Kranaatinheittimen mentävä porsaanreikä

Asekauppojen laillisuus riippuu siitä, noudatetaanko Suomen lakia vai EU -säännöksiä.

SUOMEN HALLITUS saattoi rikkoa lakia myöntäessään maastavientiluvan Patria Hägglunds Oy:n valmistamalle raskaalle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmälle. Patrialle myönnettiin vuonna 2003 lupa AMOS-järjestelmän myynti- ja valmistuslisenssien myymiseksi yhdysvaltalaiselle AAI Corporationille.

AAI Corporation valmistaa muun muassa Irakissa ja Afganistanissa aktiivisesti käytettäviä aseilla ja tiedustelulaitteilla varustettuja miehittämättömiä lennokkeja. Yhtiö on ilmoittanut pyrkimyksekseen myydä Yhdysvalloissa valmistamaansa AMOS-järjestelmää pääasiassa Yhdysvaltain markkinoilla, toisin sanoen etupäässä asevoimille.

Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden liitto (ViNO ry.) jätti tammikuussa kantelun AMOS-kaupasta oikeuskanslerille. ViNO:n mukaan vientiluvan myöntäminen on ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan ja lainsäädännön kanssa.

LAKI puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta toteaa, että aseiden maastavientilupaa ei myönnetä, jos se on Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan vastainen. Valtioneuvoston mukaan puolustustarvikkeille voidaan myöntää maastavientilupa vain jos niitä ”ei käytetä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin”. Kaupan voi tulkita olevan Valtioneuvoston linjan vastainen, koska Yhdysvallat on sotaa käyvä maa.

Raskauttavana tekijänä voi pitää lisäksi sitä, että Yhdysvallat ei saanut YK:n valtuutusta hyökkäykselleen Irakiin. Maastaviennin esteiden voisi katsoa poistuvan, jos valvonnanalaiset tuotteet ”on tarkoitettu käytettäväksi YK:n tai ETYJ:n toimesta tai niiden valtuuttamana tapahtuvassa rauhanturvatoiminnassa tai kriisinhallinnassa”, laissa todetaan.

Presidentti Halonen toisaalta totesi viime syyskuussa YK:ssa pitämässään puheessa, että hyökkäys Irakiin oli ristiriidassa kansainvälisen lain kanssa.

ONGELMA EI KOSKE ainoastaan Yhdysvaltoja. Irakin sotaan osallistui myös esimerkiksi tanskalaisia joukkoja. Valtioneuvoston määritelmän mukaan Suomen tulisi siis pidättäytyä asekaupasta myös Tanskan kanssa. Ennaltaehkäisevä terrorisminvastainen sota näyttääkin johtavan tilanteisiin, joissa rajanveto sotatilan määrittelemiseksi hämärtyy. Esimerkiksi Irakin sotatoimialueille on sijoitettu useiden maiden joukkoja, osittain myös symboliseen rooliin.

EU:n nopean toiminnan joukkoja suuniteltaessa on esitetty, että sotatoimien aloittamiseksi ei tarvittaisi YK:n valtuutusta. Tällöin Suomi ei voisi sotatilanteessa käydä asekauppaa EU:n sotilasoperaatioihin osallistuvien valtioiden kanssa.

Vanha laki aseiden maastaviennistä on edelleen voimassa, mutta Suomessa on vähin äänin siirrytty noudattamaan EU:n aseiden maastavientiä koskevia säädöksiä. Lain korvaaminen säädöksellä on hankalaa siksi, että säädöksiä ei ole pakko noudattaa. Vastaavat kaupat ovat siis jatkossa mahdollisia ilman lain rikkomista.

VIIME VUOSINA Suomen ulkopoliittinen linja on tulkittu EU:n käytännesääntöjä (Code of conduct) mukailevaksi. EU:n linja on pysynyt samana koko Irak-operaation ajan, asekauppa Yhdysvaltoihin on ollut sallittua, eikä yksikään jäsenmaa ole esittänyt aseviennin rajoituksia. Siten Suomi on seurannut EU:n yleistä, ei Valtioneuvoston aikaisemmin määrittelemää linjaa.

Ongelma muodostuu Valtioneuvoston linjan ja EU:n käytännesääntöjen eroista. Tulkinnanvaraisuus on johtanut tilanteeseen, jossa nykyinen linja on helposti tulkittavissa Valtioneuvoston määrittelemien kriteerien vastaiseksi.

Asekaupan rehottaessa valoa tunnelin päässä tarjoaa maailmanlaajuinen kampanja asekaupan valvonnan kehittämiseksi. Suomessa ulkoministeriö ja useat kansalaisjärjestöt osallistuvat yhteiseen Control Arms -kampanjaan tavoitteenaan saada uusi ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen asevientisopimus vuodeksi 2006.

www.controlarms.fi

Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *