Rauhaa rajoilta

Lukuaika: 2 minuuttia

Rauhaa rajoilta

Israelilaiskylä Neve Shalom pitää sitkeästi puoliaan.

NEVE SHALOM, ISRAEL. Lähi-idän rauhanneuvottelut tulevat ja menevät. Neve Shalomissa eli Wahat al-Salamissa juutalaisten ja arabien rauhanomaista rinnakkaiseloa on kokeiltu yli kolme vuosikymmentä. Rauhankylässä asuu 50 perhettä. Puolet heistä on juutalaisia, puolet israelinarabeja. Näkymä kylän asfaltoidulta pääkadulta voisi olla suomalaiselta omakotitaloalueelta – jos palmuja, oliivipuita ja siellä täällä vastaantulevia uima-altaita ei ota lukuun. Kun kääntyy poispäin rinnettä täplittävistä elementtitaloista, edessä avautuu vehmas Aijalonin laakso. Sen pohjalla kulkee Israelin ja miehitetyn Länsirannan rajalinja.

Neve Shalomissa asuu arkkitehteja, lääkäreitä, opettajia ja sosiaalityöntekijöitä. Monet käyvät Tel Avivissa tai Jerusalemissa töissä. ”Länsirannan palestiinalaispakolaisten olisi mahdoton sopeutua tänne, elintasokuilu on liian suuri”, sanoo Howard Shippin, kylän tiedottaja.

Ei Neve Shalomia voi juppikyläksikään haukkua. Kylän kantava voima on rauhanidealismi. Lääkärit ja sairaanhoitajat käyvät Länsirannan puolella toimittamassa lääkeapua palestiinalaiskyliin. Neve Shalomin kaksikielisessä peruskoulussa vietetään joulua, hanukkaa ja ramadania. Koulussa käy oppilaita myös lähiseudun arabikylistä. ”Kolmen uskonnon pyhäpäivien takia tuntuu, ettei meille jää tarpeeksi aikaa opetukseen”, Shippin naurahtaa.

KOLMEN KIRJAUSKONNON yhteisistä juurista kiinnostunut dominikaanimunkki Bruno Hussar (1911– 96) perusti Neve Shalomin vuonna 1972 läheiseltä trappistiluostarilta saamilleen maille. Kun englantilaissyntyinen Shippin ja hänen juutalaisvaimonsa 1980-luvulla muuttivat kylään, vedestä ja sähköstä ei ollut tietoakaan. Kirjallisuudenopintonsa Exeterissä Isossa-Britanniassa kesken jättänyt Shippin sai opetella asumaan puuhökkelissä ja tarpomaan talvet mutavellissä. 48-vuotias Shippin on työskennellyt Neve Shalomissa puutarhurina, tietotekniikkavastaavana ja nyt tiedottajana.

NYKYÄÄN RAUHANKYLÄ on merkitty karttoihin ja tienviittoihin. Suunnitelmissa on laajentua lähivuosina 140 perheen yhteisöksi. Edessä on paperisota koko hankkeeseen epäluuloisesti suhtautuvan valtion kanssa. 1990-luvun lopussa Israelin armeijan terrorisminvastaisen yksikön veteraanit halusivat perustaa oman asutuskeskuksensa Neve Shalomin ympärille ja omia sen kyläoikeudet. Shippin muistelee käyntiä silloisen infrastruktuuri-ministeri Ariel Sharonin puheilla.

”Sharon ilmaisi tunteenomaisesti huolensa Neve Shalomin muuttumisesta arabikyläksi. Hän haavoittui vuoden 1948 sodassa juuri Aijalonin laaksossa.” Pitkän kamppailun jälkeen rauhankylä sai pitää kyläoikeutensa.

Neve Shalomin School for Peace keskittyy aikuisten rauhankasvatukseen. Tutkimusjohtaja Rafiq Halabin mukaan keskusteluissa nostetaan pöydälle vaikeat kysymykset lähihistorian kipupisteistä itsemurhaiskuihin. Halabi on havainnut, että itseään rauhanhenkisinä vasemmistoliberaaleina pitävillä voi olla paljon tekemistä juutalaisen identiteettinsä ja ennakkoluulojensa kanssa. ”Juutalaisten täytyy hyväksyä palestiinalaiset palestiinalaisina, ei pelkästään ’hyvinä arabeina’.”

RAUHANKOULUN KURSSEILLE on vuosien varrella osallistunut yli 40 000 ihmistä. Työpajoja on suunnattu erityisesti opettajille ja toimittajille. Piskuisen Neve Shalomin vaikutus Israelin kehitykseen ei siis välttämättä jää aivan pieneksi. Ainakin kylä on tärkeä henkireikä. Oikeistoisraelilaiset muuttavat Länsirannan juutalaissiirtokuntiin. Kibbutsiliikkeen alamäen jälkeen vasemmistolaisilta on puuttunut vastaava mahdollisuus toteuttaaaatettaan käytännössä. Neve Shalomin varaan ei silti kannata laskea. Sinne on pitkät jonot.

Jani Saxell

  • 9.9.2009