Paikallisraha tukisi alueiden Eurooppaa

Virallisia valuuttoja täydentävä alueraha auttaa maksamaan palkkoja ja luomaan työpaikkoja.

UUSLIBERALISMIN OPEILLE uskolliset talouden asiantuntijat neuvovat maita ja maiden osia sopeutumaan pallonlaajuiseen kapitalismiin heikentämällä julkista sektoria ja alentamalla työvoimakustannuksia. Kuntien mahdollisuus kehittää hyvinvointipalveluja tuntuu vain kapenevan. Sosiaalityössä ja ympäristönsuojelussa riittäisi työtä, mutta rahoitusta ei ole.

Irlantilaisen taloustieteilijän Richard Douthwaiten mielestä paikallisraha on avain hyvinvointiin ja yhteisöjen vahvistumiseen. Uudet rinnakkaiset rahajärjestelmät voivat irrottaa alueet – vaikkapa kunnat – maailmantalouden heilahteluista.

ESIMERKIKSI ARGENTIINASSA paikallisrahat ovat luoneet työttömyyden ja köyhyyden riivaamilla alueilla turvaverkon miljoonille ihmisille. Japanissa monet vanhukset suosivat vanhainkotien sijaan palveluita, joissa maksuvälineenä on fureai kippu -yhteisöraha. Ithacassa, New Yorkin osavaltiossa, tuotteita ja palveluja kaupataan paikallisella paperirahalla, joka tunnetaan nimellä Ithaca hours.

Osa paikallisrahoista on kuntien liikkeelle laskemia. Ihmiset voivat maksaa kunnallisia maksuja ja veroja paikallisrahalla ja kunta voi rahoittaa sillä tarjoamiaan palveluja. Näin kunnat ovat onnistuneet työllistämään ihmisiä hyvin tehokkaasti.

Paikallisrahaa voi painaa tarvittavan määrän, ja koska se ei ole vaihdettava valuutta, rahan arvo ei voi romahtaa.

Paikallisten täydentävien rahajärjestelmien suosio onkin kasvanut nopeasti. Vielä vuonna 1990 maailmalla oli alle sata täydentävää rahajärjestelmää, nyt niitä on pari tuhatta.

RICHARD DOUTHWAITE on yksi paikallisten rahajärjestelmien tunnetuimmista puolestapuhujista. ”Haluan nähdä alueiden Euroopan, jossa kullakin alueella on oma valuutta”, hän visioi.

EU:lta puuttuvat toimivat keinot vastata korkean työttömyyden seurauksiin ja talouden heilahteluihin.

EU:n läheisyysperiaate toteutuisi Douthwaiten mukaan huomattavasti paremmin, jos alueilla olisi käytössä omat valuutat. Suurempi omavaraisuus vähentäisi alueiden tarvetta kilpailla yhä matalammilla tuotantokustannuksilla yritysten houkuttelemiseksi, työttömyyttä pystyttäisiin vähentämään ja poismuuttoa hillitsemään. Samalla alueiden hallinnot voisivat muuttaa talouttaan ekologisesti kestävämmiksi ilman kilpailukyvyn menetyksen pelkoa.

Douthwaiten mielestä kuntien ja alueiden taloudellisen omavaraisuuden kasvattaminen ei merkitse maailmantaloudesta eristäytymistä vaan tasapainoa. ”Jos ei ole voimakasta paikallistaloutta, ihmiset ovat täysin globaalin talouden armoilla”, hän painottaa. ”Paikallisesti on voitava huolehtia ruoasta, vaatteista ja asunnoista, ja yhteisöillä on oltava omat energiaresurssit. Ylellisemmillä ja monimutkaisemmilla tuotteilla voidaan käydä kauppaa muun maailman kanssa.”

MYÖS YKSI EURON pääarkkitehdeista, belgialainen Bernard Lietaer, keskittyy nykyisin edistämään paikallisrahaa. Hän katsoo, ettei vanha teollisen ajan rahajärjestelmä sovellu informaatioaikaan. Monet viimeaikaiset talouskriisit ovat osoitus tästä.

Lietaerin mukaan paras tapa vastata jälkiteolliseen muutokseen on edistää inhimillistä luovuutta. Yksi keino ovat uudet rahajärjestelmät, koska niillä voidaan taata toimeentulo monenlaisen työn tekijöille, vaikkapa opiskelijoille.

Richard Douthwaite sanoo, että omista valuutoistaan luopuneilla kansallisilla hallituksilla ei ole mitään syytä vastustaa täydentäviä rahajärjestelmiä. Ainoa vastustus tulisi todennäköisesti euron monopoliasemasta kiinnipitävältä Euroopan keskuspankilta. Talouskriisi saattaisi saada epäilijätkin paikallisrahojen kannalle.

”Jos tulee tilanne, jossa on vaihtoehtoina paluu kansallisiin valuuttoihin perustuvaan järjestelmään, tai järjestelmä, jossa on paljon alueellisia valuuttoja, uskon, että ihmiset valitsisivat jälkimmäisen vaihtoehdon sen sijaan, että koko eurooppalainen rakenne romahtaisi”, Douthwaite arvelee.

Voivatko paikallistalous ja globaalitalous toimia yhtä aikaa? -seminaari Suomen sosiaalifoorumissa lauantaina 9.4. kello 10.30–12.15. Vieraana Richard Douthwaite. Arbis, Dagmarinkatu 3, Helsinki. www.sosiaalifoorumi.fi

Richard Douthwaite: Nykyaikainen paikallistalous. 477 s. Like 2004.

Miika Saukkonen

Kommentoi Facebookissa
Tieteen päivät 2019
Helsinki liikkuu