Pummilla, nyt!

Ilmaisesta joukkoliikenteestä kertyvät yhteiskunnalliset säästöt olisivat huomattavat.

ILMAISESTA JOUKKOLIIKENTEESTÄ kertyvät yhteiskunnalliset säästöt olisivat huomattavat. Tarkastajiin, lippujen myyntiin, matkakortteihin ja muihin valvontajärjestelmän osiin tuhlautuvat varat voisi kanavoida muualle kuin huonon ilmapiirin luomiseen yhteisessä tilassamme. Näin julistetaan planka.nu-kollektiivin (”pummilla.nyt”) nettisivuilla.

KAKSI TUKHOLMALAISTA pummiaktivistia istuu Kiasman kahvilassa Helsingissä. Suomen-risteilyn ensimmäinen yö on takana. Miesten väsymyksestä päätellen risteilyn keskeinen ohjelma ei juuri eroa suomalaisten Ruotsin-risteilystä. Molempien pummien nimi on Christian.

”Julkinen liikenne on osa yhteiskunnan perusrakennetta, sitä tarvitaan, jotta ihmiset pääsevät esimerkiksi töihin”, esittää planka.nuta perustamassa ollut hyväntuulinen Christian Tengblad.

Planka.nun nettisivuilla ilmaista joukkoliikennettä perustellaan ympäristöystävällisyydellä ja viihtyisämmän ja rauhallisemman kaupunkiympäristön luomisella.

”Julkinen liikenne tulisi nähdä jalkakäytävänä: se on yhteisesti käytetty ja yhteisesti maksettu.” Julkisen liikenteen rahoitusratkaisuksi pummit ehdottavat veronkorotusta.

Pummilla matkustaminen ei toki ole planka.nun keksintö. Varsinkin pienituloisten, kuten opiskelijoiden, keskuudessa pummailu lienee yleistä.

POLIITTINEN KYSYMYS ilmaisesta joukkoliikenteestä ei ole Ruotsissa uusi. Ilmaisen joukkoliikenteen tavoite on kirjattu Ruotsin vihreiden Miljöpartiet de grönan periaateohjelmaan. Vasemmistopuolue Vänsterpartiet, vasemmistoliiton nuorisojärjestö Ung Vänster ja vihreät nuoret Grön Ungdom tukevat ilmaista joukkoliikennettä. ”Sosiaalidemokraattinen nuorisojärjestö yrittää edistää nollataksaa vahvasti omassa puolueessaan. Siinä on ongelmansa, koska demareilla on todella vahvat linkit autoteollisuuteen”, kertoo Christian Andersson.

Poliitikot saavat matkustaa joukkoliikenteessä ilmaiseksi. Vihreiden Göteborgin kaupunginvaltuutettu Linus Waltersson on arvostellut poliitikoita siitä, että lippujen hintojen nostamista kannattavien puolueiden poliitikot eivät itse ole valmiita maksamaan niitä. Hänen mielestään kaikkien pitäisi saada matkustaa liputta.

Ruotsissa on tehty myös tutkimuksia ilmaisen joukkoliikenteen vaikutuksista. Julkinen liikenne oli kokeiluluonteisesti maksutonta 20 000 asukkaan Kristinehamnin kunnassa vuosina 1997–2001. Bussien käyttö kaksinkertaistui. Puolet uusista bussimatkustajista oli entisiä autoilijoita. Neljä kymmenestä oli aikaisemmin kävellyt tai pyöräillyt, joka kymmenes olisi ilman ilmaista palvelua jäänyt kotiin. Ilmaista joukkoliikennettä onkin arvosteltu siitä, että saasteiden lisäksi se vähentää myös hyötyliikuntaa.

RUOTSALAINEN KULTTUURILEHTI ETC on ottanut kantaa ilmaisen joukkoliikenteen puolesta jo vuonna 1999. Tuolloin ETC julkaisi vetoomuksen, joka listasi useita ilmaisen joukkoliikenteen etuja. Vetoomuksessa esitettiin, että pienituloiselle veronnousu maksaisi noin 20 euroa kuussa 65 euron kuukausilipun sijaan. Vetoomuksen allekirjoittajina oli poliitikkoja, Tukholman joukkoliikenneyhtiön Stockholms Lokaltrafik (SL) hallituksen varajäsen, Tukholman läänin linja-autokuljettajien edustaja ja ETC:n päätoimittaja.

Viime lokakuussa lehti uutisoi joka viidennen tukholmalaisen kannattavan ilmaista joukkoliikennettä.

Vuosina 2001 ja 2003 kuukausilippujenhinnat nousivat Tukholmassa reilusta 40 eurosta 65 euroon. Tengblad arvelee hintojen nousun johtuvan uusliberalistisesta talouspolitiikasta,sillä veroilla rahoitettava osuus Tukholman joukkoliikenteestä on laskenut 70 prosentista 50 prosenttiin.

HINTOJEN NOUSUN TAKIA yhä useammat tukholmalaiset muuttivat joukkoliikenteen itselleen ilmaiseksi – pummilla matkustaminen lisääntyi. Pummiliike järjestäytyi ja hintojen nousua vastustavat alkoivat järjestää mielenosoituksia. Idea pummivakuutuksesta tuli ammattialoihin sitoutumattoman ammattiliiton Sveriges Arbetares Centralorganisation, SAC-Syndikalisterna, nuoriso-osastolta.

”Koska idea on käytännöllinen ja uskalias, saimme paljon huomiota”, Tengblad kertoo.

Ruotsissa pummikassoja toimii Tukholmassa ja Göteborgissa. Tukholmassa kassan jäsenyys maksaa 100 kruunua kuussa. Jos kassan jäsen jää kiinni matkustamisesta ilman lippua, kassa maksaa 800 kruunun sakon 100 kruunun omavastuuta lukuun ottamatta. Pummikassalla on Tukholmassa 800 jäsentä, Göteborgissa 100. Kassaan voi liittyä maksamalla jäsenmaksun pummikassan tilille.

CHRISTIANIT KERTOVAT valinneensa radikaalin toimintatavan, koska eivät halua toimia kuten perinteiset vasemmistoryhmät. ”He antavat ihmisille toivoa siitä, että joskus tulevaisuudessa asiat muuttuvat. Se on mielestäni valhe, koska he ovat itse vallassa, eivätkä muuta tilannetta.” Pummeista on tärkeintä tehdä joukkoliikenne ilmaiseksi juuri nyt, itsenäisesti tai järjestäytyneesti, koska ongelmien kanssa eletään nykyhetkessä.

Myös nuorella vasemmistolla on ollut kampanjoita ilmaisen joukkoliikenteen puolesta. ”Kampanjat ovat aina jääneet lyhyiksi, mutta planka.nu on olemassa vielä parin vuoden jälkeen, koska se ei perustu lyhytaikaiseen kampanjointiin. Vakuutuksenhoitamista ei voi jättää kesken”, sanoo Tengblad.

Vasemmistoryhmät kampanjoivat ja vaativat, mutta pummit ottavat. Andersson korostaa, ettei planka.nu ole vain tapa säästää rahaa. ”Me näemme asian kollektiivisemmin. Päämäärä on oikeasti ilmainen joukkoliikenne.” Keino, liputta matkustaminen, tuottaa tekijälleen välittömästi ilmaisen joukkoliikenteen, mikä on pitkäaikaisemman kampanjoinnin päämäärä.

PUMMIKASSAN YLLÄPITÄJÄT ovat harkinneet myös kassan lopettamista ja keskittymistä vain kampanjointiin. ”Pummivakuutus ei ole pääpointti. Se myös jättää monia ihmisiä ulkopuolelleen. Tarkastajien kohtelun kestäminen vaatii hyviä fyysisiä ja psyykkisiä voimia”, Andersson miettii.

Lippujentarkastajien väkivaltaisuudesta on uutisoitu paljon Tukholman joukkoviestimissä. Esiin on tullut useita pahoinpitelyjä. ”Lehdissä oli myös juttua rikkaasta pukumiehestä, joka ei voinut ostaa lähtiessään lippua, koska lippukassa oli suljettu. Kun mies nousi ulos metrosta, tarkastajat pahoinpitelivät hänet”, Andersson kertoo.

Kesällä 2004 poliisi varoitti Stockholm City -lehden jutussa tarkastajia lisäämästä väkivaltaa.

Tarkastajilla on päivittäinen vähimmäissakkokiintiö. Yhteensä kaikkien Tukholman tarkastajien on sakotettava päivässä 200 pummia, yksittäisen tarkastajan on löydettävä kuudesta kahdeksaan pummia, riippumatta siitä, ovatko matkustajat ostaneet lippunsa. ”Sakkokiintiö tekee heidän toiminnastaan mieletöntä”, arvelee Andersson.

PLANKA.NU ei ole Helsingin pummikassan tapaan toiminut näkymättömästi verkossa, vaan myös tehnyt huomiota herättäviä tempauksia joukkoliikennevälineissä. ”Kun tarkastajat järjestävät ratsioita, me olemme menneet esimerkiksi metroaseman portaiden alapäähän ’Varo tarkastajia!’ -kyltin kanssa”, Andersson kertoo.

Tukholman joukkoliikenneyhtiö SL ei aluksi reagoinut pummien kampanjointiin mitenkään. Sitten se yritti saada planka.nun nettisivut suljettua. ”Pummilla matkustaminen on yleistä, eivätkä ihmiset hyväksyneet yritystä tukahduttaa planka.nu. Kun SL alkoi reagoida pummeja vastaan, planka.nu nytkähti reilusti eteenpäin”, arvioi Tengblad.

SL on esittänyt arvioita siitä, miten paljon rahaa yhtiö menettää pummien takia. ”Arviot eivät kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka moni jäisi oikeasti kotiin, jos ei ajaisi pummilla”, Andersson huomauttaa.

Planka.nun arvostelu on ollut lähinnä moralistista. ”Meitä ei ole missään vaiheessa syytetty hyvinvointivaltion tuhoamisesta. Pummilla matkustaminen on rinnastettu aviopuolison pettämiseen. SL ei näe, että on kysymys toimeentulosta, ei moraalista”, Tengblad miettii.

YKSI YDINKYSYMYS ON, herättääkö planka.nu voimakkaita tunteita siksi, että se menee laillisuuden harmaalle alueelle.

Kukaan ei ole haastanut planka. nun ylläpitäjiä oikeuteen. Pummivakuutuksen pankkitili ei ole henkilökohtainen. ”Laillisuuden suhteen harmaa alue on enemmän valkoinen kuin musta”, Tengblad nauraa.

Voi olla, että planka.nun ärsyttävyys johtuu myös siitä, että se tuo halveksittuna pidetyn köyhien jokapäiväisen toimeentulokeinon näkyväksi, metrotunneleista julkiseen keskusteluun.

Christianien mukaan EU:n sisärajojen avaaminen on siirtänyt valvonnan valtioiden rajoilta yhä enemmän ihmisten jokapäiväiseen elämään. ”Kun lippuja tarkastetaan lähiöissä, joissa on paljon siirtolaisia, mukana on 20 tarkastajaa ja siirtolaispoliisi”, kertoo Andersson.

Koska lipuntarkastukset ovat ilman henkilötodistusta kulkeville siirtolaisille vaarallisia tilanteita, planka.nu on lahjoittanut Ingen människa är illegal -ryhmälle (”yksikään meistä ei ole laiton”) rahaa kuukausilippujen ostamiseen paperittomille siirtolaisille.

Planka.nu on myös keskustellut julkisen liikenteen työntekijöiden liittojen kanssa. ”Työntekijät, varsinkin bussikuskit, haluavat eroon ryöstön mahdollisuutta lisäävästä rahan käsittelystä ja ajamista hidastavasta vahtimisesta”, Tengblad kertoo

Bussinkuljettajien ammattiliitot ja vasemmistolaiset järjestöt ovat parhaillaan aloittamassa ilmaisen joukkoliikenteen puolesta kampanjoivaa verkostoa.

”Planka.nu on saanut tukea ja kritiikkiä”, Christian Andersson miettii. ”Sen suurin saavutus on asialistan muuttaminen. Vaikka ihmiset olisivat ilmaista joukkoliikennettä vastaan, nyt heillä on siitä kuitenkin mielipide. Aikaisemmin kysymys oli, mikä olisi sopiva hinta. Nyt kysymys kuuluu: ilmainen vai ei?”

www.planka.nu

www.pumm.it

Anna-Reetta Korhonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu