Metalli tahtoo demokratiaa

Palkkamaltin vankka kannatus on kupla.

SUOMESSA ON SÄÄDELTY palkkojen ja pääomatulojen välistä tulonjakoa maltillisilla tulopoliittisilla sopimuksilla. Ay-liikkeessä sopimukset on hyväksytty jäsenistön mielipidettä kuulematta.

Sopimuspolitiikan demokratiavaje on herättänyt metallityöläisten keskuudessa tyytymättömyyttä. Joukko ammattiosastoja ja aktiivijäseniä pyrkii nyt lisäämään vaikutusmahdollisuuksia omassa liitossaan. Toimintaa avattiin Helsingissä 18. helmikuuta. Tapahtumassa muisteltiin Metallityöväen liiton viimeisintä jäsenäänestystä. Siitä on kulunut 15 vuotta.

”Vuonna 1990 äänestimme työehtosopimusesityksen hylkäämisen puolesta lähes 63 prosentin voimalla”, kertoo tapahtuman juontaja Kai Laaksonen. ”Tästä huolimatta liiton johto meni hyväksymään sen. Jäsenistöä loukattiin ja seurauksena oli, että liitosta erosi paljon ihmisiä, monet luottamusmiehet luopuivat tehtävistään ja toiminta lamaantui.”

Tapahtuma veti komediateatteri Arenan katsomon lähes täyteen. Paikalla oli nelisensataa ihmistä 12 paikkakunnalta. Tunnelma oli varsin nostalginen. Paikalla oli paljon liiton veteraanijäseniä, joten oli luontevaa, että jäsenäänestyksen ohella tilaisuudessa muisteltiin myös vuoden 1971 voitokasta metallialan lakkoa. Kyseinen lakko toi työläisille lomaltapaluurahat.

SAK JA METALLILIITTO ntavat ymmärtää, että palkkamaltilla on vankka kannatus. Kun eriäviä mielipiteitä ei ole noussut esille, on ay-liike näyttäytynyt hyvin yksiäänisenä monoliittina. Edes palkkojen kansantulo-osuuden roima lasku tai pätkätyöläisten ahdinko eivät ole näyttäneet antavan ammattiliitoille aihetta itsekritiikkiin.

SAK:hon kuuluu 23 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen ja yksityisten palvelualojen ammattiliittoa. SAK:ssa nimenomaan 170 000-jäsenisen Metalliliiton tehtävänä on ollut avata tietä tupon synnylle. Kun se yhtenä keskeisenä vientiteollisuuden ammattiliittona on hyväksynyt SAK:n neuvottelutuloksen, on muutkin liitot saatu tyytymään samaan.

Metalliliiton sääntöjen mukaan jäsenäänestys on ensisijainen tapa päättää työehtosopimusten hyväksymisestä.

Liiton viestintäpäällikön Matti Putkonen sanoo, ettei jäsenäänestyksiä ole ollut tarvetta järjestää: ”Viimeksi liittovaltuusto oli yhtä eriävää mielipidettä lukuun ottamatta sopimuksen hyväksymisen kannalla.”

Laaksonen kiistää väitteen. ”Kyllä jäsenäänestystä on joka kerta laajasti jäsenten puolelta vaadittu. Joskus erilaisilla kokousteknisillä toimenpiteillä on varmistettu, että erimielisyyksiä ei kirjata mihinkään. Näin päätökset on saatu näyttämään yksimielisiltä”.

LIITON HALLINTOA Laaksonen ei pidä tarpeeksi edustavana. ”Liiton edustajat valitaan puoluepoliittisilla mandaateilla, ja sen vuoksi he edustavat pikemminkin puoluettaan kuin jäsenistöä”, Laaksonen lataa. ”Meillä ay-liikkeessä ollaan vielä niin neuvostoaikaisia, että johtaja suunnilleen valitsee itse seuraajansa.”

Putkosen mukaan puheenjohtajan valitseminen suoralla jäsenäänestyksellä ei olisi järkevää, koska jäsenistöltä saadun mandaatin turvin puheenjohtaja saattaisi toimia diktaattorimaisesti.

Laaksosesta uhkakuva on keinotekoinen. ”Diktaattorimaisia otteita on nähty nimenomaan nykytilanteessa. Yhtenä esimerkkinä tästä on se, kun AKT:n lakon aikana puheenjohtajamme tuli julkisuuteen ja sanoi, että bussikuskien tulisi antaa työnantajalle periksi. Kävi ilmi, ettei hänellä ollut mitään mandaattia näille puheilleen. Päinvastoin, kaikkialla oltiin sillä kannalla, että AKT:n lakko on oikeutettu.”

AMMATTILIITOISTA, jotka joskus olivat työväen taistelujärjestöjä, on tullut tänään puoluepoliittisen konsensuksen takaajia ja globaalille kilpailukyvylle uskollisia seuraajia. Laaksosen mukaan seuraukset ovat olleet surkeat. ”Tupolla saadaan aina kurjistettua kaikkein vähäosaisimpien, kuten eläkeläisten, työttömien sekä matalapalkkaisten ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten elämää.”

Laaksonen katsoo, että jäsendemokratian laajentamisella voisi olla tervehdyttävä vaikutus koko ay-liikkeeseen. ”Jos metalli lähtee toimimaan demokraattisesti ja vetämään hyviä sopimuksia, kyllä sitä esimerkkiä seurataan myös muualla.”

Kysymys ay-liikkeen demokratisoinnista liittyy siis mahdollisuuksiin muuttaa tulonjakoa työntekijöiden ja ehkä samalla työttömien ja opiskelijoidenkin hyväksi. Pääomien matalan verotuksen aikana kunnolliset palkankorotukset näyttävät olevan ainoa keino jakaa yritysten suurvoittoja takaisin työntekijöille ja tuloverojen kautta koko yhteiskunnalle.

Miika Saukkonen

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu