Valko-Venäjällä perunaa eri muodoissaan syödään miltei joka aterialla.
SUNNUNTAI-ILTAPÄIVÄN aurinkoisessa keittiössä Alina Belskaja kertoo, että draniki-perunaletut ovat suosittua arkiruokaa hänen kotimaassaan Valko-Venäjällä. Naapurimaissa valkovenäläisiä kutsutaan sanalla bulbashi, se tarkoittaa perunansyöjää. Perunaa eri muodoissaan syödäänkin miltei joka aterialla.
VALKO-VENÄJÄLLÄ kaupunkilaisnaiset käyvät töissä, ja heillä on niukasti aikaa ruoanlaittoon. Alina Belskajankin perhe on neljännen polven kaupunkilaisia, ja naiset ovat kodin ulkopuolella töissä.
Niinpä perunalettuja valmistetaan usein kerralla monen päivän tarpeeseen. Jääkaapissa säilytetyt perunaletut lämmitetään seuraavana päivänä uunissa smetanan kanssa. Dranikit ovat myös pikaruokaa, jota voi ostaa Minskin katukioskeista.
Lettuja voi syödä monella tavalla – jauhelihatäytteellä, jolloin niitä nimitetään kalduneiksi eli taikureiksi, tai pekonin ja läskisoosin kanssa. Muita suosittuja arkiruokia ovat punajuuri-borssikeitto, pelmenit ja babkat, paksut uunissa paistetut letut.
Kansainvälinen pikaruokakulttuuri on saapunut Valko-Venäjällekin. McDonald’s-yhtiö pystytti oman rakennuksen Alina Belskajan kotikaupunginMinskin keskustaan, mutta paikka suljettiin kolme vuotta sitten presidentti Lukaoenkon käskystä.
Virallinen syy sulkemiseen oli, että presidentin mielestä roskaruokaravintola oli kansanterveydelle vaaraksi. Belskajan mukaan tavoitteena oli tosiasiassa saada rakennus ”parempaan” käyttöön. Muut McDonald’s-ravintolat saivat jatkaa toimintaansa.
VALKO-VENÄJÄ PURISTUU kahden historiallisen suurvallan, Puolan ja Venäjän, väliin. Kymmenestä miljoonasta asukkaasta lähes 80 prosenttia on ortodokseja. Valkovenäläisiä asuu myös Venäjällä, Puolassa ja Liettuassa. Monet valkovenäläiset mieltävät olevansa eurooppalaisempia kuin naapurinsa venäläiset.
Belskaja kertoo, että renessanssin ja barokin vaikutus ulottui vain Valko-Venäjälle asti. Kieleen on ujuttautunut sekä puolalaisia että latinalaisia sanoja. Neuvostoliiton vaikutus näkyy tietysti Valko-Venäjälläkin, myös ruokakulttuurissa.
Lukasenkon diktatuurin Alina Belskaja koki henkilökohtaisesti 1990-luvun puolivälissä, kun hän toimi oppositiopuolueen nuoriso-osastossa. Hän muistaa kirkkaasti iltapäivän, jolloin hänen äitinsä kertoi itkien, että posti oli tuonut kutsun salaisen palvelun kuulusteltavaksi. Kaksi puoluetoveria oli pidätetty poliittisten graffitien maalaamisesta, heitä uhkasi kahdeksan vuoden vankeus.
18-vuotias Belskaja pakeni Minskistä ja saapui Venäjän kautta Suomeen. Hän sai humanitaarisista syistä turvapaikan Suomesta eikä ole käynyt Valko-Venäjällä kertaakaan seitsemään vuoteen, mutta hänen perheensä on vieraillut Suomessa.
BELSKAJAN PERHEESSÄ oli tavallista valmistaa perunalettuja etenkin sunnuntaisin. Perivalkovenäläiseen perhe kokoontui keittiöön ja puhui monenmoisesta, rakkaudesta politiikkaan. Keittiö on kodin keskiö, sinne kerääntyivät perheenjäsenet ja vieraat nauttimaan toistensa seurasta ja hyvästä ruoasta.
Dranikeja varten naiset kuorivat perunat ja miehet raastoivat ne. Lettujen paisto oli naisten hommaa – noudatimme samaa periaatetta.
Varsinkin silloin kun ruoka on raskasta, on tapana ottaa votkaryyppy ennen ruokailua. Mekin naukkaamme valkovenäläistä koivunmahlavotkaa. Suomessa valkovenäläisenä tunnettu votkasta, kahvilikööristä ja maidosta sekoitettu drinkki on Valko-Venäjällä tuiki tuntematon.
RUOKARYYPYN jälkeen käymme lettujen kimppuun ja jatkamme keskustelua Belskajan vuosista Suomessa. Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaanakin ollut Alina Belskaja on nykyisin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa.
Hän on sopeutunut hyvin uuteen kotimaahansa, mutta uutisointi synnyinmaasta ärsyttää häntä. Valko-Venäjä-nimitys johtaa hänen mielestään harhaan, mieluummin kannattaisi käyttää nimitystä Belarus. Se on maan virallinen nimi englanniksi ja nykyisin myös saksaksi.
”Valko-Venäjä nähdään liian usein aivan kuin afrikkalaisena diktatuurina Euroopan keskellä ja osana Venäjää. Valko-Venäjä on itsenäinen valtio, jolla on oma kieli ja kulttuuri ja jossa ihmiset elävät parhaansa mukaan Lukasenkon diktatuurinkin oloissa pyrkien muuttamaan maan politiikkaa.”
Lisätessään suolaa perunamassaan hän sanoo, että ”kohta nähdään, olenko rakastunut”. Liian suolainen ruoka kertoo, että kokki on rakastunut. Letut eivät ole ihan niin suolaisia, mutta toivomme, että ensi kerralla tulee kova jano!
Draniki-perunaletut
2 kiloa raakaa perunaa raastettuna perunamassaksi (ei suikaleita)
2–3 tl suolaa
2–3 rkl smetanaa tai soijajugurttia
2 munaa (valinnainen)
rypsi- tai auringonkukkaöljyä paistamiseen
Sekoita ainekset keskenään, kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja lusikoi pannuun teelautasen kokoisia lettuja.
LETTUKASTIKE: Sekoita purkki smetanaa ja kermaviiliä keskenään tai vaihtoehtoisesti purkillinen soijajugurttia ja 3–4 ruokalusikallista soija- tai kaurakermaa. Tarjoile perunalettujen kanssa.
Susanne Ådahl
