Francoismin muistomerkillä

San Lorenzo de el Escorial lähellä Madridia ei ole mikä tahansa tuppukylä.

SAN LORENZO DE EL ESCORIAL lähellä Madridia ei ole mikä tahansa tuppukylä. Espanjan kuningasperheen perinteistä kesänviettopaikkaa varjostaa muutaman kilometrin päässä kohoava valtava, 150 metrin korkuinen kiviristi. Se vartioi lähitienoon vuoristoista maastoa.

Ristin juurella, Valle de los Caídosissa eli kaatuneiden laaksossa, vasemmistovangit ja muut toisinajattelijat louhivat sisällissodan jälkeen 16 vuoden ajan syvälle kallioon basilikaa – osa heistä menehtyi työhön. Ironista kyllä, he rakensivat basilikan ”sisällissodan uhrien muistoksi”. Nyt ristin alla makaa Espanjan monivuotinen diktaattori Generalísimo Francisco Franco.

MARRASKUUN 20.PÄIVÄNÄ tulee kuluneeksi 30 vuotta Francon kuolemasta. Diktaattori hallitsi Espanjaa väkivaltaisella otteellaan lähes 40 vuotta. Suurimmalle osalle mahtipontinen mausoleumi on karmiva jäänne menneestä, mutta erityisesti Francon kuoleman vuosipäivän alla Valle de los Caídosissa käy tuhansia ihmisiä pyhiinvaellusmatkalla, kadotetun kenraalinsa ja marttyyriksi nostetun Falangi-puolueen perustajan José Antonion haudoilla.

Viime syksynä Espanjan uusi sosialistihallitus yritti hillitä Francon kuolinpäivän juhlallisuuksia ja vaati niiden sujuvan mausoleumin aukioloaikojen puitteissa. Se ei estänyt 8 000 ihmistä osallistumasta seremonioihin. Muutenkaan Falangi ei suostu hiljenemään. Se järjestää patriotismin nimissä avoimen ulkomaalaisvastaisia mielenosoituksia.

VALLE DE LOS CAÍDOS on harvalle ihan tavallinen turistikohde. Ristin juurelle kulkevan köysiradan vaunua, funicularia, odoteltaessa kärsimätön nuorimies yrittää keventää tunnelmaa nostamalla kätensä fasistitervehdykseen. Muiden odottajien hermostunutta naurua säestää vain luihin asti puskeva tuuli. Ennen 1970-luvun puoliväliä syntyneille muistot voivat olla vitsejä vahvempia.

Yhdentyneessä Euroopassa isoa osaa näyttelevä Espanja ei vielä ole sinut menneisyytensä kanssa. Francon aikakausi on haudattu, kuten pääosan esittäjänsäkin, mutta menneisyyden haamut vaeltelevat edelleen falangistien tunnuskuvina valtion omistamissa rakennuksissa, Francon näköispatsaissa ja tietenkin Valle de los Caídosin monumentaalisissa rakennelmissa. Madrileñot tosin vapautuivat omasta patsaastaan, kun hallitus siirsi sen yöllisessä operaatiossa joitakin viikkoja sitten.

Ydinkysymys on, hävittääkö diktatuurin merkit vai antaako niiden säilyä. Espanjassa mietitään edelleen, onko francoismi osa historiaa vai aikakausi, jonka olemassaolosta tulisi vaieta.

Milka Sauvala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu