Politiikan sisällöntuottajat

Vihreä vasemmisto vaappuu ympäristön ja toimeentulon välillä.

PUNAVIHREYS ei ole vakavasti otettava aatteellinen pohja työväenliikkeen toiminnalle, julisti Vasemmistoliiton entisen puoluesihteerin Matti Viialaisen ja Metalliliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden sihteerin Timo Roppolan laatima muistio. Kaikki eivät ole samalla linjalla kuin helmikuussa julkisuuteen tullut muistio: puoluerajat ylittävää joukkoa voisi kutsua vihreäksi vasemmistoksi.

”VIHREÄ VASEMMISTO on epämääräistä vaihtoehtoväkeä. Ne ei osaa erottaa oikeita vihollisia, porvari ei todellakaan nuku huonosti niiden kanssa, eihän niistä ole mitään poliittista vaaraa tai riskiä”, kiteyttää SDP:n Osku Pajamäki, 34, Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Punavihreäksi mielletty Anni Sinnemäki vierastaa määrittelyä. ”En pidä punavihreyttä terminä kovin informatiivisena”, kertoo Vihreän liiton kansanedustaja Sinnemäki.

Löyhästi vihreää vasemmistoa yhdistää huoli ympäristöstä ja toimeentulon epävarmuuden lisääntymisestä, yhteiskunnan palvelujen puolustaminen sekä erityisesti nuoremmassa polvessa kriittisyys kansallisvaltiota kohtaan.

Kansallisvaltio on kunnan ja EU:n välissä vain yksi päätöksenteon taso, eikä sitä kohtaan tunneta ideologista rakkautta. Juuri nyt päivän sana on prekariaatti, jonka haastateltavat tuntuvat ymmärtävän eri tavoin.

Vasemmistoliiton helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki puhuu pätkätöistä ja työllisyydestä, Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden (ViNO) varapuheenjohtaja Jehki Härkönen työn totaalisesta muutoksesta.

VIHREÄT VASEMMISTOLAISET vaikuttavat valinneen puolueekseen vähiten huonon vaihtoehdon. Demarit ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Vasemmistoliittoa nuoret kritisoivat liiallisesta jumittumisesta teolliseen palkkatyöyhteiskuntaan ja kansallisvaltioon. Vihreitä he arvostelevat oikeistolaisuudesta. Joillekin kaikki puolueet ovat liian huonoja vaihtoehtoja.

Puolueisiin sitoutuneille puolue tuntuu olevan vain osa muuta yhteiskunnallista toimintaa sosiaalifoorumeiden ja järjestöjen rinnalla.

Vasemmistonuoret soimaavat omaa puoluettaan ronskisti, vihreät kainommin. Kun vanha vasemmisto puhuu vielä palkkatyöstä ja työväenliikkeestä, vihreä vasemmisto korostaa työn ja tuotannon muutosta.

Toimeentulon epävarmuus yhdistää pätkätyöläisiä, opiskelijoita, työttömiä ja kotiäitejä.

Nyt keski-ikäiset yhteiskunnalliset vaikuttajat pääsivät valmistuttuaan vaikuttamaan palkatussa työssä. Vihreä vasemmisto vaikuttaa yhteiskunnallisesti pääasiassa palkkatyön ulkopuolella, ja palkkatyötä yleensä pätkissä. Prekaarit suhaavat pätkätöiden, työttömyyden ja opiskelujen välillä, joten työväenpuolue kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta.

Palkansaajapuolue jättää jo nimensä vuoksi prekaarit ulkopuolelleen.

OSA VIHREÄSTÄ VASEMMISTOSTA pitää perustuloa eli kansalaistuloa ainoana ratkaisuna työn muutokseen. Se ei poistaisi työmarkkinoilta joustavuutta, vaan mahdollistaisi joustavuuden vähentämällä pätkäelämän riskejä.

”Koko ajattelun pitäisi muuttua, järjestelmän pitäisi lähteä siitä, että pätkätöissä on sosiaaliturvaa, vuosilomat ja muut”, vihreiden kansanedustaja Rosa Meriläinen sanoo.

Perustuloa kannattavat myös jotkut vasemmistoliittolaiset.

”Aikanaan Marxin idea oli juuri palkkatyöstä vapautuminen”, muistuttaa Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen Laura Tuominen.

Vihreässä vasemmistossa on kriittisyyttä ay-liikettä kohtaan. ”Ay-liike on liian jumiutunut ajamaan vakituisessa työsuhteessa olevien asioita eikä ole tuonut esille epätyypillisten ongelmia”, Laura Tuominen sanoo.

Vihreillä on perinteisesti ohut suhde ammattiyhdistysliikkeeseen, mutta vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen toteaa, että vihreät ja ay-liike rakentavat siltoja liittyen esimerkiksi vanhemmuuden kustannuksien jakamiseen.

Paavo Arhinmäki arvostelee vihreitä siitä, ettei vihreiltä bussilakon aikana herunut tukea epätyypillisen työn ongelmia esiin nostaneelle auto- ja kuljetusalan ammattiliitolle (AKT). Anni Sinnemäen mukaan prekariaatin puolustaminen voi ajaa vihreät paradoksaalisesti ristiriitaan ay-liikkeen kanssa. ”Siinä voi leimautua oikeistolaiseksi, koska joutuu keskusteluun jossa voi joutua vastakkain ay-liikkeen kanssa. Ay-liikkeen keskiössähän on perinteisen työsuhteen puolustaminen.”

VIHREÄ VASEMMISTO toivoisi puolueiden kehittyvän radikaalimpaan suuntaan. Paavo Arhinmäen mukaan vasemmistonuoret haluaisivat puolueesta punaisemman, vihreämmän ja radikaalimman sekä tiivistää yhteistyötä kansalaisliikkeiden kanssa. ”Meidän pitää voimallisemmin nostaa omia kantoja, esimerkiksi toimeentulotuella elävien ja niiden työttömien jotka eivät ole enää ansiosidonnaisella.”

Vihreän liiton puheenjohtajan Osmo Soininvaaran julistus vihreistä prekariaattipuolueena on herätti joissain ärtymystä. Lapin vasemmistonuorten puheenjohtajan Jan-Mikael Hakomäen mielestä kyse on koko yhteiskunnan muutoksesta, ei etujoukosta jota voisi edustaa. ”Pitäisi päinvastoin tukea itseorganisoitumista. Jos vihreät lähtee tukemaan työpaikkojen taisteluja, joissa liitto ei ole mukana, mutta joihin tarvittaisiin tukea, niin siitä vaan”, Hakomäki pohtii.

Vasemmistoliiton ja Vasemmistonuorten (VANU) edustajat sekä sitoutumattomat haastatellut kertoivat palvelujen yksityistämisen puolustamisen herättävän epäluuloja vihreiden punaisuudesta.

YHTEISKUNNALLISET LIIKKEET tarjoavat punavihreään politiikkaan sisältöjä. Puolueet ja nuorisojärjestöt saavat paljon vaikutteita yhteiskunnallisilta liikkeiltä, kuten radikaaleilta ympäristöliikkeiltä, valtioiden rajoja vastustavalta No Borderilta tai prekariaatti.orgilta, mutta mitään suoraa toimintaa tekeviä poliittisia ryhmiä ei tueta virallisesti.

”Yhteiskunnalliset liikkeet on pehmeitä pulleita nalleja, joita kaikki haluaa käydä silittämässä niin kauan kun ne ei ärsytä ja ole radikaaleja”, analysoi sitoutumaton vihreä vasemmistolainen Jenni Kyrönlahti.

PUNAVIHREYS on pitkälti nippu yleiskivoja juttuja, joita ajetaan asettamatta erityisemmin arvoja keskinäiseen järjestykseen arvoja tai todentamatta niitä käytännön tasolle.

”Punavihreys toimii just niin kauan kun mikään vaikuttava poliittinen instanssi ei aja sitä suoraan”, Jehki Härkönen uskoo.

Voi olla, että punavihreys toimii niin kauan kuin punaiset ja vihreät puolueet ovat oppositiossa. Hallituksessa radikaalius helposti unohtuu. Saksassa sosiaalidemokraattien ja vihreiden punavihreä hallitus on ajanut tiukkaa sosiaalipolitiikkaa, ja esimerkiksi sosiaalietuuksien vastikkeellisuutta. Saksan mallissa työttömän saa töihin euron tuntikorvauksella, joten todellisuus on melkoisessa ristiriidassa niin ismien kuin arvojenkin kanssa.

RISTIRIITOJA vihreässä vasemmistossa riittää. Samoissa hankkeissa pyörii niin globalisaation kuin kansallisvaltion vastustajia. Jotkut puhuvat palkkatyöstä, toiset prekariaatista. Rankimmat ristiriidat ovat suhteessa puolueiden perinteisempiin siipiin. Viialaisen muistio antaa vasemmistosta täysin eri kuvan kuin vasemmistonuorten kommentit.

Jehki Härkösen mielestä vihreällä liitolla menee kymmenen vuoden kuluttua hyvin, jos se pystyy löytämään todelliset poliittiset murtumakohdat – prekariaatin ja ajankohtaiset merkittävät ympäristöasiat. Jos näin ei käy, Härkönen uskoo vihreiden kuolevan puolueena pois, koska ”ei sillä oo mitään merkitystä muuten, eihän sillä ole edes mitään eturyhmää”.

JAN-MIKAEL HAKOMÄKI ei usko Vasemmistoliiton katoavan. ”Lapissa aktiivisia demarinuoria ei näy, mutta VANUlla on toimintaa eri puolilla maata.”

Valtaa vihreä vasemmisto ei myönnä haluavansa. Laura Tuominen kiemurtelee kiusaantuneena kysymykselle hänen mahdollisesta asettumisestaan ehdolle VANU:n uudeksi puheenjohtajaksi. Kysyttäessä vihreän liiton kehityssuunnasta Oras Tynkkynen rohkenee tosin nostaa tavoitteeksi kannatuksen laajentamisen suurten yliopistokaupunkien ulkopuolelle.

Osku Pajamäki ihmettelee sitä että vihreä vasemmisto suostuu olemaan ”vaihtoehtoväkeä”.

”Politiikan tehtävä on saavuttaa valta, jos se kuulostaa rankalta niin mitä ihmettä on tekemässä.”

Anna-Reetta Korhonen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu