Suomalainen utopia

Osakeyhtiö, henkinen vapaus ja demokratia yhdistyvät Livonsaaren yhteisökylässä.

TURUN BRINKKALAN taloon on kokoontunut kolmisenkymmentä eri-ikäistä ihmistä. Livonsaaren yhteisökylän tiedotustilaisuus on alkamassa. Nuorin kuulija on sylivauva, vanhin reippaasti eläkeiässä. Vielä ei erotu, ketkä ovat kiinnostuneita, ketkä epäilijöitä.

Esa Aro-Heinilä, yksi perustajista, pääsee vauhtiin: ”Nykyään kaupungin ja maaseudun välillä kulkee tosi ohut napanuora. Meidän tarkoituksenamme on se, että tätä kuvitteellista napanuoraa pitkin virtaavat tuotteiden lisäksi myös ihmiset ja informaatio. Tärkeänä osana ovat investoinnit eli se, että ihmiset, jotka syövät yhteisökylän tuottamaa ruokaa myös osallistuvat pääomainvestointiin, jolla ruoantuotanto mahdollistetaan. Sen takia olemme perustamassa osakeyhtiötä. Pienin panos on 200 euroa. Sen lisäksi kylässä pitää olla ihmisiä asumassa. Ihmisten myötä tulee erilaisia palveluita…”

OSA YLEISÖSTÄ katselee puhujaa innostuneena, toiset istuvat kädet puuskassa lattiaa tuijottaen. Innostuneet ja epäilijät alkavat erottua.

Toinen yhteisökylän perustaja, Janne Päivikkö, saa puheenvuoron. ”Yritämme tasapainottaa kaksi asiaa, jotka mielestämme ovat hyvän elämän tärkeitä ainesosia. Ne ovat vapaus, joka sisältää suvaitsevaisuuden ja muiden kunnioittamisen, ja rakkaus. Vapaus ja rakkaus ovat toistensa vastapainoja ja siksi haluammekin laatia selkeät säännöt ristiriitatilanteiden varalle. Aluksi riittää sovussa eläminen ja rakkautta voi sitten opetella matkan varrella. Päätettyjä toimintamalleja ei kuitenkaan vielä ole, koska haluamme varata jokaiselle mukaantulijalle mahdollisuuden vaikuttaa yhteisön aatemaailmaan.”

OSAKEYHTIÖ, henkisen toiminnan vapaus ja demokratia ovat uuden yhteisön toimintamalleja. Vähitellen selviää, että Livonsaaren yhteisökylä Oy:n osakeannissa myydään kahdenlaisia osakkeita. A-osakkeet oikeuttavat rakentamaan talon yhtiön vuokraamalle tontille. B-osakkeilla saa osinkoina yhteisökylän tuotteita ja palveluja. Kylän talot tulevat sijaitsemaan lähellä toisiaan ja yhteistilojakin rakennetaan. Yhtiö tarjoaa rakentajille edullisia raaka-aineita, esimerkiksi savea, olkia ja hirsiä. Monet seikat ovat kuitenkin vielä vailla ratkaisua.

Puhujat lopettavat. Tähän asti hiljaa kuunnellut yleisö puhkeaa kysymyksiin.

”MILLÄ AIOTTE elättää itsenne, koska peltoja on vain 20 hehtaaria?” kysyy keski-ikäinen mies.

”Osakkaat työskentelevät eri ammateissa. Maanviljely elättää vain pienen osan. Tosin yrttien viljelyssä viisikin hehtaaria on jo paljon”, vastaa Timo Aro-Heinilä.

”Onko tarkoitus kieltää alkoholinkäyttö?” kysyy viisikymppinen nainen.

Janne Päivikkö vastaa: ”Kylän yhtenä periaatteena on vapaus, joten alkoholinkäyttöä ei aiota kieltää.”

”Ei siis aiota kieltää?” varmistaa nainen vielä.

”Tuohon mihin olette tontteja kaavailleet ei todennäköisesti saa rakentaa, sillä se on liian lähellä rantaa. Etäisyyttä pitää olla vähintään 150 metriä”, valistaa yksi Livonsaaren asukas.

TILAISUUDEN JÄLKEEN viisi yhteisökyläaktiivia ja muutama kiinnostunut matkaa Askaisissa sijaitsevaan Livonsaareen. Kaksi keski-ikäistä naista pohtii vaihtoehtoja.

”Emme kyllä haluaisi lähteä savesta mitään rakentamaan. Ehkä valmistalo voisi olla meidän ratkaisumme. Se voisi toimia.”

Janne Päivikkö jättää Livonsaaren kauppiaalle yhteisökylän esitteitä. Linja-auto pysähtyy viereen.

”Tämäkin linja loppuu todennäköisesti kesään mennessä. Avustuksia ei ole saatu. Ihmisiä kuitenkin muuttaa tänne koko ajan. Naapurikunta Lemu on yksi suomen muuttovoittoisimmista kunnista. Busseja ei kuitenkaan tarvita”, kuljettaja valittaa.

Loska litisee joukon harppoessa pitkin tulevan yhteisökylän peltoja ja metsiä. Rannan tuntumassa Timo Aro-Heinilä esittelee innokkaasti savusaunan paikkaa. ”Runko on jo veistetty. Kesällä siirrämme sen tänne.”

www.yhteisokyla.net

Jari Tenhunen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu