mukajazz. Omakustanne 2005.

Neljä tähteä.

Hannele Huhtala & Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu