Fight Club naisten tapaan

Feministinen itsepuolustus opettaa ottamaan tilan haltuun.

KAUPOISSA VARTIJAT seuraavat asiakkaita ja juna-asemalla pallokamera tuntuu tarkkailevan jatkuvasti. Vaikka väkivalta on vähentynyt, ihmiset tuntevat yhä enemmän turvattomuutta. Jotkut kantavat mukanaan hälyttimiä, jotkut treenaavat itämaisia itsepuolustuslajeja. Toiset vain pelkäävät, erityisesti naiset.

Jeanette Östmanin mielestä kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään kävellessään kaupungilla. Vuosi sitten hän oli Malin Gustavssonin, Lotta Nyberghin, Jennie Westlundin ja joidenkin muiden kanssa perustamassa feministisen itsepuolustuksen ryhmää Turkuun.

Naiset eivät ota ulkopuolisia seuraamaan ryhmien harjoituksia, sillä ryhmät ovat suljettuja ja niissä vallitsee vaitiolovelvollisuus. Tapaamme erään naisen kotona. Puhumme kuvien lavastamisesta siten, että niistä ei näkyisi kodin huonekaluja. ”Nämä tilanteethan tapahtuvat juuri kotona, siitä feministisessä itsepuolustuksessa on kyse”, huomauttaa sohvalla istuva Jennie Westlund.

”JOS JOKU KÄY KÄSIKSI, aina voi tehdä jotain”, muistuttaa Nybergh. Naiset näyttävät meille fyysisiä harjoituksia. Niissä lyödään, väistetään lyöntejä ja huudetaan: ”Nej! Nej! Nej!

Naisten kasvoilla vaihtelee nauru ja ilo, toisinaan silmät näyttävät herkistyvän. He puhuvat paljon vartalon haltuunotosta. Tekniikka toimii vartalon mallista ja koosta riippumatta.

”Voin käyttää kroppaani aseena ja työkaluna, mutta tämä ei ole mahdollista, jos en tunne sitä”, miettii Gustavsson.

Aluksi ryhmäläiset pyytelivät lyödessään toisiltaan anteeksi. Ronskin huutamisen opettelu vaati oman aikansa. ”Sekin on fyysinen juttu, että oppii ottamaan tilan”, Östman miettii.

ROOLIHARJOITUKSISSA tapahtumat opetellaan puhumaan auki. Ensin sanotaan ääneen, mitä on tapahtunut, sitten kritisoidaan ja kolmanneksi esitetään vaatimus. ”Nyt sä pistät kätesi mun reidelle, sulla ei ole siihen oikeutta, ota se pois.”

Henkinen puoli on feministisen itsepuolustuksen ydin ja erottava tekijä suhteessa muihin itsepuolustustyyleihin. ”Ruotsissa oli nainen, jolla oli musta vyö karatessa, mutta hän eli väkivaltaisessa suhteessa”, kertoo Gustavsson.

”On tärkeää, että tuntee olevansa puolustamisen arvoinen”, korostaa Östman.

Spice Girlseistä ja girl powerista huolimatta alistuvan naisen malli elää vahvana. Raiskauksista uutisoidaan, mutta raiskausyritykseksi jäänyt yhteenotto ei ylitä uutiskynnystä. ”Suurin osa naisista, jotka puolustavat itseään uhkaavassa tilanteessa, pääsee pois”, kertoo Nybergh.

TEKEEKÖ VÄKIVALTAAN valmistautuminen naisista väkivaltaisia? ”En oikein ymmärrä, miksi naisten puolustautuminen koetaan niin suurena uhkana. Mehän puolustaudumme, rooliharjoituksissa joku muu on jo hyökännyt”, Nybergh ihmettelee.

Kaikki feministit eivät halua varautua väkivaltaan, koska se haastaa ainoastaan naiset muuttamaan toimintaansa.

Nyt Turussa ja Helsingissä toimivat omat ryhmät. Ehkä muutaman vuoden kuluttua feministisen itsepuolustuksen verkosto on levinnyt eri puolille Suomea. Ryhmä on saanut paljon koulutuspyyntöjä. ”Just eilen soitti 14-vuotias tyttö, joka halusi meidät kouluttamaan tyttöjen ryhmää”, Östman iloitsee.

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3. Amnestyn naistenpäivän Naistaiteilijat ihmisoikeuksien puolesta -tapahtumassa Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä, Mannerheimintie 3, kello 18–22 nähdään lyhytelokuvia ja dokumentteja.

Anna-Reetta Korhonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu